Viime viikolla julkistetun arvioinnin mukaan Suomen kehitysapu on ollut tuomassa puhtaan veden kolmelle miljoonalle etiopialaiselle.
Suomalaisen Finnfundin rahoittamat yritykset työllistävät kehitysmaissa yli 20 000 ihmistä ja maksavat veroina yli 400 miljoonaa euroa. Apu siis toimii.
Mutta Suomen kehitysyhteistyössä on myös ongelmia. Tulosohjaus on puutteellista ja apu usein pirstaleista. Vuonna 2011 Suomi rahoitti yli viittäsataa kansalaisjärjestöä yli sadassa maassa. Parantamisen varaa siis löytyy.
Sipilän hallitus päätti leikata kehitysyhteistyöstä 200 miljoonaa euroa. Samalla 100 miljoonaa euroa muuttuu lainamuotoiseksi tueksi, joka aikanaan lasketaan kehitysavuksi ainakin suurelta osalta.
Leikkaus perustuu yksinomaan Suomen taloustilanteeseen, ei arvovalintaan. Suomi on 2000-luvulla nostanut kehitysapuaan, kun siihen oli mahdollisuus, mutta nyt kaikkia julkisia menoja täytyy supistaa. Muuten Suomen velka kasvaa liian nopeasti.
Muutos on niin suuri, että se koskee kehitysyhteistyön kaikkia muotoja. Emme kuitenkaan leikkaa juustohöylällä vaan selkeiden painopisteiden mukaisesti.
Jatkossa Suomi panostaa suhteessa enemmän naisten ja tyttöjen asemaan, toimiviin demokratioihin, kestävään energiaan, veteen ja ruokaan, sekä vastuullisten yritysten toimintaan kehitysmaissa. Kannamme myös vastuuta maailman humanitaarisista kriiseistä. Oleellista on se, että apu kohdistuu kaikkein köyhimmille ihmisille.
Näiden aiheiden korostaminen merkitsee luopumista jostakin muusta. Kaikki ei mitenkään voi olla painopiste yhtä aikaa. Muuten vaikutus vesittyy.
Aion ministerinä ravistella ja uudistaa Suomen kehitysyhteistyötä. Haluan, että tärkeä työmme on entistä tuloksellisempaa ja vaikuttavampaa. Kehitysyhteistyö on niin tärkeä asia, että se on otettava vakavasti ja toteutettava ammattimaisesti. Kyse ei saa olla vain siitä, että ostamme hyvää omaatuntoa tietämättä, mihin raha lopulta päätyy.
Hyvä uutinen on se, että niin ulkoministeriössä kuin kansalaisjärjestöissäkin on rautaisia ammattilaisia, jotka todella haluavat kehittää toimintaa ja tehdä tulosta. He ovat tehneet erinomaista työtä tähänkin saakka, mutta moni on selvästi odottanut poliittiselta johdolta vahvempaa tukea Suomen kehitysyhteistyön uudistamiselle. Nyt kun tuki on, he ovat tarttuneet mahdollisuuteen tarmolla. Leikkaaminen tuntuu varmasti pahalta, mutta Suomen vaikea taloustilanne ymmärretään hyvin. Ulkoministeriön ja monien järjestöjen ammattilaisen näkevät tilanteen myös uutena alkuna.
Suomen tavoitteena on edelleen nostaa kehitysavun määrä 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Emme kuitenkaan pääse tavoitteiseen ellei Suomen talous ole vahvalla pohjalla. Siksi hallitus on lähtenyt rohkeasti uudistamaan talouden ja julkisen sektorin rakenteita.
Kehitysyhteistyön toimintapojen ja tuloksellisuuden uudistaminen tekee Suomesta entistä vahvemman globaalin toimijan, kun määrärahat taas nousevat. Maailman köyhät naiset, tytöt ja monet muut tarvitsevat Suomen tukea myös jatkossa. Varmistetaan, että apu menee perille ja todella parantaa köyhimpien ihmisten elinoloja.
Kirjoittaja Lenita Toivakka (kok.) on ulkomaankauppa- ja kehitysministeri.