Kokoomuksen entinen kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi hämmästelee pääministeri Sanna Marinin (sd.) torjuvaa suhtautumista presidentti Sauli Niinistön kädenojennuksiin kevään koronakriisissä. Sasi arvostelee myös kovin sanoin hallitusta harhaanjohtavista linjauksista, joiden hän katsoo johtaneen jopa ihmisoikeusloukkauksiin.
Sasi nostaa Sitran julkaisemasta Valtioneuvoston ydin kriisitilanteessa -muistiosta kolme keskeistä huomiotaan. Ensimmäinen niistä koskee presidentti-instituutiota, toinen valmiuslakipäätösmenettelyn ongelmia ja kolmas hallituksen harhaanjohtavia linjauksia.
Kuluneella viikolla paljon keskustelua herättäneen muistion on kirjoittanut journalisti ja tietokirjailija Matti Mörttinen ja Verkkouutiset kertoi siitä laajemmin tässä jutussa.
– Ensinnäkin presidenttijärjestelmämme osoittautui aika hyväksi tilanteessa, jossa meillä oli nuori ja kokematon hallitus, Sasi katsoo.
Sasi viittaa tähän liittyen esimerkiksi muistiossakin esiin nostettuun seikkaan, miten pääministeri matkusti vielä 5.- 6.3 New Yorkiin YK:n kansainvälisen naistenpäivän tapahtumaan, vaikka häntä tästä varoitettiin.
Muistiossa todetaan pääministerin jatkaneen New Yorkista palattuaan ”rauhoittelevaa linjaa” 8.3. sanomalla Ylen Pääministerin haastattelutunnilla, ettei Suomessa valmistauduta koronan osalta näyttäviin toimiin. Samaan aikaan Italiassa oltiin jo asettamassa miljoonia ihmisiä karanteeniin ja useissa maissa mitattiin matkustajien lämpöjä lento- ja juna-asemilla.
Samana päivänä (8.3) presidentti Niinistö päivitti Presidentin kynästä -blogiinsa kirjoituksen otsikolla ”Koronavirus syytä ottaa vakavasti”. Presidentti korosti kirjoituksessaan, että ”valtiojohtoa myöden joudumme nyt miettimään käyttäytymistä: niin matkustelua kuin normaalia kanssakäymistä ihmisten parissa.”
Pääministerin suhtautumisen tilanteeseen kerrotaan muistiossa muuttuneen ratkaisevasti myöhään illalla 11.3., kun hän oli saanut puhelun perhe- ja peruspalveluministeriltä, jonka aiempi vähättelevä asenne oli kääntynyt täyteen ”kriisimoodiin”.
Muistiosta avautuu hyvin, miten presidentti oli lähestynyt pääministeriä ja hallituksen muita jäseniä useasti viesteillä liittyen koronakriisin hoitoon ja etenkin operatiivisen kriisiryhmän ”nyrkin” perustamiseen. Marinin hallitus ei ”nyrkille” kuitenkaan lämmennyt.
Sasi pitää presidentin yhteydenottoja hallituksen suuntaan rakentavina ja korostaa, ettei Niinistö yrittänyt sparrata tässä julkisuuden kautta.
– Jos hän näin olisi toiminut, silloin se olisi ollut ongelma ja voitu kokea painostuksena.
Sasin mielestä tasavallan presidentti pyrki osaltaan toteuttamaan sellaista yhteistyötä, jota valtioelinten johdossa pitäisi perustuslain mukaan ollakin. Jos koronakriisi ei ollut suoraan perinteistä ulkopolitiikkaa, siinä oli joka tapauksessa vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus ja presidentti on myös puolustusvoimien ylipäällikkö.
Sasi uskoo, että presidentin aktiivisuudella oli merkittävä vaikutus siihen, miten oppositiopuolueiden oli helpompi olla hallituksen voimakkaiden toimenpiteiden takana eikä asiaan kytkeytynyt liikaa puoluepoliittisia intohimoja.
– Tällaisessa kriisitilanteessa on tärkeää, jos myös laajaa kansansuosiota nauttiva presidentti haluaa osaltaan tukea hallitusta.
Sasin pitää kuitenkin valitettavana, ettei pääministeri Sanna Marin kyennyt ottamaan presidentin kädenojennuksia vastaan. Muistiossakin viitataan pääministerin ja presidentin väliseen epäluottamukseen, vaikka julkisuuteen annettiin osin toisin ymmärtää.
