[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”uudet-kasvot-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]– Aikamoista! tiivistää joku kolmikosta senhetkiset tunnelmat. Tuuli tuivertaa kylmästi mereltä Helsingin Kauppatorin suuntaan. Taustalla pyörii maailmanpyörä SkyWheel.
Tuisketta ja pyörimistä on riittänyt viime viikot myös valtakunnan politiikassa. Antti Rinteen (sd.) johtama hallitus ajautui lopulta tiensä päähän Posti-kohussa eikä poliittisille turbulensseille tuntunut näkyvän heti tämänkään jälkeen loppua.
Kaiken tämän keskellä ei pidä unohtaa, että kokoomuksen järjestökentässäkin on tehty valintoja.
Kokoomuksen Nuorten liitto valitsi marraskuun lopulla uudeksi puheenjohtajakseen Matias Pajulan. 21-vuotias Pajula on järjestön kaikkien aikojen nuorimpana valittu puheenjohtaja. Hän toimii Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsenenä, kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsenenä sekä Varusmiesliiton puheenjohtajana. Pajula opiskelee Helsingin yliopistossa ympäristö- ja elintarviketaloutta ja asuu Itä-Helsingissä.
Kotisivuillaan Pajula kuvaa ensikosketustaan Kokoomusnuoriin neljä vuotta sitten: ”Liittyessäni en tuntenut koko puolueesta ainuttakaan henkilöä. Kun tulin ensimmäiselle tapahtumalle porvaribisseille, kiersin vartin ympäri Rotterdamin terassia etsiessäni kokoomusnuorten näköisiä tyyppejä. Löysin kourallisen kokoomusnuoria ja esittäydyin uutena jäsenenä. Petsku (Petteri Lohivesi), Mikko (Laakso), Binga (Tupamäki), Skönäri (Lauri Skön) ja muut paikalla olleet ottivat mukaan porukkaan. Siitä se lähti.”
Pajulan vanhemmat eivät olleet politiikassa aktiivisia, mutta ”kokoomuslainen” asenne – sillä oli merkitystä. Otetaan esimerkiksi Kauhajoelta kotoisin oleva äiti. Opettaja oli tyrmännyt haaveet englannin opiskelusta Tampereen yliopistossa mahdottomiksi.
– No, siihen äiti oli todennut, että eihän mikään mahdotonta ole, jos asian eteen tekee töitä. Ja sehän on just sitä mitä minä sitten teen, kun kerran olen englannista kiinnostunut.
Tarinan loppu on tietysti se, että äiti pääsi sisään yliopistoon ja hänestä tuli englanninopettaja.
”Kokoomusnuorten tärkein tehtävä on toimia yhteiskunnallisen keskustelun keihäänkärkenä”, kirjoittaa tuore puheenjohtaja Matias Pajula pamfletissaan.
Järjestön pitäisi katsoa tulevaisuuteen ja avata rohkeasti keskustelua aiheista, joista muut eivät vielä uskalla puhua.
Pajulan Keihäänkärki-pamfletissa korostetaan kokoomuslaisittain, miten ahkeruuden ja työnteon pitäisi olla Suomessa aina kannattavaa. Samalla todetaan suoraan, ettei kokoomus ole onnistunut uudistamaan työmarkkinoita rohkeasti. Oli kyse sitten paikallisesta sopimisesta tai nykyistä kannustavammasta sosiaaliturvasta. Yrittämisen verotusta pitäisi viedä voimakkaasti kohti Viron mallia. Pitkän aikavälin tavoitteena on myös työn ”haittaveron” eli ansiotuloverotuksen lakkauttaminen.
Työmarkkinoilta Pajula nostaa yhtenä esimerkkinä sunnuntailisät, joista hän kaipaisi nyt ennakkoluulotonta keskustelua. Viimeksi tätä yritti nelisen vuotta sitten Elinkeinoelämän Keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies, joka tyrmäsi sunnuntain tuplapalkan vanhentuneeksi ja sai niskaansa etenkin ay-liikkeen, mutta monia muitakin.
Matias Pajulalla on sunnuntailisistä omakohtaista kokemusta. Hän kertoo hankkineensa lukiolaisena lisätienestejä työskentelemällä usein iltaisin, öisin ja viikonloppuisin Helsingin keskustassa sijaitsevassa pienmyymälässä. Opintojen puolesta paras päivä tehdä töitä oli sunnuntai. Pajula muistelee, miten sunnuntait olivat usein hiljaisia myyntipäiviä ja esimies ”tuskaili” kustannusten kanssa. Varoitti, että saattaa joutua sulkemaan liikkeen.
