[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”keskustan-tie” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]– Keskusta unohti järjestöväen kanssa kenttätyön tekemisen. Pistettiin Suomea kuntoon, mutta puolue jäi hunningolle. Ihan puhtaasti tästä on kysymys. Vaikeat päätökset olisi pitänyt prosessoida kentän kanssa paremmin ja jos näin olisi tehty, väitän, että osa päätöksistä olisi ollut myös toisenlaisia.
Ministeri Sirkka-Liisa Anttila – pitkäaikainen ja arvostettu keskustavaikuttaja – kiteyttää analyysinsä keskustan tilasta porilaisen kuorotalon tiloissa, joissa on hetken päästä alkamassa Satakunnan Keskustanaisten 70-vuotisjuhla.
Vaikka juhlaa edeltävässä Ylen puoluegallupissa on pitkästä aikaa näkynyt värähdysliike ylöspäin, pääministeri ja puoluejohtaja Juha Sipilän kauden päätöksistä maksetaan Anttilan mukaan edelleen hintaa, joka näkyy puolueen alhaisena kannatuksena.
– Tehtiin siis sellaisia päätöksiä, jotka olivat keskustan arvomaailman kanssa jyrkästi ristiriidassa, sanoo Anttila ja nostaa esimerkkinä tästä indeksileikkaukset.
Puhujapöntön viereen on tuotu Suomen lippu sekä Satakunnan Keskustanaisten vihreä lippu, jota koristaa tuttu apilanlehti. Toisella puolen on pöytä, jossa on jaossa Keskustanaisten Avain-lehteä. Kannessa hymyilee syksyllä valittu uusi puheenjohtaja. Tekstin mukaan ”Katri Kulmunin keskusta on heikomman puolella”.
Viesti keskustan suunnanmuutoksesta näyttäisi olevan selvä.
Katri Kulmunia on arvosteltu julkisuudessa epävarmaksi esiintyjäksi, mutta itsekin Kulmunia puheenjohtajakisassa tukenut Anttila antaa tunnustusta siitä, että vuoropuhelu kentän kanssa on otettu nyt tosissaan.
– Ainakin Katri on siltä osin aloittanut erinomaisesti.
Kuorotalon tiloihin on kokoontunut kolmisenkymmentä henkeä. Kansallispukuja näkyy kaksi. Toinen niistä – Tuuterin puku – kuluu Keskustanaisten puheenjohtajalle Pirjo Kotirannalle. Raumalta paikalle tullut Aira Kauppi on pukeutunut Alavuden kuoropukuun.
Ennen kuin päästään buffet-pöytään, kaikki nousevat seisomaan ja laulavat virren 472 ”Nyt silmäin alla Jeesuksen”. Puolueen tilanne pohdituttaa samalla, kun haarukat ja veitset kilahtelevat pöydän antimiin. Tarjolla on muun muassa suutarin lohta, sinappisilliä, perunaa, vihersalaattia, härkäruukkua ja uunijuureksia sekä juomaksi kotikaljaa, maitoa tai vettä.
– Jotenkin tuntuu siltä, että ne oikeat asiat eivät pääse esiin mediassa. Me keskustassa emme ole vain maanviljelijöiden, vaan tavallisten, suomalaisten ihmisten asialla, sanoo Marja Nirkkonen, Porin Keskustanaisten varapuheenjohtaja.
Hän on pannut merkille, että julkisuutta saa mediassa sen sijaan ”tää meidän persu”. Nirkkonen tarkoittaa porilaista europarlamentaarikkoa Laura Huhtasaarta.
”Tapaan paljon yrittäjiä, joiden luottamus tällaiseen punavihreään hallitukseen on nolla.” Jarmo Korhonen
Paikalla juhlassa on myös keskustan nuoremman polven satakuntalainen kansanedustaja Eeva Kalli, joka tuo tilaisuuteen eduskuntaryhmän tervehdyksen.
– Puolueen tilanne on haastava, mutta en koe, että keskusta on tässä yksin. Käynnissä on koko poliittista järjestelmää ja puoluekenttää haastava murros, joka koskettaa myös SDP:tä ja kokoomusta, pohdiskelee Kalli tilaisuuden yhteydessä.
Haasteena on, miten kyetä menestymään tässä identiteettipolitiikan ajassa, jossa kaivataan selkeää profiilia ja erottautumista. Yhden asian liikkeeksi ei pidä ryhtyä, mutta Kallin mielestä keskustalla olisi kirkastamisen paikka puolueelle läheisissä teemoissa, kuten aluepolitiikka, perhepolitiikka tai puhdas suomalainen ruoka.
