[rev_slider alias=”mykkanen-01″ mode=”header”][/rev_slider]
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) kannattaa Eurooppalaista valuuttarahastoa (EMF), jonka avulla velkaantuneita euromaita voitaisiin tulevaisuudessa pelastaa romahduksilta. Hän asettaa kuitenkin ehtoja: velkaisen maan pitää maksaa velkojaan ensin itse, minkä jälkeen se voidaan asettaa velkasaneeraukseen ja valuuttarahasto voi tukea sen paluuta normaalitilaan.
– Euromaan täytyy voida mennä konkurssiin ilman, että muut maksavat sen velkoja ennen sitä. Tämä on se olennainen ero aiempaan.
EMF on vasta yksi ehdotus siitä, millä tavalla eurokriisejä tulevaisuudessa voitaisiin hoitaa. Tällä hetkellä euromaat ovat perustaneet Euroopan vakausmekanismin, johon valtiot ovat sijoittaneet pääomaa ja joka lainaa rahaa vapailta markkinoilta. Vuonna 2010 alkaneen eurokriisin aikana ylivelkaantuneita euromaita ei päästetty konkurssiin, vaan muut maat tukivat niitä lainoilla.
EMF:ää on esittänyt muun muassa suurin euromaa Saksa, ja sitä on tukenut Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Macron piti runsas viikko sitten puheen, jossa hän ehdotti muun muassa euroalueelle omaa budjettia, joka rahoitettaisiin hiiliverolla ja hiilitulleilla.
Mykkäsen mukaan Macron oli puheestaan karsinut Suomelle hankalimman ehdotuksen, sen, että Euroopassa alettaisiin yhteisesti kantaa vastuuta veronmaksajien piikkiin otetuista veloista. Ajatustahan kannatetaan etenkin monissa Etelä-Euroopan massaa, siis samalla alueella, josta monet ylivelkaantuneet valtiotkin löytyvät.
– Periaatteessa velkojen yhteisvastuu on jo ollut kielletty, mutta markkinat arvasivat, että Espanjaa, Kreikkaa ja Portugalia mennään pelastamaan.
Mykkänen sanoo, että vuosikymmenen alkuvuosien pelastusoperaatioista seurasi, että Saksaa lukuun ottamatta kaikki euromaat ovat nyt ylivelkaantuneet.
– Kannatan euroa, mutta pitää tunnustaa, että näin on päässyt käymään. Suomen velka on kaksinkertaistunut 10 vuodessa, eikä sitä olisi tapahtunut jos korot olisivat reagoineet normaalisti riskien mukaan.
Koska Macron jätti yhteisvastuun puheestaan pois, Saksakin voi helpommin tarttua hänen ehdotuksiinsa. Saksassahan EU-myönteisen liittokanslerin Angela Merkelin asema heikkeni kahden viikon takaisissa vaaleissa, minä vuoksi hänen on yhä mahdottomampi taipua ehdotuksiin velkojen yhteisestä hoitamisesta.[rev_slider alias=”mykkanen-02″][/rev_slider]
EU:n pankkiunionia on valmisteltu vuodesta 2014 lähtien. Jo nyt on sovittu, että pankkivalvontaa hoidetaan jatkossa EU:sta käsin. Yhteistä talletussuojaa vasta pohditaan.
Mykkänen sanoo, että hänen mielestään pankkiunioni pitäisi saattaa valmiiksi jopa nopeammin kuin Suomi ja Saksa haluavat.
– On meidän etumme, että pankkikriisit irrotetaan valtioiden kohtalosta. Isoja riskejä kannattaa tasata pankkien välillä. Meidän etumme on, että koko Eurooppa ottaa riskiä eikä se, että me käperrymme tänne keskenämme.
Pankkiunionin hyödyt näkyvät jo nyt, hän huomauttaa.
– Paljon parjattu euro kääntyi eduksi, jonka takia Nordea valitsi pääkonttorinsa paikaksi Helsingin. Ruotsikin on niin pieni maa Nordean kokoluokassa, että vastuu Nordeasta olisi johtanut suurempiin vakuusmaksuihin Ruotsissa kuin euromaa Suomessa.
