SDP:n entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen tunnustaa pohtineensa alkuvuodesta vakavasti luopumista puheenjohtajaehdokkuudesta.
– Kun tammi–helmikuussa selvisi, ketkä ovat puoluekokousedustajiamme, pystyimme jo näkemään, että Antti Rinteellä on selkeä etumatka. Myöhemmin sitten tulikin erilaisia gallupeja, jotka tämän osoittivat, Urpilainen kuvaa tilannetta Nykypäivän haastattelussa.
Painostusta lähteä eurovaaliehdokkaaksi tuli lähinnä ulkopuolelta, jäsenten piiristä ”eri tahoilta”. Nimiä hän ei erikseen halua mainita.
– Varmaan tässä oli erilaisia motiiveja. Osa näki, että jos en olisi mukana puheenjohtajakisassa, se vahvistaisi Antin asemia ja jotkut taas ehkä toivoivat, että tätä kautta olisi putsattu pöytä ja tullut uusia ehdokkaita, Urpilainen sanoo.
Urpilainen kertoo, ettei itse ollut kiinnostunut eurovaaliehdokkuudesta, mutta teki lopullisen päätöksen asiasta vasta keväällä. Urpilaiselle pidettiin SDP:n listalla paikkaa viime metreille. Jos hän olisi suostunut, puoluesihteeri Reijo Paananen tuskin olisi lähtenyt ehdolle.
EU-vaaliehdokkuuden torppaamisen jälkeen alkoivat yhteydenotot, joiden pääviesti oli, ettei istuva puheenjohtaja voi mennä puoluekokoukseen, ellei ole varma voitostaan.
Urpilainen ei halunnut kuitenkaan vetäytyä, koska ei ole ”luovuttajatyyppiä” ja halusi mittauttaa edustamansa SDP-linjan kannatuksen loppuun saakka. Hän piti sitä myös vastuullisempana toimintana kuin vetäytymistä jonkun tekosyyn nojalla.
Kabinettipolitikoinnin aika ohi
Urpilainen myöntää, ettei suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa ole ollut tapana, että istuva puheenjohtaja ottaisi riskin ja häviäisi. Hänestä perinnettä on hyvä kyseenalaistaa:
– Näen tällaisen kabinettipolitikoinnin ajan olevan ohi. Nykyään ihmisille on hyvin tärkeää, että he pystyvät itse tekemään ratkaisunsa ja siihen kuuluu myös se, että absoluuttisesti vasta kokouspaikalla tiedetään lopputulos. Meilläkin oli paljon myös kannastaan epävarmoja puoluekokousedustajia, Urpilainen huomauttaa.
Urpilainen arvelee, että monien aiempien vetäytymisten taustalla saattaa olla myös pelkoa kasvojen menettämisestä. Epäonnistumista ja riskin ottoa pelätään.
– Minusta siinä ei ole mitään hävettävää, jos uskoo ja on tehnyt töitä jonkun asian puolesta ja kaatuu sitten saappaat jalassa.
Urpilaisen mukaan näin jälkikäteen on vaikea sanoa, kuinka vahvasti hän uskoi matkan varrella voiton mahdollisuuksiinsa:
– Kun ihminen on tuollaisessa koitoksessa, kyllähän sitä toivoo sitä myönteistä lopputulosta loppuun asti. Sehän on se, jonka voimalla sitä kampanjaa jaksaa tehdä.
Loppuiko aika kesken?
Urpilainen on kertonut havahtuneensa vuosi sitten niin rakenneuudistusten tarpeeseen kuin siihenkin, että SDP:n pitää uudistua tässä ajassa.
Urpilaisen ajama linja ei ole vakuuttanut kuitenkaan gallupeissa. Loppuiko aika kesken?
– Tietyllä tavalla aika loppui ehkä kesken, Urpilainen pohdiskelee. Hän muistuttaa tässä yhteydessä keväällä julkaistusta Helsingin Sanomien mielipidemittauksesta, jonka mukaan etenkin SDP:n kannattajien luottamus hallitukseen oli kasvanut.
Urpilainen itse oli ainakin aistivinaan merkkejä muutoksesta.
Koko haastattelu luettavissa Nykypäivästä