[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”kiusaajat-tv” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]”Olen joutunut kiusatuksi ja olen ollut vanhempana mukana selvittämässä omiin lapsiini kohdistunutta kiusaamista. Syyt oikeastaan molemmissa tapauksissa ovat olleet kiusaajien itsensä epävarmuus tai erilaisuuden pelko”, kuvaa jääkiekkoilijanakin tutuksi tullut kokoomuksen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo.
Koulukiusaaminen tai -väkivalta on puhuttanut viime aikoina julkisuuteen nousseiden rajujen tapausten myötä.
Nykypäivä kysyi sähköpostitse kolmelta kansanedustajalta, mitä he ajattelevat näistä asioista.
1. Millä mielin olet seurannut julkisuuteen ryöpsähtänyttä keskustelua koulukiusaamisesta? Mikä huolestuttaa itseäsi eniten?
2. Oletko itse kokenut henkilökohtaisesti koulukiusaamista, syyllistynyt sellaiseen tai tunnetko lähipiiristäsi tapauksia? Kuvailisitko, minkälaista se oli?
3. Mainitse yksi – mielestäsi tärkein ja tehokkain toimenpide, jolla pystyttäisiin ehkäisemään koulukiusaamista?
Sinuhe Wallinheimo (kok.) painottaa vanhempien tärkeää tukea kiusaamisen lopettamisessa.
1. Uskon, että jokainen vanhempi on järkyttynyt ja varmaan pettynytkin kouluista tulleisiin uutisiin. Jokaisella lapsella ja nuorella pitää olla oikeus oppimiseen ja koulupäivään turvallisessa ympäristössä, mutta tavoitteesta ollaan vielä kaukana.
Kiusaamiseen ei osata, ennätetä tai kyetä puuttumaan ajoissa. Itseäni huolestuttavat eniten sen pidempiaikaiset vaikutukset koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Kiusaaminen rikkoo – joskus jopa pysyvästi – herkimmässä vaiheessa olevien lasten ja nuorten itsetuntoa ja uskoa tulevaisuuteen. Se näkyy kasvavina mielenterveysongelmina, syrjäytymisenä ja osattomuutena. Tähän on saatava stoppi.
Lisäksi minua huolestuttaa kiusaamisen raaistuminen. Siinä käytetään entistä useammin voimakasta väkivaltaa ja pahimmillaan siitä kuvattuja videoita jaetaan sosiaalisen median eri kanavissa.
2. Olen joutunut kiusatuksi ja olen ollut vanhempana mukana selvittämässä omiin lapsiini kohdistunutta kiusaamista. Syyt oikeastaan molemmissa tapauksissa ovat olleet kiusaajien itsensä epävarmuus tai erilaisuuden pelko.
Oma kiusaamiskokemukseni liittyy aikaan, kun olin aloittamassa jääkiekon pelaamisen. Sitä ennen olin tullut tunnetuksi koulussa aktiivisena musiikin harrastajana, viulunsoittajana ja kuorossa laulajana. Kävin kaiken lisäksi musiikkiluokkaa. Tällaisesta taustasta tulevasta hintelästä pojasta tuli muutamille pidempään jääkiekkoa harrastaneelle ikätoverille ehkäpä jopa silmätikku. Ja kun nimikin oli vielä hiukan erikoisempi, niin huutelua riitti.
Kiusaaminen vähentyi oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun aloin pärjätä lajissa, mutta henkisesti isoin apu olivat minua tukevat vanhemmat ja se, että itselläni oli iso ystäväpiiri myös jääkiekkokuplan ulkopuolelta.
Omien lasten kiusaamiskokemuksista mieleen on jäänyt vanhempien tärkeä rooli kiusaamisen lopettamisessa. Olennaista on saada kiusaaja ymmärtämään omien tekojensa seuraukset, mutta myös koko kiusaamisen järjettömyys kiusaajan itsensä kannalta. Tämän keskusteluyhteyden rakentamisessa tarvitaan opettajien ohella vastuullisia vanhempia.
3. Se, että jokaisella lapsella olisi edes yksi mielekäs harrastus. Hyvät harrastukset tarjoavat paitsi vastapainoa koululle myös mahdollisuuksia oman itsetunnon kehittämiseen, uusiin kaverisuhteisiin ja erilaisuuden ymmärtämiseen. Siksi kokoomus on ehdottanut harrastustakuun käyttöönottoa jokaisessa Suomen kunnassa. Ilahduttavan moni kunta on tähän kutsuun jo vastannut.
