Professori Mats Brommelsin johtama selvitysryhmä julkisti toissa viikolla väliraportin, jossa määriteltiin ensimmäistä kertaa, mitä valinnanvapaus tarkoittaa ja hahmoteltiin neljä erilaista mallia valinnanvapauden toteuttamiseksi Suomessa.
Kokoomus ja keskusta ovat sellaisen mallin kannalla, joka on yhdistelmä Brommelsin ryhmän omatiimimallista ja väestövastuisesta sosiaali- ja terveyskeskusmallista. Perussuomalaiset taas kallistuvat väestövastuisen tai monitoimisen sosiaali- ja terveyskeskuksen kannalle.
Omatiimimallissa asiakas valitsee asiointipaikakseen omatiimin, johon kuuluu yleislääkäri ja hoitaja sekä sosiaalityöntekijä ja -neuvoja. Kaikki muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat valittavissa muilta tuottajilta omatiimin toimiessa portinvartijana. Omatiimiä kutsutaan myös perhelääkärimalliksi.
Väestövastuisessa sosiaali- ja terveyskeskusmallissa asiakkaan valitsema sosiaali- ja terveyskeskus tarjoaa yleislääkärin ja hoitajan lisäksi liudan sosiaalihuollon palveluja, kuten perheneuvontaa ja päihde- ja mielenterveyspalveluja, ja loput palvelut ovat valittavissa muilta tuottajilta. Monitoimiseen sosiaali- ja terveyskeskusmalliin sisältyy edellä mainittujen palveluiden lisäksi vielä neuvola, koulu- ja opiskelija- sekä työterveyshuolto.
Väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskusmalli saa kannatusta kaikilta kolmelta puolueelta. Verkkouutisille arvioidaan kuitenkin, että mikään malleista ei toteudu sellaisenaan, vaan ratkaisu on yhdistelmä eri vaihtoehdoista. Omatiimimallin heikoksi puoleksi lasketaan sen haavoittuvuus pienen koon vuoksi, kun taas väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskus pystyisi hallitsemaan riskejä pieniä toimijoita paremmin.
Kokoomuksen ja keskustan kannattamissa vaihtoehdoissa asiakas voi valita palveluita useammalta eri tuottajalta ja valinnanvapaus on näin laajempi kuin perussuomalaisten kannattamissa vaihtoehdoissa.
Kokoomus korostaa sitä, että hallituspuolueet sopivat viime marraskuussa, että valinnanvapaus on pääsääntö perustasolla ja soveltuvin osin erikoistason sosiaali- ja terveydenhuollossa. Keskustan mielestä valinnanvapauden toteuttamisessa pitäisi edetä askel kerrallaan, eikä laajentaa valinnanvapautta heti kaikkiin palveluihin.
Kunnista palvelujen tuottajia?
Keskustan ja kokoomuksen kannattamat mallit mahdollistavat myös pienten sosiaali- ja terveydenhuollon tuottajien pääsyn markkinoille, koska palvelutuottajan ei tarvitse tarjota niin laajaa valikoimaa eri palveluita. Tavoitteena on, että palveluja olisi tarjolla kaupunkien lisäksi myös pienillä paikkakunnilla ja harvaan asutuilla alueilla.
Keskusta ja perussuomalaiset eivät halua verorahojen päätyvän ylikansallisten suuryritysten kautta ulkomaille. Kokoomus painottaa, ettei se halua yksityistä eikä julkista monopolia.
Kokoomus haluaa, että myös kunnat voivat toimia palvelujen tuottajina, eikä julkista palvelutuotantoa keskitetä maakunnille. Keskusta ja perussuomalaiset eivät ole vielä lyöneet kantojaan kiinni siitä, voisivatko kunnatkin toimia tuottajina. Kuntien toimiminen markkinoilla edellyttäisi palvelutoiminnan yhtiöittämistä ja siihen liittyy muun muassa kuntalain rajoituksia.
