EU-vaaleihin on aikaa vuosi ja kaksi kuukautta, mutta kärkiehdokkaita etsitään jo. Keskustaoikeistolaisen EPP-ryhmän ehdokkaaksi on tarjolla kaksikin suomalaista, EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen ja Euroopan investointipankin varapääjohtaja Alexander Stubb.
EPP-ryhmän puheenjohtajat kokoontuivat tällä viikolla Espanjan Valenciaan. Kokouksen virallisena aiheena oli maatalous ja innovaatiot, mutta käytävillä pohdittiin jo ensi vuoden vaaleja.
Kukaan ei halua kommentoida nimellään mahdollisia kärkiehdokkaita – onhan se tunnetusti hyvä keino pilata omat tai oman ehdokkaansa mahdollisuudet. Nimettömätkin kommentit ovat yleensä yleisluontoisia kehuja kaikista mahdollisista ehdokkaista.
Espanjalainen EU-parlamentaarikko Antonio López-Istúriz sanoo, että kärkiehdokkaan valintamalli ei ole täydellinen, mutta se on parannus aiempaan verrattuna.
– Historia opettaa, että liian radikaaleja askelia on vaikea ottaa, hän toteaa Verkkouutisille.
Kärkiehdokkaan (”Spitzenkandidat”) valintamallia kokeiltiin ensimmäisen kerran EU-vaaleissa vuonna 2014. Malli tarkoittaa, että jokainen EU-puolue asettaa oman ehdokkaansa EU-komission puheenjohtajaksi.
Suurimman puolueen ehdokas nousee johtamaan komissiota vaalien jälkeen. Tämä ei tapahdu automaattisesti, vaan EU-parlamentin pitää vahvistaa asia ja ehdokkaan tulee saada taakseen parlamentin enemmistö.
EU-parlamentin suurin puolue on tällä hetkellä EPP, johon Suomesta kuuluvat kokoomus ja ulkojäsenenä kristilliset. Toiseksi suurin on sosiaalidemokraatit, ja kaukana näiden kahden jälkeen tulevat liberaalien Alde ja vihreät.
Ennen vuotta 2014 komission puheenjohtaja valittiin EU-päämiesten kokouksessa. Kärkiehdokasmalliin päädyttiin, koska sen katsottiin lisäävän demokratiaa.
Suomen EU-sukupolvi
Kokoomuksen Jyrki Katainen on ollut Suomen EU-komissaari vuodesta 2014 lähtien. López-Istúriz ei sano, millaiset mahdollisuudet Kataisella hänen mielestään on komission puheenjohtajaksi, mutta kehuu ”yleisellä tasolla” tämän taitoja. Saman hän sanoo Stubbista.
– Suomessa on kasvanut hieno sukupolvi nuoria poliitikkoja, jotka ovat vaikuttaneet paljon EPP:n politiikkaan Brysselissä. Molemmat ovat arvostettuja eurooppalaisissa ympyröissä.
Sekä Kataisen että Stubbin asemia vahvistaa se, että molemmat ovat kotimaansa entisiä pääministereitä. López-Istúrizin mielestä tämä on etu, mutta ei pakollinen ehto kärkiehdokkaalle.
Yleinen arvio on, että Stubb voi tavoitella kärkiehdokkaan paikkaa vain siinä tapauksessa, että Katainen ei sitä tavoittele. Moni brysselinsuomalainen myös ajattelee, että EU-ympyröissä Stubb on kotikentällään enemmän kuin kotimaassaan Suomessa. Stubbin kausi EIP:ssä päättyy elokuussa 2019, siis vain vähän EU-vaalien jälkeen, mikä avaa hänelle mahdollisuudet asettua ehdolle.
EU-komission puheenjohtaja ei ole koskaan ollut nainen. Voisiko EPP asettaa naisen kärkiehdokkaaksi?
– Me pohdimme aina sukupuolta. Aina, kun pidetään vaalit, me lähetämme jäsenmaihin viestin, että myös naisia pitää olla ehdolla. Emme kannata kiintiöitä, vaan valitsemme taitojen perusteella, pyörittelee López-Istúriz.
Toistaiseksi naisehdokkaiden nimiä on kuulunut vain vähän. Yksi mahdollinen EPP-kärkiehdokas voisi olla Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitė. Hän on entinen EU:n budjettikomissaari.
Grybauskaitėn toinen toimikausi presidenttinä päättyy sopivasti ensi vuoden EU-vaalien alla.
Muista ehdokasehdokkaista latvialainen Valdis Dombrovskis tavoitteli EPP-kärkiehdokkaan paikkaa jo vuonna 2014. Silloin hän luopui kisasta ennen äänestystä, mutta hän saattaa olla kiinnostunut tehtävästä ensi vuonnakin.
Dombrovskis on kotimaansa entinen pääministeri, ja nyt hän on EU-komission varapuheenjohtaja kuten Katainenkin.
Irlannin entinen pääministeri Enda Kenny on ollut usein ehdolla eri EU-tehtäviin, kuten Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi, ja hänen nimensä kuulee myös kärkiehdokasmittelön yhteydessä. Kenny on edustanut EU:ta käynnissä olevissa Brexit-neuvotteluissa.
Brexitin parista löytyy myös vahvin kandidaatti EPP:n kärkiehdokkaaksi: EU:n Brexit-neuvottelija Michel Barnier.
Ranskalainen Barnier on entinen EU:n sisämarkkinakomissaari, EU-parlamentaarikko ja monikertainen ministeri kotimaassaan. Yleinen arvio on, että toistaiseksi hän on onnistunut Brexit-neuvottelijana hyvin.
Barnier tavoitteli EPP:n kärkiehdokkuutta jo vuonna 2014, mutta hävisi äänestyksessä Jean-Claude Junckerille, joka myöhemmin nousi komission puheenjohtajaksi.
EPP valitsee kärkiehdokkaansa marraskuussa Helsingissä. Ehdokkaita voivat asettaa kaikki EPP:n 53 jäsenpuoluetta eri EU-maista. Ehdokkaan tulee saada kannatusta vähintään kahdesta jäsenpuolueesta.
Vaikka EU-jäsenmaiden päämiehet eivät muodollisesti valitsekaan komission puheenjohtajaa, EU-puolueet pyrkivät asettamaan sellaisen kärkiehdokkaan, joka kelpaa myös jäsenmaille.
– Tällä hetkellä kaikki miettivät, mikä ylipäänsä on mahdollista, kuvaa eräs EU-virkamies.