– Sanoin, että enhän minä tarvitse tuplaliksaa – maksa vaikka pari euroa lisää tunnilta, kunhan vain pääsen tekemään töitä sunnuntaisin. Hän sanoi, ettei voi tehdä minun kanssani tällaista sopimusta, mitä minä kovasti ihmettelin.
Matias Pajula sanoo ymmärtävänsä nyt, ettei asia ole käytännössä niin yksiselitteinen, miltä lukiolaispojasta tuolloin tuntui:
– Esimerkiksi hoitoalalla tiedostan hyvin, kuinka iso osa sunnuntailisät tai lisät ylipäänsä ovat palkasta, vaikka tätäkin kohtaan on syytä olla kriittinen. Että onhan palkkauksessa tältä osin sitten myös jotain pahasti pielessä.
Pajulan mielestä nykyisiä sunnuntailisiä järkevämpi malli olisi sellainen, joka palkitsisi yksittäisen viikonpäivän sijaan ahkeruudesta. Vaikkapa niin, että jos työntekijä tekee viisi päivää putkeen töitä, hän saisi kuudennesta päivästä 50 prosenttia ja seitsemännestä päivästä tuplapalkan. Tätä esitetään myös pamfletissa.
Valtion roolia Kokoomusnuoret purkaisi reippaasti: monopolien olemassa ololle järjestö ei näe käytännössä ”ainuttakaan järkevää syytä” ja yritystuet pitäisi lähtökohtaisesti lakkauttaa.
Ihan yksinkertaista tämä ei ole, sen Pajulakin myöntää. Esimerkiksi yritystuissa kyse on useiden miljardien potista, jonka purkamisessa on epäonnistunut yksi jos toinenkin hallitus ja työryhmä.
Puolustuspolitiikassa Suomi pitäisi pamfletin mukaan saattaa ”vihdoin selkeästi osaksi länsimaista yhteisöä ja Natoa”. Yleistä asevelvollisuutta pitäisi uudistaa niin, että ”asepalvelukseen tulisi ottaa sinne parhaiten soveltuvat sukupuoleen katsomatta”.
Tasa-arvoakin enemmän Pajula korostaa tässä yhteydessä realismia liittyen ikäluokkien pienenemiseen, joka tulee näkymään toden teolla kymmenen vuoden kuluttua kutsunnoissa.
– Tosiasia on se, että jos me haluamme kouluttaa jatkossakin reilut 20 000 ihmistä vuodessa, meillä eivät ihmiset yksinkertaisesti riitä, ellemme uudista nykyistä järjestelmää.
Minkälainen kokoomus on kymmenen vuoden kuluttua?
Pajulan visiossa puolueen kantavina arvoina ovat ahkeruus ja vapauden puolustaminen. Pyrkimys sellaiseen yhteiskuntaan, jossa ihmiset saavat tehdä mitä haluavat, kunhan eivät rajoita toiminnallaan muiden oikeuksia.
Kokoomuksen puheissa ovat viime aikoina korostuneet usein ahkerat keskituloiset. Pajula muistuttaa, että mahdollisuuksien tasa-arvo on kuitenkin laaja käsite:
– On tärkeää, että arvostamme kaikkien ihmisten ahkeruutta. Meidän pitää olla rakentamassa sellaista yhteiskuntaa, joka kannustaa osatyökykyisiäkin tekemään parhaansa ja luo erilaisille maahanmuuttajille mahdollisuuksia työllistyä.
Tuleeko tulevaisuudessa eteen päivä, jolloin Kokoomusnaisia ei enää tarvita? Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on edennyt Suomessa niin pitkälle, että erillinen naisjärjestö on tehnyt itsensä jo ikään kuin tarpeettomaksi.
– Kyllä ja varmaan se on tavoitteenakin, pohdiskelee Kokoomuksen Naisten Liiton uusi puheenjohtaja, turkulainen 33-vuotias kansanedustaja Saara-Sofia Sirén. Päivää hän ei uskalla lähteä veikkaamaan.
Sirén valittiin Kokoomusnaisten puheenjohtajaksi marraskuussa. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden sekä filosofian maisteri. Sirénillä on monipuolista kokemusta järjestö- ja luottamustehtävistä etenkin ympäristö- ja ihmisoikeuksien saralla ja hän toimii myös Varsinais-Suomen Kokoomuksen puheenjohtajana, josta luopuu nyt Kokoomusnaisten puheenjohtaja-nimityksen myötä. Tämän haastattelun jälkeen Sirén valittiin myös Suomen YK-liiton puheenjohtajaksi.
