Kansanedustajat Katja Hänninen (vas.), Jenni Pitko (vihr.) ja Mari-Leena Talvitie (kok.) olivat liikenteessä Kajaani-Vuokatti-välillä rankassa läheltä piti -tilanteessa.
Pitko ja Talvitie ovat kertoneet tapahtuneesta Facebookissa.
– Istuin takapenkillä Jennin kanssa, Katja edessä ja Katjan tiimiläinen Ari ajoi. Kajaanista Vuokattiin vastaan tuli kaksi ambulanssia, joista vain ensimmäisellä oli vilkut päällä. Meillä oli pitkä turvaväli edellä oleviin ja sallittu nopeus enkä kiinnittänyt ambulansseihin ensin enempää huomiota.
Jälkimmäinen teki kuitenkin yllättäen aika tiukan ohituksen kahden auton välistä. Samalla meidän edellä ajavista autoista joku löikin jarrut pohjaan. Liekö säikähti. Syytä vaikea tietää.
Kun siirsin ohittavasta ambulanssista katseen eteenpäin, tajusin sekunnissa, että me ajetaan edellä olevaan auton perään Talvitie kertaa.
Hänen mukaansa peräänajo tuntui sekunnin murto-osan täysin väistämättömältä.
– Vaan onnemme oli kokenut ja varma kuski, Katjan tiimiläinen Ari. Hän otti siinä silmänräpäyksessä tilanteen haltuun ja ajoi auton rohkeasti lumipenkkaan. Hups, miten nopsasti auto pysähtyi, kuin seinään! Ja vauhti huomioiden tosi pehmeesti! Ja niin siististi, ihan tien mukaisesti. Lumipenkka meidän ja myös edellä ajavien enkeli, yhdessä Arin kanssa. Onneksi lunta ja pehmeitä lumipenkkoja meillä päin riittää, Talvitie jatkaa.
Kansanedustaja kiittelee perässä ajaneen naisen pysähtyneen auttamaan. Häneltä saatiin lapio, jolla autoa alettiin irrottaa ”partiolaisen ottein” penkasta.
– Taisimme kaikki olla sen verran shokissa, ettemme muistaneet naisen nimeä, vaikka sen kysyimme, Mari-Leena Talvitie toteaa.
Hän toivoo, että auttaja ottaisi yhteyttä.
– Meillä monella on lähi- ja perhepiiristä surullisia kokemuksia liikenteestä. Meidän perhepiirissä erityisesti matkat Vuokattiin ovat aina erityisessä ”turvallista matkaa” -ajatuksissa.
Siskoni edesmenneen puolison vanhemmat eli siskoni appivanhemmat menehtyivät kesällä 2014, juurikin matkalla Vuokattiin, Nivalassa rattijuopon toimesta. Erityisesti siksi joka kerta kun luen vakavasta liikenneonnettomuudesta, muistan ihmisiä, jotka ovat menettäneet perheenjäsenen tai ystävän, sukulaisen liikenneonnettomuudessa, Talvitie sanoo.
Jenni Pitko kertoo omassa päivityksessään ”sydämen pysähtyneen hetkeksi takapenkillä, kun näin edellä olevan auton yhtäkkiä todella lähellä meitä”.
– Onneksi oli kunnon turvaväli ja sallittu nopeus sekä varma kuski, joka tajusi silmänräpäyksessä ohjata auton lumipenkkaan, johon auto hiljalleen pysähtyi pienen rytinän saattelemana, Pitko kirjoittaa.
Hän muistuttaa vaaran olevan aina läsnä liikenteessä.
Sen muistaa taas hyvin kun onnettomuus osui omalle kohdalle. Onneksi kenellekään ei tällä kertaa käynyt kuinkaan ja selvisimme säikähdyksellä – isolla sellaisella. Mielessä pyörii kokoajan, mitä olisi voinut käydä.