– Koska rakennetulle ympäristölle on tyypillistä läpäisemättömän pinnan suuri osuus, vedet eivät imeydy maahan, vaan valuvat miltei kokonaisuudessaan lähivesistöihin. Mahdolliset ravinteet tai raskasmetallit eivät suodatu maaperään, vaan ne kulkeutuvat sadevesien mukana suoraan luonnonvesiin, kertoo professori Heikki Setälä Helsingin yliopistosta.
Setälä johtaa laajaa tutkimushanketta, jossa perehdytään kaupungistuneiden valuma-alueiden maankäytön vaikutuksiin vesiekosysteemeissä. Tutkimus on osa Suomen Akatemian Akvaattisten luonnonvarojen kestävä hallinta -ohjelmaa.
Tutkimustulosten mukaan sulamis- ja sadevesien määrässä ja laadussa on isoja eroja eri vuodenaikoina ja erilaisilla maankäyttöalueilla. Setälän mukaan näyttää siltä, että mitä intensiivisempää maankäyttö on, sitä suurempia vaihtelut ovat.
Talvisaikaan vesistöihin päätyy hiekoitushiekkaa, ja sulamisvesien mukana vesistöihin ajautuu roskia, metallinpaloja, ruostetta, lemmikkieläinten jätöksiä ja pikeä. Teiden suolaaminen liuottaa metalleja, mikä myös näkyy valumavesissä.
Setälän mukaan puistoilla ja viheralueilla on suuri vaikutus kaupunkien sulamis- ja sadevesien määrään ja kulkeutumiseen luonnonvesiin.
– Kaupunkirakentamisen nykysuuntaus, joka suosii rakentamisen tiivistämistä, voi itse asiassa olla hulevesien hallinnan ja niiden laadun kannalta huono suuntaus, Setälä arvioi.