– Pääministeri on kokenut kädenojennuksen väärällä tavalla. Kun hän itse on kokenut osaamattomuutta näissä asioissa, se on tehnyt hänestä epävarman ja hänen on ollut hankala ottaa myönteisellä tavalla presidentin lähestyminen, Sasi arvioi.
Presidentin ja pääministerin välisestä toimivasta yhteistyöstä esimerkkeinä hän mainitsee 1990-luvun laman presidentti Mauno Koiviston sparratessa pääministeri Esko Ahoa.
Myös turvapaikkakriisissä 2015 hän arvioi Niinistön ja pääministeri Juha Sipilän yhteistyötä hyväksi.
[rev_slider slidertitle=”sasi-korona-02″ alias=”sasi-korona-02″]
Päätöksenteossa hapuiltiin
Toiseksi Kimmo Sasi haluaa nostaa esiin muistiosta poikkeusolojen toteamiseen ja valmiuslain käyttöönottoon liittyneet ”epäselvyydet”. Jatkoa ajatellen päätöksentekomenettely tulisikin käydä hänestä perusteellisesti läpi.
Muistion haastattelujen mukaan palaset loksahtivat kohdilleen 13.3 pidetyssä tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (tp-utva) kokouksessa. ”Kokouksessa presidentti ilmoitti melko lyhyesti ja mutkattomasti katsovansa poikkeusolojen vallitsevan maassa. Puheenvuoro yllätti monet paikalla olijat, muttei kaikkia”, kirjoittaa Mörttinen lähteisiinsä viitaten.
Valmiuslain käyttöönotosta päätettiin tiedottaa julkisuuteen vasta seuraavalla viikolla. Muistion mukaan ”yksi julkistamisen viivytykseen vaikuttanut tekijä oli selvästi se, että pääministeri hallintotieteilijän taustallaan otaksui olevan tarpeellista pitää vielä uusi, erillinen tp-utvan kokous tai koko valtioneuvoston istunto presidentin kanssa poikkeusolojen viralliseksi toteamiseksi. Poikkeusolojen vallitseminen vahvistettiin silti enää ainoastaan pääministerin presidentille soittamalla puhelulla”, muistiossa todetaan.
Sasin mielestä vastaavissa kriisitilanteissa presidentin ja valtioneuvoston yhteistapaamisen tulisi olla jatkossa luonteva foorumi poikkeusolojen toteamisessa ja valmiuslain käyttöönotossa.
– Tässä on niin suuresta asiasta kysymys, että pitäisi olla myös perustelumuistio, jonka pohjalta kumpikin voi todeta maan olevan sellaisessa tilanteessa, jossa vallitsevat poikkeusolot.
Sasi toimi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, kun valmiuslakia uudistettiin mahdollisen vakavan tartuntataudin varalta. Sasi on jo aiemmin julkisuudessa katsonut, että kynnys valmiuslain soveltamiseen koronaepidemian kaltaisessa tilanteessa olisi pitänyt olla korkeampi.
Muistiota varten haastateltujen parissa uskotaan, että koronakriisin toimet ovat madaltaneet kynnystä valmiuslain käyttöön jatkossakin. ”Jos se johtaa siihen, että poikkeusolojen toteamisesta sopivissa poliittisissa oloissa tulee myös taktinen väline joidenkin tavoitteiden saavuttamisen helpottamiseksi, voivat päätöksen seuraukset suomalaiselle demokratialle ja oikeusvaltion toimivuudelle olla arvaamattomat”, Mörttinen summaa näkemyksiä.
Muistiossa tuodaan esiin, että valmiuslain siirtämistä ainakin siviilikriisien tapauksissa eduskunnan määräenemmistön taakse olisi syytä harkita. Sasi on tässä samoilla linjoilla.
– Kun kynnys poikkeusolojen toteamisessa on laskettu nyt alas, olisin taipuvainen ajattelemaan, että kun meillä on sisäinen kriisi, kuten pandemia, näissä tilanteissa voitaisiin hyvin ajatella kahden kolmasosan enemmistöä.
Jos valmiuslaki otettaisiin käyttöön sen sijaan ulkoisessa kriisissä, kuten sotilaallisessa hyökkäyksessä, eduskunnan yksinkertainen enemmistö tulisi jatkossakin riittää.
