Vielä ei voida täsmällisesti tietää, kuinka Covid-19-pandemia muuttaa politiikkaa. Professori Matthew Goodwin pitää kuitenkin lähes varmana, että kansalaisten ja valtion välinen suhde on koronakriisin myötä olennaisessa murroksessa.
Hän viittaa arvioihin, joiden mukaan kriisi toimii eräänlaisena korjausliikkeenä tilanteessa, jossa markkinat ovat vuosien 2008–2012 taantumavaiheen jälkeen uudelleen ylikuumentuneet, ja valtion rooli olisi nyt jälleen paisumassa.
– Vaikka suhtaudun edelleen yleisesti ottaen skeptisesti sykliteorioihin, jo pelkästään julkisten menojen osuus bkt:sta sekä kasvava kansallinen ja kansainvälinen velkavuori alleviivaavat sitä, kuinka vapaat markkinat ja fiskaalinen konservatismi ovat – tällä erää – perääntymässä, Kentin yliopiston politiikan tutkimuksen professorina toimiva Goodwin sanoo brittiläisen Chatham House -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
– Uusi vahvan hallinnon ja isojen velkojen kausi tuottaa väistämättä valtavia vaikutuksia, vaikka emme niitä vähään aikaan havaitse. Verojen nousu, varakkaisiin kohdistuvan veroruuvin kiristyminen, paine entistä vahvempaan kontrolliin ja läpinäkyvyyteen, julkisten menojen leikkaukset – vain muutamia esimerkkejä mainitakseni, hän toteaa.
Vahva valtio hyväksytään
Goodwin uskoo koronakriisin heijastuvan siihen, kuinka kansalaiset asennoituvat valtioon, jonka rooli osoittautui hänen mukaansa merkittäväksi jo vuoden 2008 finanssikriisin ratkaisemisessa.
– Tuloksena saattaa olla aiempaa laajempi hyväksyntä nykyistä vahvempaa ja interventionistisempaa hallintoa kohtaan sekä halu kokeilla valtiojohtoisia instrumentteja – varsinkin niiden nuorempien ikäluokkien keskuudessa, jotka eivät aikaa ennen vuotta 2008 juuri muista, Goodwin arvioi.
– Niin sanottu asteittaisen nousun efekti tarkoittaa meidän merkittävän kriisin jälkeen olettavan, että hallinnon koko ei palaudu kriisiä edeltäneelle tasolle. Molempien maailmansotien jälkimainingeissa valtion vastuiden ja taloudellisten sitoumusten kasvu johti siihen, että valtion vahvempi rooli hyväksyttiin yhteiskunnassa yleisesti. Se oli järkeenkäypää, mutta johti lopulta suureen tehottomuuteen. Sen ratkaiseminen, milloin ja miten valtion roolia jälleen supistetaan, edellyttää poliittista johtajuutta, hän sanoo.
Jakolinjat voivat syventyä
Koronakriisi on professori Goodwinin mukaan tehnyt monia suorittavia tehtäviä aiempaa näkyvämmiksi, mikä voisi edistää yhteiskunnan luokkajaon madaltumista ja solidaarisuuden lisääntymistä luokkien välillä.
– Aiempiin pandemioihin on tutkimusten mukaan liittynyt kollektiivista suuttumusta matalia palkkoja ja huonoja työoloja kohtaan. Kun työntekijät ovat samaan aikaan tulleet tietoisiksi oman roolinsa välttämättömyydestä taloudessa, tämä on johtanut palkankorotuksiin ja parempiin työoloihin, Goodwin sanoo.
Nyt on hänen mukaansa kuitenkin olemassa vahvoja viitteitä siitä, että koronakriisi on omiaan pikemminkin entisestään syventämään yhteiskunnallisia jakolinjoja.
– On selvää, että viruksella on epätasa-arvoisia vaikutuksia sekä terveydelliseltä että taloudelliselta kannalta. Matalan vaativuustason palvelusektorin ja pätkätyötalouden pienipalkkaiset ”prekariaattityöläiset” ja vähän koulutetut kärsivät talousromahduksesta raskaimmin. Heillä on myös kaikkein todennäköisimmin perusterveydentila, joka voimistaa viruksen itsensä fyysistä vaikutusta, hän toteaa.
Myös varakas ja koulutettu keskiluokka joutuu Goodwinin mukaan kokemaan koronaviruspandemian vaikutukset, mutta on alempia luokkia paremmin suojassa sen kielteisiltä taloudellisilta seurauksilta.
Käsitys, jonka mukaan pandemiat voisivat merkittävästi edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa, on hänen mukaansa osoittautunut aiempien pandemioiden vaikutuksia tarkastelleen viimeaikaisen tutkimuksen valossa vääräksi.
– Kun pandemian alkamisesta oli kulunut viisi vuotta, eniten olivat kärsineet ne, joilla oli vähäisempi koulutuksellinen pätevyys ja osaaminen. Kyse on juuri samoista ryhmistä, jotka ovat toimineet viimeisen vuosikymmenen aikana koetun poliittisen epävakauden käyttövoimana, sanoo Goodwin.