”Koraani ei kiellä henkilöiden kuvaamista. Pikemminkin siinä paheksutaan ankarasti jumalkuvien palvontaa”, Michiganin yliopiston professori Christiane Gruber kirjoittaa Newsweekin mielipidesivuilla. Gruberin kirjoituksen yhteydessä on julkaistu useita kuvia profeetta Muhammedista eri vuosisadoilta.
Gruber on islamilaisen taiteen ja kulttuurin asiantuntija. Hän on erikoistunut etenkin profeetta Muhammedin kuvaamiseen islamilaisessa taiteessa.
Gruberin mukaan Koraanin jumalkuvien palvonnan kiellolla viitataan islamia Arabian niemimaalla edeltäneissä polyteistisissä uskonnoissa harjoitettuihin menoihin eikä islamilaisiin uskonnollisiin kuviin.
Lisäksi hadithit (profeetta Muhammedin opetuksia sisältävät uskonnolliset tekstit) maalaavat Gruberin mukaan parhaimmillaankin epämääräisen kuvan siitä, mitä kuvista tulisi ajatella.
”Välillä luemme taitelijoista, joita on patistettu puhaltamaan teoksensa henkiin ja toisinaan taas tyynyistä, jotka on koristeltu henkilöhahmoilla”, Gruber kirjoittaa.
Islamilaisesta laistakaan ei hänen mukaansa löydy yhtäkään säädöstä tai fatwaa, joka suoraan ja selvästi kieltäisi profeetan kuvaamisen.
”Vaikka uudempia Internet-fatwoja toki löytyy, kaikkein lähimmäs tällaista kieltoa pääsee Talibanin vuonna 2001 ennen Bamiyanin buddhien tuhoamista Internetissä julkaisema kielto”, Gruber selvittää.
Tässä fatwasssa Taliban-järjestö julisti, että Afganistanin kaikki ei-islamilaiset patsaat ja pyhätöt tulisi tuhota. Fatwassa ei kuitenkaan oteta mitään kantaa islamilaisia uskonnollisia aiheita kuvaaviin teoksiin.
Muhammedia kuvattu vuosisatoja
Christiane Gruberin mukaan islam on perinteisesti ollut uskonto, jossa pyritään välttämään kuvia. Siitä huolimatta uskonnollisten henkilöiden kuvaaminen on kuulunut olennaisena osana islamilaiseen taiteeseen.
”Nykyisinkin muslimienemmistöiset maat ovat pullollaan kuvia, nukkeja ja muuta esittävää (uskonnollista) taidetta”, Gruber kirjoittaa.
Gruberin mukaan viimeisten seitsemän vuosisadan aikana etenkin turkkilaisessa ja persialaisessa kulttuuripiirissä – sekä sunnien että shiiojen parissa – on tuotettu suuret määrät historiallisia ja kaunokirjallisia tekstejä, jotka sisältävät kauniita kuvia profeetta Muhammedista.
”Näitä kuvia ei tarkoitettu pelkästään ylistämään ja kunnioittamaan profeettaa, niiden tarkoituksena oli myös toimia keskipisteenä muslimien uskonnollisissa menoissa, kuten esimerkiksi profeetan syntymäpäivän juhlistamisessa ja vierailuissa hänen hautapaikalleen Medinassa”, Gruber kertoo.
Hänen mukaansa tavat, joilla profeettaa on kuvattu, ovat muuttuneet aikojen saatossa. Vielä joitakin satoja vuosia sitten teoksia tehtiin runsaasti.
”Vaikka kuvat profeetasta ovatkin vähentyneet 1800-luvun alun jälkeen, on olemassa useita moderneja ja nykyaikaisia teoksia, jotka paljastavat, ettei Muhammedin kuvaamiseen ole ollut yhtä selkeää lähestymistapaa.”
Gruberin mukaan puheet profeetan kuvaamisen kieltämisestä ovat haitallisia.
”Tällaisten kuvien asema osana taideperinnettä vaarantuu entisestään, jos niistä puhuminen ja niiden tekeminen nähdään kumouksellisena”, Gruber kirjoittaa.
Hänen mukaansa ihmisten olisi parempi nähdä kauniita islamilaisia taideteoksia kuin epäasiallisia pilakuvia.
”Näin tällaiset kuvat saisivat meidät pohtimaan edes hieman niitä asioita, jotka yhdistävät meitä visuaalisina ihmisinä, uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.”