[vc_row][vc_column][rev_slider slidertitle=”puolueettomuus-tv” alias=”puolueettomuus-tv” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Ikuisiin kysymyksiin kuuluu, kenen asiaa media ajaa. Suomessa nykyinen ihanne on, että tiedotusvälineet pyrkivät kuvaamaan maailmaa totuudenmukaisesti. Tämä todetaan journalistin ohjeissa, joissa esitetään muitakin vaatimuksia riippumattomuudelle ja ammattietiikalle.
Osa mediasta on sitoutunut poliittisiin liikkeisiin, minkä ne myös kertovat lukijoilleen. Suuret tiedotusvälineet ovat kuitenkin nykyään irtaantuneet puolueista. Ne eivät siis toimi minkään poliittisen liikkeen eduksi.
Medioilla saattaa silti olla yhteiskunnallisia tavoitteita, joita ne ajavat pääkirjoituksissaan, ehkä uutisoinneissaankin. Lisäksi epäillään, että medioilla on piiloagendoja, että ne ajavat erilaisia tavoitteita kertomatta sitä lukijoilleen.
Yhdysvaltain presidentinvaaleissa monet uutiskanavat ottivat kantaa Joe Bidenin puolesta. Pienempi osa medioista asettui tukemaan Donald Trumpia.
Nykypäivä kysyi kolmelta kansanedustajalta, mitä he ajattelevat lehdistön sitoutumisesta. Heille esitettiin nämä kysymykset:
1. Usein esitetyn väitteen mukaan Yhdysvaltojen vaaleissa enemmistö tiedotusvälineistä asettui tukemaan Joe Bidenin valintaa. Onko mielestäsi hyvä asia, että media valitsee puolensa? Miksi?
2. Esiintyykö samaa kehitystä Suomessa? Tulisisko median paljastaa avoimesti, ketä toimituksissa ja pääkirjoituksissa suositaan?
3. Onko ylipäänsä mahdollista, että media pysyttelisi täysin puolueettomana?
Wille Rydman (kok.) sanoo, että median ei kannata hylätä puolueettomuuden ihannetta.
1. Voidaan toki ajatella, että parempi on avoin poliittisen värin tunnustaminen kuin yhteiskunnallisen agendan ajaminen näennäisen neutraliteetin valeasussa. Pidän silti puolueettomuuden ihanteen hylkäämistä journalismin kannalta tuhoisana.
Kun yleisö menettää uskonsa uutisoinnin luotettavuuteen, raivaa se tilaa journalistisen etiikan kokonaan hylkääville vaihtoehtomedioille. Seurauksena on vastakkainasettelun kärjistymistä ja faktapohjaisen päätöksenteon edellytysten heikkenemistä.
2. Vain muutama vuosikymmen sitten iso osa suomalaisestakin lehdistöstä toimi puoluepoliittisten tunnusten alla. Sitä paitsi sanomalehtitoiminnan syntyyn vaikutti alun alkujaankin pitkälti juuri halu viestiä jotain tiettyä poliittista tai yhteiskunnallista agendaa. Ajatus neutraalista tiedonvälityksestä on verrattain uusi ihanne. Sen edut ovat kuitenkin niin ilmeiset, ettei siitä kannattaisi luopua.
3 Olisi outoa, jos politiikan toimittaja ei olisi kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Yhtä outoa olisi, jos yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneella ihmisellä ei olisi poliittisia mielipiteitä. Totta kai ne vaikuttavat taustalla toimittajillakin.
Uskon kuitenkin totuudennälkäisen ihmisen kykyyn etsiä, nähdä ja ymmärtää myös omista ennakkokäsityksistään poikkeavia katsantokantoja. Sellainen journalismi on myös tärkeä demokraattisen yhteiskunnan tukipilari, jonka ei soisi rapautuvan.
Bella Forsgrén (vihr.) arvioi, että Suomi ei ole jakautunut yhtä vahvasti kuin Yhdysvallat.
1. Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmä vaikuttaa paljonkin tilanteeseen – Pohjoismaiden tilanne on hyvin erilainen.
Vastakkainasettelu liberaalien ja konservatiivien välillä on kasvanut entisestään amerikkalaisessa mediassa. Suurin osa Trumpin tukijoista ei katso CNN:ää eivätkä Bidenin tukijat Fox Newsia.
