Yhdestä jos toisesta suusta on huudeltu viime päivinä, että hallituksen päättämästä rakennepaketista puuttuu konkretia.
Ei puutu. Rakennepoliittisen ohjelman yli 70 toimenpiteen valmistelu on jo pitkällä. Ministeriöiden esitykset toimenpiteiden toteuttamiseksi löytyvät satasivuisesta liitteestä, joka on julkaistu valtiosihteeri Martti Hetemäen johdolla valmistellun rakennepoliittisen ohjelman kylkiäisenä. Tosin sillä huomautuksella, että osa materiaalista on jo vanhentunutta.
Päättäessään rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta hallitus linjasi lähinnä toimenpiteiden toteuttamisaikataulun, mistä saattoi syntyä vaikutelma, ettei toimenpiteillä ole sen enempää sisältöä. Valmistelu jatkuu kuitenkin pitkälti ministeriöiden toimittamien esitysten pohjalta.
Rakennepoliittisen ohjelman ongelma on se, että vaikka yli 70 toimenpiteen kokonaisuus saattaa vaikuttaa hyvältä yritykseltä tilkitä 4,7 prosentiksi bkt:sta arvioitu kestävyysvaje, totuus on karumpi. Valtiovarainministeriön asiantuntijat ovat arvioineet, että vain muutamalla ministeriöiden valmistelemasta yli 70 toimenpiteestä voi olla merkittävää vaikutusta kestävyysvajeeseen. Ne ovat eläkeuudistus, ympäristön kannalta haitallisten verotukien vähentäminen, sähköinen palveluväylä ja kuntien ohjausjärjestelmä.
Usko koetuksella
Suurin yksittäinen kestävyysvajeeseen vaikuttava tekijä on eläkeuudistus. Sillä pitäisi saada pidennettyä työuria 1,5 vuodella, mikä pienentäisi kestävyysvajetta yhdellä prosenttiyksiköllä. Siksi on ymmärrettävää, että muun muassa professori Sixten Korkman on patistellut hallitusta ottamaan ohjat omiin käsiinsä. Useita vuosia kestänyt jahkaaminen eläkeuudistuksen kanssa on herättänyt epäilyksiä siitä, etteivät työmarkkinajärjestöt saa aikaiseksi päätöksiä riittävistä toimista. Aikaa neuvotteluille on annettu ensi syksyyn asti.
Myöskään luottamus sote-uudistuksen onnistumiseen ei ole korkealla. Rakennepoliittisessa ohjelmassa tavoitellaan puolen prosentin tuottavuuden kasvua julkiseen palvelutuotantoon. Se pienentäisi kestävyysvajetta 1,4 prosenttiyksikköä. Käytännössä tavoitteena on hillitä henkilöstön kasvua sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksella.
Hetemäen vetämä johtoryhmä arvioi kuitenkin, että on suuri riski, ettei tuottavuustavoite täyty. Hallituksen päätökseen onkin kirjattu perälauta: mikäli puolen prosentin tuottavuuskasvuun ei päästä, kestävyysvajeen umpeen kurominen jää tältä osin kuntien menoleikkausten ja veronkorotusten varaan.
Kolme perälautaa
Hetemäen johtoryhmä arvioi niin ikään, että on suuri riski, etteivät työurat pitene puolta vuotta alkupäästä eikä rakenteellinen työttömyys alene yhtä prosenttiyksikköä esitetyillä toimenpiteillä. Sen vuoksi hallituksen päätökseen on kirjattu perälaudat näihinkin kohtiin: mikäli tavoitteet eivät täyty, valmistellaan lisää toimenpiteitä.
Jotta työurat pitenisivät alkupäästä, Hetemäen johtoryhmä väläyttää keinoksi opiskelijoiden omavastuun kasvattamista opintojen rahoituksesta. Rakenteellisen työttömyyden alentamiseen tepsisi tutkijoiden mukaan työttömyysturvan tason laskeminen ja keston lyhentäminen. Työurien pidentämisellä alkupäästä tavoitellaan noin 0,4 prosenttiyksikön ja rakenteellisen työttömyyden alentamisella 0,3 prosenttiyksikön supistusta kestävyysvajeeseen.
Talouden tuotantopotentiaalin pitäisi rakenneohjelman mukaan kasvaa 1,5 prosenttia, mikä pienentäisi kestävyysvajetta 0,6 prosenttiyksikköä. Keskeinen osa tuotantopotentiaalin nostoa on työmarkkinajärjestöjen tänä syksynä neuvottelema maltillinen palkkaratkaisu. Paljon toiveita laitetaan myös kansallisen ICT-arkkitehtuurin käyttöönoton ja tietovarantojen avaamisen varaan, jotka toteutuessaan kattaisivat merkittävän osan tuotantopotentiaalin kasvutavoitteesta pitkällä aikavälillä.
Konkreettisimmat askeleet kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi on otettu toistaiseksi kuntapuolella. Hallitus päätti karsia kuntien velvoitteita, tehtäviä ja normeja 1,2 miljardin euron edestä. Nämä päätökset edellyttävät vielä toimeenpanoa kunnissa. Lisäksi kuntataloudessa otetaan käyttöön ohjausjärjestelmä, jolla varmistetaan, että kuntien tehtävät ja velvoitteet kyetään aidosti rahoittamaan. Periaatteessa näillä toimilla voidaan onnistua kuromaan kestävyysvajetta umpeen prosenttiyksikön verran.
Demarit löysivät polun
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on rientänyt ottamaan SDP:lle kunnian rakennepoliittisen ohjelman valmistelusta. Ilman SDP:n johtajuutta rakennepakettia ei hänen mukaansa olisi syntynyt. Kyse on demareiden harrastamasta imagopolitiikasta: ollaan kovasti tekevinään rakennepoliittisia uudistuksia, mutta tosiasiassa ei olla valmiita tekemään merkittäviä päätöksiä. Siitä kannattaa kuitenkin antaa tunnustusta, että demaritkin ovat nyt kulkemassa oikeaan suuntaan.
Tärkeää olisi muodostaa rehellinen tilannekuva: näillä rakennepaketin toimilla ei vielä kurota kestävyysvajetta umpeen. Lisäksi eläkeuudistukseen ja sote-uudistukseen sisältyy liikaa epävarmuutta. Vaikka hallitus paikkaisi aukkoa kehysriihessä uusilla toimenpiteillä, aika uhkaa loppua kesken. Pallo siirtyy väistämättä seuraavalle hallitukselle.
Seuraavaksi kannattaisi herätellä keskustelua niistä keinoista, joilla saadaan tehokkaasti lisättyä tehtyjen työtuntien määrää kansantaloudessa. Ovatko keskusta ja perussuomalaiset valmiita leikkaamaan työttömyysturvaa tai keventämään työnantajamaksuja? Entäpä joustamaan palkoissa tai poikkeamaan työehtosopimuksista yritystasolla? Vai ottaisiko keskustajohtoinen hallitus päätösvallan itselleen työmarkkinajärjestöiltä?
Mielikuvien synnyttämisen sijaan pitäisi käydä keskustelua oikeista rakenteellisista uudistuksista. Kataisen hallituksen rakennepoliittinen ohjelma on vasta kepeä alkusoitto seuraavan hallituksen syliin lankeaville haasteille.
Kirjoittaja Suvi Hautanen on Verkkouutisten ja Nykypäivän toimittaja.