Sirénillä on kotona kaksi alle kouluikäistä tytärtä. Yhdeksi lempiharrastuksistaan hän mainitseekin metsäretket lasten kanssa. Kotisivuillaan Sirén kertoo lähteneensä mukaan politiikkaan aikoinaan liikunnan ja urheilun kautta. Hän toimi useamman kauden perinteikkään liikunnan ja urheilun yleisseuran, Turun Riennon, puheenjohtajana. Ulkoilu ja liikkuminen ovat edelleen lähellä sydäntä. Tämän haastattelun kuvauksiin Sirén saapui sähköpotkulaudalla.
Kokoomuksen Naisten liitto täyttää tänä vuonna sata vuotta. Järjestöllä on pitkä ja perinteikäs historia verrattuna monien muiden puolueiden naisjärjestöihin. Esimerkiksi Keskustanaiset perustettiin vasta 1940-luvulla.
Suomessa tasa-arvo näyttäisi olevan varsin pitkällä, kun katsoo vaikkapa politiikan kriisiviikkojen jälkeen muodostettua uutta Sanna Marinin (sd.) johtamaa hallitusta. Valtaa pitävät nyt nuoret naiset, mitä on hämmästelty ja hehkutettu maailmallakin.
Työsarkaa tasa-arvon eteen Sirénin mukana kuitenkin riittää:
– Se on sellaista aaltoliikettä. Välillä tuntuu, että on menty tosi hyvään suuntaan ja onhan Suomi monessa asiassa hyvin tasa-arvoinen maa. Euroopassa on kuitenkin huolestuttavaa liikehdintää ja poliittisia voimia, jotka pyrkivät viemään tasa-arvoa ikään kuin taaksepäin, näkee Sirén viitaten esimerkiksi Puolaan. Suomessakin heräsi viime vaalikaudella pitkästä aikaa keskustelua abortista, mitä Sirén pitää valitettavana.
Perhevapaauudistus. Pitkäjänteinen taistelu naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Nämä Sirén nostaa kärkiteemoiksi, joihin Kokoomusnaisten tulisi pyrkiä Suomessa vaikuttamaan. Kokoomuksen viime vaalikaudella hyväksymä joustava perhevapaamalli pohjautuikin Kokoomusnaisten tekemään puoluekokousaloitteeseen.
– Hallituksen kaavailema malli ei kuulosta tähän verrattuna luovalta eikä kunnianhimoiselta sen enempää tasa-arvon kuin työllisyydenkään kannalta, näkee Sirén.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1577701404686{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”uudet-kasvot-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kokoomusnaisten uuden puheenjohtajan Saara-Sofia Sirénin mielestä kokoomus ei ole onnistunut puhuttelemaan riittävästi naisia. ”Ilman vahvaa kannatusta naisilta emme voi enää haaveilla voittavamme vaaleja”, hän katsoi syyskuun lopulla julkaisemassaan blogissa.
Esimerkiksi isoissa kaupungeissa on selvästi nähtävissä kokoomuksen ja vihreiden välinen kilpailu nuorten, koulutettujen naisten äänistä. Toisaalta maakunnissa tilanne voi näyttäytyä toisin. Puoluetoimiston arvion mukaan kokoomuksen kannatuspotentiaali jakaantuu melko tasaisesti naisten (46 prosenttia) ja miesten (54 prosenttia) kesken. Potentiaali on lievästi miesvoittoinen, mutta toisaalta on selvää, ettei sukupuolia voi puhutella myöskään yhtenäisinä joukkoina.
Sirénin mielestä kokoomuksen kannattaisi laajentaa reippaasti teemojaan ja kärkiään, vaikka SDP-vetoisen hallituksen heikkous on tarjonnut kokoomukselle tähän saakka iskun paikkoja etenkin kokoomuksen vahvoilla osaamisalueilla – taloudessa ja työllisyydessä.
– En usko, että kenellekään on jäänyt epäselväksi, etteikö kokoomus toimisi vahvasti työllisyyden, talouden ja turvallisuuden puolesta. Meillä olisi ehkä enemmän kirkastamisen paikkaa teemoissa liittyen vaikkapa sivistykseen, kulttuuriin, mielenterveyspalveluihin, nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn sekä ilmasto- ja ympäristökysymyksiin.