Virkamiesvalmistelussa lähtökohtana on ollut, että kunnat eivät enää tuota sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Hallitus linjasi marraskuussa, että itsehallintoalue eli maakunta tuottaa tarvittava palvelut itse tai voi käyttää yksityisen tai kolmannen sektorin palveluita. Se tarkoittaisi sitä, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö, kiinteistöt ja irtainomaisuus siirretäisiin kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille.
Maakuntavero yhä esillä
Hankalin ratkaistava asia on se, miten sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus kerätään ja miten rahat jaetaan. Tällä hetkellä selvitetään, kannattaisiko varat sosiaali- ja terveydenhuoltoon kerätä erillisellä sote-verolla vai tuloverona. Yhtenä selvitettävänä vaihtoehtona on myös maakuntaveron ja sote-veron tai tuloveron yhdistelmä.
Kokoomuksen mielestä rahoitus pitää hoitaa valtion kautta, eikä uutta maakunnallista verottajatasoa pidä luoda.
Keskusta ajaa edelleen maakuntaveroa osaksi rahoitusratkaisua. Puolueen mielestä pelkkä valtion rahoitus on vain väliaikainen ratkaisu. Keskusta perustelee maakunnan verotusoikeutta itsehallintoon kuuluvana olennaisena asiana ja vetoaa sen kannustavan kustannustehokkaaseen toimintaan.
Perussuomalaiset ei vastusta yhtä tiukasti maakuntaveroa kuin kokoomus, vaikka perussuomalaistenkin mielestä rahoitus on hoidettava ensisijaisesti valtion kautta. Sekä perussuomalaiset että kokoomus painottavat, että kokonaisveroaste ei saa nousta.
Viisi yhteistyöaluetta, 18 maakuntaa
Aluejaon osalta puolueiden välillä vaikuttaa syntyneen yhteisymmärrys. Viime marraskuussa hallituksen kaatumisuhan jälkeen sovittiin, että maakuntia tulee 18, mutta sote-alueita vain 15. Perustuslain näkökulmasta 15 sote-alueen ratkaisu osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi, sillä itsehallintoalueita ei voi pakottaa yhteistyöhän. Sen vuoksi hallitus joutui hautaamaan suunnitelman.
Seuraava vääntö käytiin siitä, pitäisikö viidentoista sijaan perustaa viisi sote-aluetta, jotka vastaisivat sosiaali- ja terveyspalveluista ja maakunnille jäisi muita tehtäviä. Lopputuloksena sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavia maakuntia on jäämässä 18 ja niitä koordinoi viisi yhteistyöaluetta eli nykyistä yliopistosairaaloiden erityisvastuualuetta (erva). Suoraa määräysvaltaa viidelle yhteistyöalueille ei voi tulla, sillä se voisi muodostua jälleen ongelmaksi perustuslain näkökulmasta maakuntien itsehallinnollisen aseman vuoksi.
Hallituspuolueiden yhteisenä huolenaiheena on se, miten sosiaali- ja terveydenhuollon kulut pidetään kurissa ja ehditäänkö uudistus viedä läpi tällä vaalikaudella. Tällä hetkellä näyttää uhkaavasti siltä, että sosiaali- ja terveydenhuollon menot vain kasvavat uudistuksen seurauksena, vaikka uudistuksen tarkoituksena oli kuroa kestävyysvajetta umpeen kolmella miljardilla eurolla.
Tavoitteena on, että järjestämis- ja itsehallintoaluelakiluonnokset saadaan lausuntokierrokselle huhtikuun aikana, joten hallituspuolueiden pitäisi saada neuvottelut sote-kokonaisuudesta maaliin lähiaikoina.
Mikäli uudistus jää puolitiehen tällä vaalikaudella, riskinä on, että ensi vaalikaudella vääntö aloitetaan alusta, jos SDP on hallituksessa. SDP:lle ei kelpaa laaja valinnanvapaus eikä maakuntahallinto.