Wuhanin kaupungista alkunsa saanut viruspandemia heikentää brittiläistä Chatham House -ajatushautomoa luotsaavan Robin Niblettin mukaan Kiinan ja lännen jo ennestään jännitteistä suhdetta.
– Olisiko maailman nyt vain valmistauduttava kovan ja pitkäaikaisen vihamielisyyden aikaan, Niblett kysyy Chatham Housen julkaisemassa artikkelissa.
– Ensimmäisen maailmansodan varjossa sata vuotta sitten perustetun instituutin johtajana uskon, että meidän on tehtävä kaikkemme välttääksemme paluun 1900-lukua riivanneeseen globaaliin strategiseen kilpailuun, hän toteaa.
Se, onko asetelman kärjistyminen todellisuudessa estettävissä, ei hänen mukaansa ole yksinomaan Yhdysvalloista ja Euroopasta kiinni.
– Vaikka Britannian ja Ranskan johtajat halusivat 1930-luvulla välttää uuden suursodan, heidän oli pakko vastata Saksan aggressioon Keski-Euroopassa. 1940-luvun lopulla USA:n vaistonvarainen halu irrottautua sodan runtelemasta Euroopasta laantui, kun ymmärrettiin Neuvostoliiton alistavan Euroopan kommunistiseen kontrolliin tai soluttautuvan sinne niin pitkälle kuin se pystyi, Niblett sanoo.
Salailevaa, vääristelevää ja yhteistyöhalutonta linjaa, jota Kiina varsinkin koronaepidemian alkuvaiheessa noudatti, on hänen mukaansa perustellusti kritisoitu. Moni vahvistuneen Kiinan toimista aiemmin varoittanut voi nyt todeta olleensa oikeassa: maata ei voi pitää luotettavana ja vastuullisena kansainvälisen yhteisön jäsenenä.
Muistuttaa vuotta 1945
Jos pandemian jälkipyykki luo pitkäkestoisen skisman Kiinan ja lännen välille, seuraukset kansainväliselle järjestelmälle saattavat Niblettin mukaan muodostua vakaviksi.
– Covid-19-kriisi voi silti olla myös käännekohta kohti johdonmukaisempaa ja itsekkäämpää transatlanttista Kiina-suhdetta, jonka motto voisi olla: ”Harjoita kanssakäymistä, mutta pidä varasi.” Kiinalaisille valtion tukemille investoinneille USA:n ja Euroopan talouden strategisille sektoreille olisi todellakin asetettava rajat siinä, missä Kiina rajoittaa lännen pääsyä omille markkinoilleen, Niblett sanoo.
Tavoitteena pitäisi hänen mukaansa olla kaupan ja investointien esteiden vähittäinen madaltaminen vastavuoroisesti ja läpinäkyvästi – ei taloudellinen kylmä sota. Hän pitää kuitenkin todennäköisenä, että irrottautuminen kanssakäymisestä Kiinan kanssa saa kasvavaa kannatusta.
– Kun Kiina on vuonna 2030 luultavasti maailman suurin talous, se, miten Yhdysvallat ja Eurooppa hoitavat suhteensa siihen kriisin jälkeen, on vähintään yhtä perustavanlaatuinen kysymys kuin suhde Neuvostoliittoon vuonna 1945. Neuvostoliitosta kehittyi sittemmin sotilaallinen – mutta ei taloudellinen – supervalta ja kilpailija. Samoja vaihtoehtoja ei ole nyt tarjolla. Uudella Kiinan vastaisella kylmällä sodalla ei voittajia olisi, Niblett varoittaa.