Tuontienergiasta komissio ei halua kuitenkaan luopua.
Greenpeacen EU-energiapolitiikan toimittajan Franziska Achterbergin mukaan komission linjana ei ole vähentää EU-alueen merkittävää riippuvuutta tuontienergiasta, vaan päästä eroon ainoastaan Venäjään tukeutuvasta energiantuonnista.
Ukrainan kriisi on nostanut pintaan huolet Euroopan riippuvuudesta itäkaasuun. Tällä hetkellä neljännes Euroopan käyttämästä maakaasusta tulee Venäjältä. Kaiken lisäksi noin puolet kaasusta kulkee Ukrainan kautta.
Vuonna 2009 Ukrainan ja Venäjän välinen tilanne kärjistyi ja putket pistettiin kiinni kahdeksi viikoksi. Tapaus huolestutti putken länsieurooppalaisessa päässä.
EU-päättäjät tilasivat maaliskuussa komissiolta selvityksen siitä, kuinka EU:n riippuvuus tuontienergiasta voitaisiin ratkaista. EU ostaa nykyisin yli puolet energiastaan ulkomailta.
Komission suunnitelman otaksuttiin keskittyvän yhteiseurooppalaisten jakeluverkkojen parantamiseen ja varastokapasiteetin lisäämiseen. Yhtenä EU-alueen heikkouksista on pidetty sitä, ettei monille mailla ole riittäviä energiavarastoja.
Greenpeacen mukaan sopimuksen vuodetussa luonnosversiossa ei oteta käytännössä lainkaan kantaa siihen, kuinka EU voisi vähentää riippuvuuttaan tuontienergiasta ja lisätä omavaraisuuttaan.
”Suunnitelmassa on itse asiassa hyvin vähän konkreettisia ratkaisuja lyhyen tähtäimen toimia lukuun ottamatta. Komissio haluaa EU-maiden stressitestaavan energiansaantiverkostojaan ja kehittämään varotoimia, mikäli sellaiset katsotaan tarpeellisiksi”, Achterberg listaa blogissaan.
Hänen mukaansa suunnitelmasta ilmenee selvästi, ettei komissio näe tuontienergiaa ongelmana. Ainoana huolena on, että energia tulee yhdestä lähteestä ja että lähde on Venäjä.
Euroopan alttius katkoksille Venäjän energiantuonnissa vaihtelee suuresti maittain.
Suurimmassa vaarassa olisivat Itä-Euroopan maat. Jos Venäjä päättäisi laittaa Ukrainan läpi kulkevan kaasuvirran poikki, ei se vielä todennäköisesti tuntuisi Länsi-Euroopassa – ainakaan silloin, jos katko jäisi kohtuullisen lyhyeksi.
Yhtenä tärkeimmistä syistä Itämeren Nord Stream-kaasuputkelle pidetään sitä, että sen avulla Venäjä voi jatkaa kaasun pumppaamista tärkeimmille eurooppalaisille kauppakumppaneilleen, vaikka se päättäisikin ryhtyä aggressiiviseen energiapolitiikkaan Itä-Euroopassa.