– Tilaajan ja tuottajan erottaminen toisistaan on keino eikä tavoite. Paremmat keinot mahdollistavat sen, että tavoitteitakin voidaan nostaa. Siksi ihmetyttää, että keskustelu valinnanvapaudesta on väittelyä siitä, kuka palvelut tuottaa, eikä siitä, mitä pitäisi tuottaa, työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Jari Gustafsson kirjoittaa Kauppalehden vieraskolumnissaan.
Hänen mukaansa ”julkinen hyvä, yksityinen paha -ajattelu” on taas voimistunut.
– Harva Suomessa on voittanut vaalit markkinataloutta puolustamalla, mutta ennen ne voitettiin sitä vastustamalla. En olisi uskonut, että se aika on tulossa takaisin.
Jari Gustafssonin mukaan valtaosa kansanedustajista muistaa yhä ajan, jolloin ”valinnanvaraa oli vähän ja naapurissa ei lainkaan”. Monelta näyttävät kuitenkin hänen mielestään unohtuneen syyt, miksi ei ollut varaa valita.
– Korkea elintasomme on syntynyt markkinoiden voimalla. Talouskasvun ansiosta ihmiset ovat päässeet kiinni hyvään elämään, koulutukseen ja hoitoon.
Gustafsson toteaa, että valinnanvapauden vastustaminen, jos toteuttajina on julkisen sijaan yksityinen ”demonisoi koko talousmallin”, jonka ansiosta suomalaiset ja suuri osa maailmasta ovat vaurautensa hankkineet.
Hän viittaa professori Mika Malirannan joulun alla julkaistuun Markkinatalouden pro-teesit -raporttiin. Gustafssonin mielestä joka päättäjän tulisi lukea se.
– Malirannan mukaan markkinamyönteisyys ei ole oikeistolaisuuden synonyymi ja vasemmistolaisten pitäisi olla vielä useammin markkinamyönteisiä kuin ovat, kansliapäällikkö Gustafsson summaa.
Hänen mukaansa markkinamyönteisyys ei ole Suomessa alakynnessä pelkästään valtio-ohjausmyönteisten asenteiden vaan myös liike-elämämyönteisyyden johdosta. Gustafsson toteaa jälkimmäisen perustuvan usein yritysten tai toimialojen erityiskohteluun vero- ja yritystukien ja suojelevan lainsäädännön turvin.
– Traagisinta on, kun valtio-ohjausmyönteisyys ja liike-elämämyönteisyys löytävät toisensa. Valtion ja liikeyritysten välisten sopimusten varaan perustuva toiminta johtaa kilpailun puuttuessa tehottomuuteen ja lopulta talouskasvun pysähtymiseen.