Käytännössä on kaksi erilaista Yhdysvaltaa ja käsitystä hyvästä yhteiskunnasta. Tällöin ei juuri yllätä, että mediat ottavat kantaa presidentinvaaleissa.
Tilannetta ei voi pitää hyvänä. Huolestuttavaa on, että valtamedioiden arvo on laskenut ja johtanut siihen, että yli puolet amerikkalaisista etsii uutisensa sosiaalisesta mediasta.
2. En näe samanlaista liikehdintää sellaisenaan Suomessa, mutta olen huolissani Suomessa tapahtuvasta polarisaatiosta ja keskusteluilmapiirin koventumisesta.
En koe, että mediat olisivat Suomessa suoranaisesti jonkun puolella. Toki yksittäisissä toimituksissa on välillä tullut tietynlaisia ulostuloja, jotka ovat voineet olla kritiikille alttiita.
Toisaalta tilanteissa, joissa toimituksissa tai päätoimittajilla on selkeitä poliittisia linjoja tai suosituksia, tulisi niistä avoimesti kertoa lukijoille.
3. Puolueettomuus on suhteellista ja vaikea määritellä. Ajatus siitä, että media pystyisi kaikissa tilanteissa ja kaikkien mielestä olemaan puolueeton kuulostaa suorastaan mahdottomalta.
Tärkeimmäksi tekijäksi nouseekin se, pyritäänkö objektiivisuuteen ylipäätään ja ollaanko itsekriittisiä omalle toiminnalle. Uutiset ovat aina valintoja esimerkiksi siitä, mikä myy ja mikä on tärkeää. Näitä valintoja tehdessä tulee olla kriittinen.
Pia Kauma (kok.) katsoo, että Suomessa media valitsee puolensa sekä henkilöiden että puolueiden suhteen.
1. Ei ole hyvä asia. Tiedotusvälineiden pitäisi tuoda esiin neutraalisti eri ehdokkaiden ajamia asioita, ja jättää lukijoiden tehtäväksi tehdä oma analyysinsä asiasta.
Yhdysvallat on kahteen leiriin jakautunut kansa, ja jopa ystävykset, ja perheenjäsenet ovat joutuneet välttelemään politiikkaa keskinäisissä tapaamisissaan säilyttääkseen välinsä, jos ovat keskenään eri mieltä aiheesta. Äänestystulos oli monessa osavaltiossa tiukka.
Suomessa tiedotusvälineet ovat jättäneet melko vähälle huomiolle sen, mitä Donald Trump on saanut aikaan ja miksi ihmiset äänestivät häntä.
Politiikassa hyvin keskeistä on ymmärtää, miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee. Jos ei asioissa mennä syvemmälle, lukijoille syntyy käsitys, että kaikki asiat ovat mustavalkoisia. Viisaita ovat ne, jotka äänestivät näin. Ja tyhmiä ne, jotka äänestivät toisin. Harvoin maailma on ihan näin yksinkertainen.
2. Kyllä esiintyy. Media valitsee suosikkinsa niin poliittisten puolueiden kuin henkilöidenkin suhteen. Toimittajatkin ovat ihmisiä, joilla on oma arvomaailmansa. Olen ollut politiikassa mukana 16 vuotta. Ennen kuin olin mukana, en ollut niin ajatellut koko asiaa.
Samasta asiasta tai vaikkapa eduskunnan täysistuntokeskustelusta voidaan eri medioissa antaa hyvin erilainen viesti. Tai poliitikolle vielä pahempaa: ei kerrota mitään koko ihmisestä, ei hyvää eikä pahaa.
Avoin viestintä siitä, ketä suositaan, saattaisi avata silmät niiltäkin, jotka eivät ole medialukutaidon ammattilaisia tai jotka eivät tule ajatelleeksi, että tämä ei ollutkaan neutraali uutinen.
3. Pyrkimys puolueettomuuteen täytyy aina pitää tavoitteena, vaikka se olisikin vaikeaa. Toimittajien puoluekannan paljastaminen ei välttämättä ole realismia eikä ehkä niin sopivaakaan. Toimittajakuntaan tulisi valikoitua kuitenkin ihmisiä, jotka eivät kaikki edusta samanlaista ajattelutapaa, vaan että katsottaisiin myös aiempi työkokemus ja taustat.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]