Keskusta menetti viime eduskuntavaaleissa enemmän äänestäjiä perussuomalaisiin verrattuna mitä SDP ja kokoomus. Tämä ilmenee hyvin muun muassa oikeusministeriön Suomalainen äänestäjä -tutkimuksesta.
Miten keskusta saa takaisin kannattajia, jotka ovat siirtyneet perussuomalaisiin?
– Keskusta saa kannattajia takaisin tekemällä keskustalaista politiikkaa. Hallituksesta käsin, sanoo Sirkka-Liisa Anttila.
Ilta-Sanomien keskustan kenttäväelle teettämän kyselyn mukaan lähes 80 prosenttia uskoo nyt, että keskusta pystyy kasvattamaan kannatustaan hallituksessa, kun viime heinäkuussa näin ajatteli vain vähän yli puolet.
Toistaiseksi kannatuksen kasvusta hallituksessa ei näy selkeitä merkkejä.
– Sen näyttää aika, vastaa Anttila kysymykseen, oliko hallitukseen lähtö puolueen kannalta hyvä vai huono asia.
Anttila korostaa, että keskusta sai hallitusohjelmaan läpi hyvin tavoitteensa, joista keskeisin on ”koko Suomesta huolta kantaminen” ja jota hänestä ei tee mikään muu puolue kuin keskusta. Hän painottaa, että hallituksen onnistuminen työllisyyspyrkimyksissään on kuitenkin kaikkien toimien ”ehdoton edellytys”.
– Otan kantaa tämän hallituksen onnistumiseen vasta sitten, kun näemme tuloksia. Olen siis odottavalla kannalla.
Myös Eeva Kalli korostaa, että kehysriihi ja budjettiriihi ovat ”vakava tarkastelukohta” työllisyystoimien osalta ja tuolloin on saatava konkreettisia toimenpiteitä. Sen enempää Kalli kuin Anttilakaan eivät suostu spekuloimaan, mitä sitten tapahtuu, jos tässä ei onnistuta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row_content” css=”.vc_custom_1580394588477{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”289968″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”fadeInUp”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]”Liityin kepuun vuonna 1979. Jätän nyt puolueen lopullisesti. Oma ajatteluni on erkaantunut niin paljon puolueen linjasta, ettei kompromisseille ole enää sijaa. Toivon, että keskustalaiset ystäväni pysyisivät edelleen ystävinä. Asiat riitelevät ei ihmiset”, kirjoitti Tuomo Lamponen pikaviestipalvelu Twitterissä 30.12.2019 ja painoi enteriä.
Lamponen oli liittynyt aikoinaan keskustanuoriin ja työskennellyt sittemmin erilaisissa tehtävissä keskustan puoluetoimistossa, eduskuntaryhmän kansliassa sekä 90-luvulla myös puolueen EU-parlamenttivaltuuskunnan pääsihteerinä Brysselissä.
Lamponen luonnehtii itseään sanaparilla ”rehniläinen cityliberaali”. Hän kokee, että puolueen asenteet ja toimintatavat ovat erkaantuneet nyt liian kauaksi tästä. Tyytymätön hän oli kuitenkin jo Sipilän kaudella:
– Sipilän hallituksen aikana puolueen aatteellinen kompassi meni aika pahasti sekaisin.
Sipilän ajama politiikka ei ollut Lamposen mielestä sitä ”citykepulaisuutta”, johon kuuluu myös heikommista huolehtiminen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Nykyistä hallitusohjelmaa hän kehuu sen sijaan keskustalaisemmaksi. Perusturvaan on saatu jo parannuksia. Lamposen mielestä onkin nyt hyvä, että keskusta on hallituksessa. Se on paikka, josta vaikutetaan.
Mistä sitten kiikastaa?
– Väitän, että keskustassa ei uskalleta käydä maaseutu–kaupunki-keskustelua nyt rehellisesti. Iso osa porukasta vetäytyy puolustusbunkkereihin, joita sitten menetetään yksi kerrallaan. Tulee haavoittuvuutta, katkeruutta. Identiteettipolitiikan möläytyksiä tyyliin (Mikko) Kärnä ja (Anne) Kalmari. Sellaista toisten mollaamista ja kielenkäyttöä, joka ei kuulu ainakaan minun keskustalaisuuteeni.