Saara-Sofia Sirénin kotisivuilla esittelemän ”kolmijaon” mukaan kestävän kehityksen politiikkaa tehtäessä kaikessa tekemisessä tulisi huomioida niin taloudellinen vastuu, sosiaalinen vastuu kuin ympäristövastuukin.
– Kokoomus voi suomalaisista puolueista kaikkein uskottavimmin olla näiden kaiken kolmen takana.
Huonommalta kestävän kehityksen politiikka näyttää sen sijaan vallan kahvassa. Sirén hämmästelee sitä, että hallitusohjelmaan kirjatut ilmasto- ja ympäristötavoitteet ovat toistaiseksi jääneet käytännössä ilmaan. Hyvänä esimerkkinä puheiden ja tekojen välisestä ristiriidasta Sirén nostaa esiin ympäristölle haitalliset yritystuet, joista vihreät halusivat vielä ennen vaaleja leikata vähintään miljardin. Tämä käy ilmi esimerkiksi puolueen vastauksista hallitustunnustunnustelija Rinteelle huhtikuussa.
– Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Ensi vuoden budjetissa ympäristölle haitalliset tuet lisääntyvät hallituksen toimesta sadalla miljoonalla eurolla. Tämä on minusta selkein kuvaus siitä, että vihreät eivät tee ollenkaan sitä, mistä he ovat puhuneet.
Sirén korostaa, että budjetti olisi nimenomaan paikka vaikuttaa myös tärkeisiin ilmasto- ja ympäristökysymyksiin. Vuoden 2019 talousarvioesityksessä ympäristölle haitallisten tukien määräksi arvioitiin 3,5 miljardia euroa, kun ensi vuonna tämä näyttäisi siis nousevan 3,6 miljardiin euroon.
Ei siis vastuuta ympäristöstä ilman vastuuta taloudesta ja toisin päin.
”Uusimaa on kuin Suomi pienoiskoossa.” Mitä ihmettä? Aluksi vertaus kuulostaa erikoiselta, mutta hetken mutustelun jälkeen – onhan siinä tietty järki. Maakunnasta ja kokoomuksen suurimmasta piiristä löytyy niin nopeasti kasvavia alueita kuin maaseutumaisuutta ja harvaa asutustakin.
Niin, järjenkäyttöä vertauksen esittäjä – kansanedustaja ja kokoomuksen Uudenmaan piirin uusi puheenjohtaja Heikki Vestman – korostaa usein puheissaan. Nettisivuilleen hän on tehnyt ”järkivideoita”, joissa ryöpyttää vallitsevaa politiikkaa: ”Yksityisautoilu ei ole ympäristörikos”, ”ahkeruuden haittavero (työn verotus) on järjetöntä” ja niin edelleen.
Vestman ei epäröi puolustaa autoilua, joka on monille työssä käyville uusmaalaisille käytännössä välttämättömyys. Ympäristöongelmat eivät ratkea polttoaineveron korotuksilla, tietulleilla tai muilla ”järjettömyyksillä”, vaan uuden teknologian ja autokannan uusiutumisen kautta.
– Liikenteen päästöistä kohkaamisen sijaan pitäisi etsiä päästövähennyksiä erityisesti sieltä, mistä niitä kustannustehokkaimmin voi saada, kuten kaukolämmön tuotannosta. Siksi olen eduskunnassa edistänyt pienydinvoimaa.
Kaikki eivät kenties ole näin vannoutuneita autoilijoita. Miten aiot piirin puheenjohtajana voittaa niin sanottujen cityvihreiden kokoomuslaisten luottamuksen?
– Kokoomuslaisethan ovat realisteja. Luotan siihen, että uusmaalaiset tunnustavat laajalti realiteetit, jotka liittyvät autoiluun. Toki yhteiset kannat muodostetaan piirihallituksen kanssa.
”Kasvun moottori” ja kokoomuksen suurin piiri tarvitsee Vestmanin mielestä entistä suurempaa näkyvyyttä. Hän toivoo, että piirissä voitaisiin jatkossa tehdä omaakin ohjelmatyötä.
– Suomen kasvu nähdään helposti keskustakaupunkien näkökulmasta. Jos Helsinki on ikään kuin kasvun veturi, Uusimaa on sen moottori. Me tarjoamme pitkälti sen työvoiman ja osaamisen, jota metropolialue tarvitsee.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1577701412760{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”uudet-kasvot-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Heikki Vestman sai ensi herätyksensä politiikkaan 12-vuotiaana, jolloin hän ryhtyi taistelemaan sisäilmaongelmista kärsivän koulunsa remontoinnin puolesta.
