Keskustan kansanedustaja ja entinen eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Hannu Hoskonen puhui täysistunnossa Sallan kansallispuistoa käsiteltäessä. Hän sanoi itseään häiritsevän, että paikallisten ihmisten metsästystä ja metsien monikäyttöä rajoitetaan kansallispuistoilla.
– Kaikkien näiden, jotka näitä innokkaasti kannattavat, pitää muistaa se tosiasia, että se maisema, mikä siellä kansallispuistossa Sallassa tällä hetkellä on, ei säily siellä kahtakymmentä vuotta pidempään. Siitä tulee valtava ryteikkö, kun metsä kasvaa ja mitään ei saa tehdä, Hannu Hoskonen aloitti.
– Kun se on kansallispuisto, se metsä kuolee pystyyn ja siitä tulee valtava rytö. Kuka semmoista tulee katsomaan? En usko, että kovinkaan moni turisti haluaa sinne mennä. Tai nuoressa metsässä, joka kasvaa umpeen, ei näe mitään, eikä siellä ole pohjassa marjoja eikä mitään muutakaan.
Hoskosen mukaan ”tässä nyt tämä suojeluinto on levinnyt niin älyttömiin mittasuhteisiin, että tuntuu, että kaikki taloustoiminta pitää lopettaa ja siitä tämän kansakunnan elintaso lähtee nousemaan”.
– Metsästäjien oikeuksien jatkuvaa loukkaamista — ikään kuin esimerkiksi täällä etelässä asuvilla ihmisillä olisi joku ylimaallinen oikeus rajoittaa maaseudun ihmisten elämää, niitä ikimuistoisia nautinto-oikeuksia, mitä sillä seudulla on aina ollut. Tämä kansakunta kun lähti aikanaan kehittymään, niin metsästys, kalastus ja metsistä saatavan särpimen eli leivänjatkeen saaminen ruokapöytään olivat aivan välttämättömiä, hän kuvaili.
– Nyt niistä on tehty semmoisia paheita, että niitä ei saisi tehdä, ja vihreät tuntevat suorastaan inhoa sitä henkilöä kohtaan, joka harrastaa metsästystä, vaikka jos yhtään haluaisitte katsoa sen verhon taakse, mitä metsästäminen oikeasti tänä päivänä on, se on valtava määrä riistanhoitoa, nuorisotyötä, toisten ihmisten auttamista, ja ne riistalaukaukset, mitä harvoin tulee, ovat todella harvinaisia laukauksia.
Hän viittasi tulevan ympäristöministeri Emma Karin (vihr.) lausuntoon, että 30 prosenttia metsistä pitäisi suojella.
– Jos tuommoisia puheenvuoroja tulevalta ministeriltä kuulee, niin kyllä pitäisi pikkuisen ainakin peilin eteen mennä miettimään, mitä on tullut sanottua. Milläpä meinataan tämän kansakunnan velat maksaa, ihmiset töissä pitää? Kun into ohittaa järjenkäytön, niin silloin jälki on tuollaista, Hannu Hoskonen sanoi.
Kansanedustajan mukaan ”on hyvä, että kansallispuistoja on Suomeen tullut ja sitä listaa edelleen päivitetään, mutta tässäkin listassa jonain päivänä tulee katto vastaan”.
– Elikkä ihan loputtomasti kansallispuistoja ja luonnonpuistoja ja suojelualueita Suomessa ei voi olla, koska ne ovat sitten pois taloustoiminnasta, jolla Suomi on rakennettu.
– Millä te, hyvät edustajakollegat, perustelette sen, että kun maaseudun ihminen ajaa autollaan — vaikka nyt se Möhkön-mummo Ilomantsin kirkonkylälle ostamaan invalidimiehelleen kahvia ja vähän evästä, ja saattaapa ostaa vaikka karjalanpiirakoita Parppeinpirtiltä, ja sitten kun hän ajaa kotiinsa, siinä on tullut 75 kilometriä, 80 kilometriä matkaa — silloin, arvoisat kollegat, moni teistä puhuu, että tulee ilmastopäästöjä. No, eikö näistä tule sitten ilmastopäästöjä, kun satatuhatta ihmistä hujauttaa Ilomantsista tai Helsingistä tai pääkaupunkiseudulta Sallaan taikka Hossaan taikka jonnekin muuanne?
Hoskonen sanoi toivovansa, että ”tässä pikkusen järkiinnytte”.
– Tämä on semmoista kohokuorista menoa, että kukaan ei pysähdy miettimään mitään muuta kuin sitä, että oma päämäärä saadaan täyteen, ja paikallisista ihmistä ei välitä enää kukaan mitään.
Hän toivoi, että olemassa olevia kansallispuistoja kunnostettaisiin.
– Eihän siinä ole mitään tolkkua, että me hamutaan vain lisää ja lisää näitä suojelualueita ja vanhojen kansallispuistojen ja luonnonpuistojen rakenteet rapistuvat.
Vihreiden Jenni Pitko sanoi epäilevänsä Hannu Hoskosen lausuntoa, että Sallan kansallispuisto olisi 20 vuoden päästä jonkinlainen pusikko tai mätänisi, jos sitä ei hoideta.
– Voi olla toki, että monikaan edustaja ei ole käynyt luonnontilaisessa metsässä — ne ovat todellakin käyneet Suomessa hyvin vähäisiksi. Meillä pohjoisessa, missä puut kasvavat hitaasti, voi luonnossa törmätä jopa 600 vuotta vanhoihin puihin, ja kun se puu joskus kaatuu, ei sen elämä pääty siihen, vaan sen lahorungossa syttyy uusi elämä, ja myös sinne metsään kasvaa uusia puita. Näin toimii luonto, Jenni Pitko kommentoi.