Kalmarin Itä-Savo-lehdessä julkaistu mielipidekirjoitus, jossa hän asetti vastakkain maaseudun ”mainiot nuoret” ja ”ilmastoahdistuksesta ja syömishäiriöistä kärsivät” helsinkiläisnuoret, herätti voimakasta kritiikkiä myös keskustanuorissa. Lamponen puistelee päätään myös Hannu Hoskosen susi-ulostuloille, joissa kansanedustaja ”tuntuu tietävän susien määrän paremmin kuin Luke (Luonnonvarakeskus)”.
Tämä kaikki on Lamposen mielestä juuri sitä identiteettipolitiikkaa, jota ryhmäjohtaja Antti Kurvinen on vakuuttanut, ettei keskusta tee, mutta tekee sitten kuitenkin.
– Meillä on paljon kansanedustajia, jotka työkseen haukkuvat vihreitä. Sitä en ymmärrä, Lamponen lataa.
Lamposen mielestä keskustassa pitäisi käydä populististen ulostulojen ja vastakkainasettelujen sijaan ”rankka keskustelu siitä, minkälainen Suomi on 20 vuoden päästä”.
– Ja siihen keskusta ei vain valitettavasti ole valmis.
Lamponen viittaa tulevaisuuden väestöennusteisiin, jotka puhuvat selkeää kieltä väestön keskittymisestä pääkaupunkiseudulle ja etelän kasvukeskuksiin. Siitä, miten asuminen ja eläminen maaseudulla väistämättä vaikeutuvat.
– Kaikki, jotka vähänkin seuraavat maailman menoa, tietävät myös, että lihansyönti tulee Suomessa vähenemään seuraavien 10–20 vuoden aikana. Meidän pitäisi miettiä, mitä tämä tarkoittaa suomalaisen maaseudun ja maatalouden elinvoiman kannalta. Miten jatkossa pärjäämme eikä vain kiukutella.
– Näen syvän maaseudun tulevaisuuden erittäin huolestuttavana, kun väki vanhenee ja työssä käyvien ihmisten osuus pienenee koko ajan. Tämä tarkoittaa myös verotulojen pienenemistä. Ja tähän ei auta se taistelu bunkkereissa tai mitkään lyhytnäköiset aluepolitiikan laastarit.
Lamposen mielestä puolueessa pitäisi pohtia ”uusia, raikkaita avauksia”, kuten vaikkapa miten maahanmuuttajista voitaisiin saada auttavia käsipareja maaseudulle väestön ikääntyessä.
Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa haastatteli tammikuussa neljää tunnettua ex-puoluesihteeriä – Seppo Kääriäistä, Pekka Perttulaa, Eero Lankiaa ja Timo Laanista – jotka pohtivat puolueen tilannetta. Joukosta puuttui Jarmo Korhonen – kiistelty hahmo – joka toimi puoluesihteerinä 2006–2010. Miten hän näkee keskustan tilanteen?
– Keskustan ongelma on se, että Juha Sipilän hallitus vei hyvin oikeistolaisin opein Suomea eteenpäin, näkee Korhonenkin.
Tämä johti siihen, että puolue menetti pienituloisten kannattajiensa luottamuksen, kun Suomen taloutta ja työllisyyttä laitettiin kuntoon.
”Puheenjohtajakisa olisi pitänyt käydä niin, että Saarikko, Kulmuni ja Kaikkonen olisivat olleet kaikki ehdolla.” Jarmo Korhonen
Korhonen katsoo kuitenkin suoraan, että päätös lähteä hallitukseen oli virhe, koska keskusta kärsi niin suuren vaalitappion. Oikea paikka olisi ollut oppositio. Mukana olo hallituksessa syö kansalaisten silmissä puolueen uskottavuutta.
– Olisi pitänyt antaa kokoomuksen ja perussuomalaisten neuvotella ihan rauhassa SDP:n kanssa vaikka pari kuukautta.
Korhonen puistelee päätään myös monien keskustalaisten hehkutukselle siitä, miten hallitusohjelmaan saatiin vahvasti mukaan keskustan tavoitteet ja linjaukset.
– Keskusta sai kyllä tavoitteitaan hallitusohjelmaan, muttei välttämättä keinoja, joilla ne tulevat toteutumaan.
Korhosen mukaan lupausten ja tekojen ristiriita näkyy hyvin etenkin työllisyystoimissa, joita odotellaan edelleen. Hän uskoo, että jos Sipilän politiikka karkotti pienituloiset, nyt kytkintä nostavat taas ne keskustalaiset, jotka kannattivat edellisen hallituksen oikeistolaisempaa politiikkaa.
