– Ruotsin turvallisuuspolitiikkaa määrävään asemaan päässeet poliitikot unelmoivat maansa puolueettomuuden ikuisuudesta. Samaa väljähtänyttä nostalgiaa on Suomen Nato-vastaisten populistien haikailussa yya-ystävyyden perään, valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka kirjoittaa blogissaan julkaisemassaan Etelä-Suomen Sanomien kolumnissaan.
Ruotsin sosiaalidemokraattipääministeri Stefan Löfvenin tuore hallitus on jo linjannut, ettei Ruotsi tule hakemaan Naton jäsenyyttä tällä vaalikaudella.
Tarkan mukaan Ruotsin Nato-kammo on demarivetoista ja osoittaa tietämättömyyttä siitä, millä säännöillä nyt pelataan.
– Nyt on voimapolitiikan korkeasuhdanne. Voimaa vastaan voi puolustautua vain vastavoimalla ja pelotteella.
Jos voimaa ei ole kovin paljon, luo kainokin liputus Nato-jäsenyyden mahdollisuudella Jukka Tarkan mukaan pelotetta, joka opastaa Venäjää varovaisuuteen.
– Ruotsin sosiaalidemokraatit ovat pelanneet tämän valttikortin käsistään. Sama henki elää myös Suomessa, vaikka eduskunnan suuren enemmistön moneen kertaan hyväksymä turvallisuuslinja sisältää mahdollisuuden hakeutua Natoon, Tarkka kirjoittaa.
Hän toteaa Ruotsin joutuneen ”turvallisuushämärässä elävän suuren puolueen komentoon”.
– Sama uhkaa Suomea vielä tänä keväänä. Se ei lupaa hyvää Itämeren alueen turvallisuudelle, Tarkka varoittaa.
Hän pitää Ruotsin hallituksen asennetta kummallisena ja uumoilee voiko sen taustalla olla jopa yhä kylmän sodan ajan tyyliin Yhdysvaltain salainen turvatakuu.
– Suomen poliittisessa kentässä rehottavalle populistiselle Nato-kammolle on vaikea löytää edes tuollaista arvailuun perustuvaa selitysyritystä. Sille on vaikea keksiä muuta taustaa kuin yya-huumasta jääneen suomettumiskrapulan aiheuttama ajatuskatkos, hän toteaa.
Euroopan turvallisuuden polttopiste on Jukka Tarkan mukaan siirtynyt kylmän sodan sijoiltaan keski-Euroopasta tuhatkunta kilometriä Itämeren eteläosaan, Baltian puolustuksesta vastaavan Naton pohjoisen siiven selustaan, Itämeren Kaliningradin alueelle.