– Koin hirveän epäoikeudenmukaisena, että minun, siskoni ja kavereideni pitäisi mennä sinne sairastumaan.
Vestman on 32-vuotias lakimies, joka valittiin eduskuntaan ensimmäistä kertaa kevään 2019 vaaleissa. Vestman toimii myös Sipoon kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja on kahden päiväkoti-ikäisen lapsen isä. Omaa isäänsä Matti Vestmania – painonnostovalmentajaa ja hyvinvointiyrittäjää – Heikki kuvailee yrittäjäksi isolla y:llä.
– Isän kautta olen nähnyt yrittäjyyden eri puolet. Muistan 90-luvun laman ja yrityksen konkurssin. Isä ei lannistunut, vaan yritti uudelleen.
Kokoomus esitti vaihtoehtobudjetissaan ansiotuloverotuksen keventämistä miljardilla eurolla sekä ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista. Suunta on Vestmanin mielestä oikea, mutta pitäisikö jatkossa ottaa reippaampia askelia? Lakkauttaa ansiotuloverotus kokonaan?
– Se on pitkällä aikavälillä hyvä tavoite. Ensin tulee kuitenkin vähentää merkittävästi verotuksen progressiota, joka ei ole vain hyvätuloisten ongelma vaan kaikkien työtä tekevien riesa. Jo reiluilla keskiansioilla tienatusta lisäeurosta veroa menee yli puolet. Se lannistaa ahkeraa.
Vestman nostaa esiin STTK:n parin vuoden takaisen jäsenkyselyn, jonka mukaan kolmannes toimihenkilöistä oli rajoittanut lisätöiden tekemistä kireän verotuksen takia. Ydinongelma on juuri rajavero eli lisäansioihin kohdistuva vero.
Myös sosiaaliturva passivoi. Vestman viittaa Helsingin Sanomien marraskuussa julkaisemaan tutkimukseen, jonka mukaan koulutetut, turvapaikanhakijataustaiset irakilaiset kokivat aluksi häpeällisenä sosiaalitukien vastaanottamisen, mutta tottuivat pian tukien varassa elämiseen, kun töitä ei löytynyt.
– Silti Suomen punavihreä blokki ei tunnu näkevän sosiaaliturvan passivoivaa vaikutusta. Systeemi aiheuttaa suoranaista sosiaalitukiriippuvuutta. On myös inhimillisesti oikein, että ihmisiä ei syrjäytettäisi sohvalle köllimään.
Heikki Vestman näkee yhteiskunnassa paljon järjettömyyksiä, mutta miten hyvin järjenkäyttö näkyy kokoomuksessa?
– Kokoomuksella uskottavia järkiratkaisuja. Näistä pitäisi kuitenkin pystyä viestimään vielä selkeämmin. Jotta voi voittaa ihmisten luottamuksen, pitää olla ensin selvästi jotain mieltä. Meidän pitää osata tehdä myös valintoja: joissain asioissa pitää olla eniten. Minusta kokoomus on kaikista puolueista eniten ahkeruuden, työnteon ja yrittäjyyden puolella.
Heikki Vestman nostaa yhtenä esimerkkinä myös osin katveeseen jääneet kokoomuksen ennen vaaleja julkaisemat jämäkät turvapaikkapoliittiset linjaukset sekä porvarihallituksen tekemän ulkomaalaistaustaisen rikollisuuden torjuntaohjelman.
– Meillä on (kokoomuksessa) toimenpiteitä turvapaikkapolitiikan jämäköittämiseksi ja sosiaaliseen maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, jotka esimerkiksi Uudellamaalla ovat todellisia, mutta näistä ei ole onnistuttu viestimään tarpeeksi. Törmään tähän kentällä jatkuvasti.
Puolueen virallinen nimi ”Kansallinen Kokoomus” toistuu usein haastattelun aikana Vestmanin puheissa. Sitä kuulee ja näkee nykyisin kuitenkin harvemmin käytettävän.
Pitäisikö tähän saada muutos – käyttää virallista nimeä nykyistä enemmän?
– Itse asiassa kyllä. Ollaan ylpeitä suomalaisuudesta. Kansallinen sisältää senkin, että olemme suomalaisten edun vuoksi myös Eurooppa-myönteisiä ja kansainvälisiä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1577701420052{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”uudet-kasvot-04″][/vc_column][/vc_row]