– Tapaan paljon yrittäjiä, joiden luottamus tällaiseen punavihreään hallitukseen on nolla.
Pitäisikö keskustan lähteä hallituksesta?
– Sen pitäisi ottaa oma tahtopolitiikka.
Keskittyä siis siihen, että keskustalle tärkeät linjaukset liittyen työllisyyteen, maakuntauudistukseen ja energiauudistukseen saadaan varmasti ja aikataulussa maaliin.
– Sitten pitää lähteä, jos keskustan linjaukset eivät lähde toteutumaan.
Korhonen on seurannut myös osin hämmästellen hallituspuolueiden SDP:n ja keskustan tähänastista yhteistyötä:
– Siis tämä (Antti) Rinne-episodi, sehän oli aivan turha. Eihän siinä ollut mitään järkeä. Pitää muistaa, että hallituksessa pyritään nelivuotiseen yhteistyöhön, eikä kukaan ole minusta kyllä uskottavasti selittänyt, mikä tässä Postin kysymyksessä oli niin suuri, että se vaati pääministerin vaihtamisen.
Korhonen epäilee, ettei iso osa tavallisista ihmisistä ymmärrä, mistä tässä kaikessa oikein oli kyse.
– Kyllä opposition tehtävä on kaataa pääministeri eikä toisen hallituspuolueen.
Oliko episodista keskustalle konkreettista haittaa?
– Sanotaan näin, että aina kun lähdetään esittämään epäluottamusta toisen puolueen puheenjohtajalle – Rinnehän on siis edelleen SDP:n puheenjohtaja – mutta halutaan silti jatkaa kyseisen puolueen kanssa, kyllähän se syö luottamusta. Hallituksen pitäisi olla kuitenkin kokonaisuus. Siellä on varmasti myös iso porukka demareita, jotka eivät ole tätä unohtaneet.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row_content” css=”.vc_custom_1580394588477{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”289967″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”fadeInUp”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Korhonen ennakoi, että kesällä Vantaan-puoluekokouksessa nähdään puheenjohtajakisa, jos keskustan kannatus laskee kymmeneen prosenttiin. Äitiyslomalla oleva keskustaministeri Annika Saarikko ei Ylen Ykkösaamussa tammikuussa yllättäen täysin pois sulkenut ehdokkuuttaan, vaikka painotti samalla, ettei asian pohtiminen ole ajankohtaista.
Korhonen ei ota suoraan kantaa, pitäisikö Saarikon asettua ehdolle – ”tämä on nyt Saarikosta kiinni”. Korhonen arvioi kuitenkin, että jos Saarikko haluaa puheenjohtajaksi eikä lähde kisaamaan tästä Vantaalla, hänen mahdollisuutensa jatkossa vaikeutuvat.
– Minusta puheenjohtajakisa olisi pitänyt käydä niin, että Saarikko, Kulmuni ja (Antti) Kaikkonen olisivat olleet kaikki ehdolla (kesällä 2020). Ei ollut reilua Saarikkoa kohtaan, että päätettiin järjestää ylimääräinen puoluekokous syksyllä, kun Sipilän valtakirja olisi ollut Vantaalle saakka voimassa, huomauttaa Korhonen viitaten Saarikon laskettuun aikaan, joka ajoittui ylimääräisen puoluekokouksen tienoille.
Toistaiseksi Katri Kulmuni näyttäisi kuitenkin nauttivan keskustaväen luottamusta. Ilta-Sanomien tammikuun kyselyssä keskustan kenttäväelle 65 prosenttia vastanneista kannatti Kulmunin jatkoa puheenjohtajana myös kesän puoluekokouksen jälkeen. Viidennes katsoi, että puheenjohtajaksi tulisi valita Saarikko.
Tuomo Lamponen kuului itse Antti Kaikkosen tukijoihin, mutta toteaa puolue-elinten tehneen nyt päätökset, joiden mukaan eletään.
– Hänellä (Kulmunilla) on nyt erittäin kova paikka ja isot odotukset niskassaan. Sitä en ymmärrä, miksi hän otti valtiovarainministerin paikan. Olisin nähnyt luontevana, että hän olisi jatkanut elinkeinoministerinä, jonka tonttia hän oli saanut jo hyvin haltuunsa. Näin olisi jäänyt enemmän energiaa puolueelle, hän pohtii.
Puolueiden Kantar TNS:llä pari kertaa vuodessa teettämistä niin sanotuista imagotutkimuksista ilmenee, että keskusta mielletään nyt vähemmän ylimieliseksi kuin Sipilän kaudella.