Sen sijaan euroalueen omaa budjettia Mykkänen ei kannata. Budjettihan tarkoittaisi, että euromaat keräisivät rahaa yhteiseen kassaan ja rahoittaisivat sitä kautta hyväksi katsomiaan hankkeita. Esimerkiksi Macron ehdotti puheessaan, että eurobudjettiin kerättäisiin varat asettamalla eurooppalaisille yrityksille hiilivero ja muualta maailmasta tuleville tuotteille hiilitullit.
– Euroalueen budjetilla ei ratkaista yhtään ongelmaa, koska sen täytyisi olla niin suuri, ettei sitä kannata luoda, Mykkänen sanoo.
Hän sanoo, että tällä hetkellä kansalainen tietää veroa maksaessaan melko hyvin, kuka verorahat kerää ja mihin ne käytetään. Jos osa verovaroista kerättäisiin EU:hun ja maksettaisiin Brysselistä käsin takaisin jäsenmaihin, tämä yhteys hämärtyisi. Tulisi epäselvä vastuujärjestelmä, Mykkänen arvioi.
– Ja sillä tavoin vähennettäisiin Etelä-Euroopan vastuuta uudistaa työmarkkinoita.
Ja jos ei tarvita eurobudjettia, ei kannata perustaa valtiovarainministerin virkaakaan. Mykkäsen mielestä koko ehdotus on saanut tarpeettoman suuren huomion.
– On ihan sama, onko kutsutaanko Ecofinin (EU:n valtiovarainministerien kokous) pysyvää puheenjohtajaa valtiovarainministeriksi. Ja jos saadaan etua siitä, että hän on samalla myös talouskomissaari, minä en menetä yöuniani.
Mykkänen käy Brysselissä kokouksissa kahden eri ministerijoukon kanssa: kauppaministerien ja kehitysministerien. Jälkimmäisen ryhmän kokoukset ovat melko kepeitä, koska neljä viidesosaa kehitysvaroista kulkee suoraan EU-jäsenmaiden budjeteista kehitysmaihin. Brysseliin ei jää neuvoteltavaa.
Mykkänen toivoo, että asia muuttuu. Muuttoliike Afrikasta Eurooppaan kasvaa tulevina vuosina, ja yhtenäisenä EU pystyisi hidastamaan sitä tehokkaammin kuin kukin jäsenmaa yksinään.
– Miksi me toimimme 28 palassa? Miksi annamme Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin käyttää suurimman maksajan ääntä YK:ssa? Me käyttäisimme vahvemmin energiaamme, kun yhdistäisimme voimamme.
Kauppaministerien kokouksissa sen sijaan painavaa asiaa riittää. EU on vastikään neuvotellut vapaakauppasopimuksen Kanadan kanssa ja Japanin kanssa neuvottelut etenevät.
Mykkänen toivoo, että Japani-sopimus syntyy. Hän kertoo vierailleensa vastikään Kainuussa tutustumassa sahatavaran tuotantoon. Jos Japani laskee tullejaan 10 prosenttiyksiköllä, lankunviennille aukeavat suuret markkinat. Se toisi työpaikkoja, ei yksin Kainuuseen, vaan koko Suomeen.
Emmanuel Macronin puhe antoi toivoa, että vapaakaupalle voi löytyä reitti ”vastaiskuun”, vaikka trumpismi painaa maailmaa kohti protektionismia, Mykkänen toteaa.
– EU voi ottaa johtajuuden ja luoda suomalaisyrityksillekin tilaa hengittää.
Suomelta ministeri kaipaa aktiivista EU-otetta. Hänen mielestään suomalaiset jäävät liian usein takapenkille istumaan, vaikka eturivissäkin olisi tilaa. Pienenä maana Suomi ei tietenkään voi sanella päätöksiä, mutta koska EU-ministerit tekevät päätöksiä määräenemmistöllä, pienetkin maat pystyvät yhteistyöllä vaikuttamaan päätöksiin.
Tärkeintä on olla aktiivinen ja avata suunsa silloin kun on tilaisuus. Jos jollain on asiaa, häntä kuunnellaan.
– Suomalaisilla on liian korkea kynnys soittaa kollegoille. Liian usein todetaan, että tästä on kyllä laitettu kirje komissiolle mutta se ei ole puoleen vuoteen vastannut.