[rev_slider slidertitle=”sasi-korona-03″ alias=”sasi-korona-02-1″]
Linjauksilla rikottiin perusoikeuksia
Kolmantena huomiona Sasi nostaa muistiosta esiin hallituksen neuvottelun, josta tuli koronakriisin aikana uusi poliittinen instituutio.
Miten toimiva ja tehokas se oli, tämä jakoi muistiota varten haastateltujen mielipiteitä. Sasin mielestä kyseessä oli yksiselitteisesti ”epäonnistunut ratkaisu”, jonka seuraukset ovat olleet kauaskantoiset.
– Entisenä valtioneuvoston jäsenenä sanoisin ensinnäkin, että jos kaikki ministerit ovat paikalla, siellä jaaritellaan. Tilanteessa, jossa päätöksiä pitäisi tehdä nopeasti ja tehokkaasti, hallituksen neuvottelu ei ole missään tapauksessa oikea paikka.
Tämä kävi ilmi muistiostakin, jonka mukaan ”sektoriministerit venyttivät neuvottelujen kestoa usein varsin moninaisilla ja yksityiskohtaisilla kysymyksillään mukana olleille asiantuntijoille, lähinnä THL:n edustajille. Kysymykset huolenaiheineen saattoivat koskea esimerkiksi ravikilpailujen kohtaloa”.
Vakavampi huoli liittyi Sasin mukaan kuitenkin juridiikkaan. Muistiossakin viitataan siihen, miten hallituksen neuvottelujen tuotokset olivat monesti kansalaisille ja hallinnon alemmille portaille annettuja suosituksia ja toimintaohjeistuksia, mikä ei vastannut julkisuuteen annettua kuvaa.
– Ongelma syntyi, kun hallitus piti neuvottelujensa jälkeen tiedotustilaisuuden, jossa se kertoi linjauksistaan. Ja nämä hallituksen linjaukset – ne ovat olleet ehkä se kaikkein suurin ongelma tässä koko kriisissä, koska kukaan ei ottanut oikein selvää, mikä niiden linjausten oikeudellinen sitovuus on. Ja niillä on aiheutettu, sanoisin jopa ihmisoikeusloukkauksia.
Sasi viittaa tässä yhteydessä julkisuuteen syntyneisiin virheellisiin käsityksiin koskien rajojen ylitystä ja yli 70-vuotiaiden tilannetta. Näitä oikeuskansleri on sittemmin joutunut oikomaan.
Hallitus antoi ”rajat kiinni” -retoriikallaan ja linjauksillaan ymmärtää, ettei maasta saisi poistua, vaikka suomalaisilla on poikkeusoloissakin aina oikeus poistua ja palata maahan. Hallituksen harhaanjohtavat linjaukset heijastuivat myös Rajavartiolaitoksen viestintään.
Yli 70-vuotiaat taas ”velvoitettiin” pysymään erillään lähikontakteista, mahdollisuuksien mukaan karanteeninomaisissa oloissa, vaikka kyse oli suosituksesta. Linjaukset ovat heijastuneet myös hoitoyksiköihin asetettuihin vierailukieltoihin, joita on sittemmin eri oikeusasteissa todettu laittomiksi.
Muistiota varten tehdyistä päättäjien haastatteluista ilmeni, että ”hallitustasolla asti oltiin hiljaa tyytyväisiä virheellisten tulkintojen tuottamiin tuloksiin. Kansalaiset noudattivat suosituksia monin paikoin hampaita kiristellen, mutta varsin tunnollisesti”, Mörttinen kirjoittaa.
– Hallitus on tehnyt useita päätöksiä, joilla on selvästi loukattu kansalaisten perusoikeuksia, mutta koska näitä päätöksiä ei ole tehty muodollisesti sitovaksi eikä linjauksiin ole kohdistunut riittävää oikeudellista kontrollia, sitä kautta hallitus ei joudu vastuuseen perustuslain vastaisesta toiminnastaan, Sasi lataa.
Muistiossa todetaan, että koronakriisi on työllistänyt ja tulee työllistämään laillisuusvalvojia vielä pitkän. Tähän liittyen käsiteltäviä asioita oli kertynyt oikeuskanslerinvirastolle marraskuun alkuun mennessä lähes 400 kappaletta.
Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoon kanteluita oli tullut vastaavassa ajassa noin 1 200.