Sari Tanus (kd) varoittaa, että jokainen teko voi pahimmillaan jättää ihmiseen pysyviä traumoja.
1. Monet koulukiusaamistapaukset ovat olleet erittäin surullista kuultavaa. Henkisen väkivallan lisäksi on uutisoitu pahoinpitelyksi yltyneestä fyysisestä väkivallasta. Jokainen yksittäinen teko voi pahimmillaan jättää pysyviä traumoja – puhumattakaan siitä, mitä pahoinpitely voi aiheuttaa.
Toistuva sanallinen kiusaaminen tai sanaton ryhmästä pois sulkeminen voi myös olla hyvin piinaavaa.
Siinä missä koulukiusaaminen aiemmin sijoittui pääosin kouluaikaan tai -matkoihin, nykyisin kännyköiden ja some-maailman myötä se voi jatkua ympäri vuorokauden ja viikosta toiseen. Eniten minua huolestuttaa, kun koulukiusaamiseen ei puututa riittävän tehokkaasti. Jatkuessaan se saattaa vaikuttaa monen elämään hyvin syvästi ja pitkään – jopa vuosikymmenten ajan.
Kiusaamistapaukset on selvitettävä niiden syihin pureutuen mahdollisimman pian ja määrätietoisesti. Tarvittaessa myös poliisiin sekä terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisiin on oltava yhteydessä matalalla kynnyksellä.
2. En ole itse kokenut koulukiusaamista enkä ole sellaiseen syyllistynyt.
3. Meidän tulisi taata lapsille ja nuorille turvallinen kouluympäristö, jossa on riittävästi läsnä olevia aikuisia. Koulukummit, koulu-ukit ja -mummot olisivat tervetulleita koulumaailmaan mukaan. Myös poliisin kouluvierailuja ja kiusaamisen vakavuuteen liittyvää opetusta pitäisi olla jokaisessa koulussa.
Ilkka Kanerva (kok.) korostaa, että koulukiusaaminen voi pitää sisällään rikoksen tunnusmerkistön täyttäviä tekoja.
1. Olen seurannut julkisuuteen nousseita raakoja kiusaamistapauksia poikkeuksellisen huolestuneena. Samalla minua huolestuttaa ilmiön laajuus ja sen vaikutukset syrjäytymiseen ja mielenterveyden ongelmiin.
Ilmiö on saanut sosiaalisen median myötä uusia muotoja, joihin puuttuminen on entistä vaikeampaa. Jos tätä ei saada hallintaan, niitämme sen satoa huomispäivän Suomessa.
2. Olen itse siinä mielessä onnekas, että en ole henkilökohtaisesti kokenut kiusaamista. Luokillani eri oppiasteilla vallitsi aina vahva me-henki, jota vahvistivat muun muassa yhteiset tapahtumat, joiden järjestämiseen koko luokka osallistui.
Tiedän lähipiiristäni tapauksia, jotka kuvaavat nykyistä huolestuttavaa kiusaamistrendiä. Hätkähdin erityisesti, kun kuulin taannoin eräästä kiristämistapauksesta Turussa.
3. Koulukiusaamista ei löydy terminä erikseen rikoslaista, mutta kiusaaminen voi pitää sisällään rikoksen tunnusmerkistön täyttäviä rangaistavia tekoja, kuten pahoinpitelyä ja kiristystä. Vaikea kuvitella, että näihin voisi puuttua enää pelkästään välituntivalvonnan tai koulukuraattoreiden voimin. Jos koulun keinot eivät riitä, poliisin ja lastensuojelun on tarvittaessa tultava apuun.
Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti viime vaalikaudella koulukiusaamista. Työkalupakkiin kuuluisi muun muassa opettajien keinovalikoiman laajentaminen kiusaamiseen ja työrauhaongelmiin puuttumiseksi. Näiden toimenpiteiden loppuun saattamista olisi nyt kiirehdittävä.
Samalla tulee muistaa, että kiusaamiseen puuttuminen on meidän kaikkien vastuulla. Puhumattomuudella ja välinpitämättömyydellä hyväksymme kiusaamisen hiljaa yhteiskunnassamme.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]