Mittaukset tehtiin vaalivuoden takia poikkeuksellisesti helmikuussa ja marraskuussa. Ylimielisenä puoletta piti marraskuun mittauksessa 29 prosenttia, kun helmikuussa näin koki 37 prosenttia vastanneista.
Sen sijaan tehokkaana ja aikaansaavana keskustaa piti nyt kahdeksan prosenttia, kun edellismittauksessa näin ajatteli vielä 14 prosenttia vastanneista. Yhteiskuntaa uudistavana puolueena keskustaa piti nyt 11 prosenttia, kun helmikuussa näin ajatteli 17 prosenttia vastanneista.
Helsingin Sanomat teki joulukuussa Katri Kulmunista laajan haastattelun, jossa uutiskärjeksi nousi puheenjohtajan tokaisu ”voi olla myös, ettei keskusta nouse tästä”. Kuorotalolla jaossa olevassa Avain-lehdessä Kulmuni kuitenkin vakuuttaa, että ”huhut keskustan kuolemasta ovat pahasti ennenaikaisia”.
”Politiikan ihmelapsesta” puhuu myös keskustan kansanedustaja Anu Vehviläinen tammikuussa julkaisemassaan blogissa, jossa hän pohdiskeli identiteettipolitiikan haasteita, mutta muistutti samalla, miten keskusta on aina ennenkin kyennyt nousemaan.
”Meillä on paljon kansanedustajia, jotka työkseen haukkuvat vihreitä. Sitä en ymmärrä.” Tuomo Lamponen
Keskustan vaalikampanjoissa myös mukana ollut Tuomo Lamponen vakuuttaa, ettei tulevia vaaleja ole voitettu koskaan sillä, että katsotaan taaksepäin tai kehutaan jo menneitä aikaansaannoksia.
– Silloin kun Taru Tujunen veti kokoomuksen vaalikampanjoita, täytyy sanoa, että olin oikein kateellinen hänen taidostaan kääntää katse aina sinne tulevaisuuteen.
Lamposen mielestä keskustassa pitäisi myös vakavasti miettiä, mitä puolueella on tarjota helsinkiläisille äänestäjille tulevaisuudessa. Oli kova paikka, että keskusta menetti viime eduskuntavaaleissa ainoan helsinkiläiskansanedustajansa.
Tehtävä ei ole helppo. Miten keskusta kykenisi profiloitumaan kokoomuksen ja vihreiden hallitsemissa isoissa kasvukeskuksissa – tähän ei ole Lamposellakaan yksinkertaista vastausta:
– Helsingissä aika iso osa äänestäjistä liikkuu sen mukana, mikä on se iso fiilis puolueesta. Jos puolueen puheenjohtaja sanoo jotain uutisissa, se on se, mikä liikuttaa kymmeniä tuhansia äänestäjiä.
Tuomo Lamponen korostaa, ettei halua polttaa siltoja keskustalaisten kanssa ja sanoo olevansa valmis ja avoin keskustelemaan jatkossakin puolueen tilanteesta.
– Jos ihmiset lähestyvät minua ja haluavat jutella, en näe tähän estettä.
”Kokemukseni mukaan Keskusta on ollut parhaassa iskussaan ja vetovoimassaan silloin, kun sillä on ollut seinät leveällä, katto korkealla, kirkas yhteinen suunta ja hyvä itseluottamus”, kirjoitti Anu Vehviläinen blogissaan.
Miten tämä konkretisoituu – voi olla helpommin sanottu kuin tehty.
Täällä Satakunnan Keskustanaisten 70-vuotisjuhlassa perinteet ovat arvossaan, mutta pöytäpuheissa harmitellaan sitä, ettei nuoria tämänkaltaisissa tilaisuuksissa juuri näy. Viisautta ja elämänkokemusta täältä kuitenkin löytyy:
– Mehän olemme vähän kuin maatuskanuket. Mitä enemmän ikää, sitä enemmän kerroksia, joista ammentaa. Tulevaisuutta ei voi rakentaa, jos ei tunne menneisyyttä, kiteyttää Marja Nirkkonen.
Ennen kuin tilaisuus päättyy juhlakahveihin, kaikki kajauttavat ilmaan vielä Satakunnan laulun, joka alkaa sanoin ”Kauas missä katse kantaa yli peltojen, missä kaartaa taivon rantaa salo sininen…”[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row_content” css=”.vc_custom_1580394588477{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”289966″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”fadeInUp”][vc_single_image image=”289965″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”fadeInUp”][/vc_column][/vc_row]