Koronaviruspandemian aiheuttaman kriisin mittasuhteet ovat pakottaneet kymmenet valtiot turvautumaan asevoimiensa ja erilaisten puolisotilaallisten joukkojen apuun.
Suomessa muiden viranomaisten tukeminen on Puolustusvoimien lakisääteinen tehtävä, johon kuuluu muun muassa virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Onkin luontevaa, että Puolustusvoimat osallistuu Uudenmaan eristämiseen tukemalla poliisia noin 40 henkilökuntaan kuuluvalla sotilaalla ja 750 varusmiehellä. Puolustusvoimien johdolla tutkitaan myös mahdollisuutta luoda nopeasti kykyä hengityssuojainten laajamittaiseen puhdistustoimintaan.
Vaikka asevoimien ensisijainen rauhanajan tehtävä on valmistautua sotaan, niillä on Virossa toimivan kansainvälisen puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskuksen (ICDS) tutkimusjohtajan Tomas Jermalaviciusin mukaan tietty kykykirjo, johon harva muu organisaatio yltää.
Se ulottuu johtamisjärjestelmästä logistiikkaan ja materiaalinhallintaan, lääkintähuoltoon, kemiallisten, biologisten, radioaktiivisten ja ydinuhkien torjuntaan, tiedusteluun, valvontaan, strategiseen, viestintään, tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä lukuisille muille osa-alueille.
– Kohdatessaan puutteita siviiliviranomaisten edellytyksissä vastata laajamittaisiin hätätilanteisiin hallitukset luonnollisesti tarttuvat näihin sotilaallisiin kykyihin, Jermalavicius kirjoittaa ICDS:n blogissa.
”Valmius on osa sotilaan DNA:ta”
Erityisen tärkeässä roolissa ovat Jermalaviciusin mukaan ne ominaisuudet, jotka mahdollistavat asevoimien toiminnan paineisissa ja nopeasti kehittyvissä tilanteissa.
– Monet kriisinhallintatehtäviä toteuttavat siviiliorganisaatiot tekisivät viisaasti, jos ne ottaisivat mallia noista ominaisuuksista ja edistäisivät niitä omissa rakenteissaan, Jermalavicius sanoo.
Avainasemassa ovat hänen mukaansa valmiusajattelu ja vahva johtajuus.
– Vaikka sotilaat viettävät suurimman osan elämästään rauhan oloissa, alituinen valmius on osa heidän DNA:taan, hän toteaa.
Useiden maiden terveysviranomaisten toimintaa koronakriisissä Jermalavicius kommentoi huomauttamalla, että todellisen johtajuuden asemesta on aivan liian usein jouduttu näkemään verkkaista byrokratiaa. Myös tiedustelutiedon hyödyntämisessä siviilipuolella olisi hänen mukaansa opittavaa sotilailta.
– Se ei ole koskaan täydellistä, ei koskaan valmista eikä täysin luotettavaa ja paikkansapitävää, mutta se muodostaa silti sotilaallisen päätöksenteon perustan, hän sanoo.
Monessa maassa terveysviranomaiset ja poliittiset päättäjät sivuuttivat pandemiasta saamansa ennakkovaroitussignaalit eivätkä ryhtyneet ajoissa muodostamaan kattavaa tilannekuvaa tartuntojen leviämisestä maansa rajojen sisällä.
”Taisteluun ilman kypäriä ja aseita”
Sotilaat on Jermalaviciusin mukaan koulutettu suhtautumaan aikaan ehdottoman kriittisenä resurssina, jota ei voi saada takaisin, kun se on kerran menetetty. Nopeudella ja aloitteellisuudella on sen vuoksi hyvin suuri merkitys.
– Kun pandemian leviäminen kääntyi useissa maissa eksponentiaaliseen kasvuun, niiden viranomaiset huomasivat olevansa jatkuvasti jäljessä ja reagoivansa tapahtumiin pikemminkin kuin muokkaavansa niitä, Jermalavicius sanoo.
Tilanteen eskaloituessa kallista aikaa menetettiin hänen mukaansa näennäisten ja riittämättömien toimien ja jopa silkan katteettoman ylimielisyyden takia.
Logistiikan keskeinen merkitys on hänen mukaansa sotilaille itsestäänselvyys, mutta pandemiakriisin paljastamista laite- ja materiaalipuutteista päätellen siviiliorganisaatioille se ei ole sitä ollut.
– Eräät huomioitsijat ovat jo verranneet tilannetta siihen, että sotilaita lähetettäisiin taisteluun ilman kypäriä ja aseita, hän toteaa.
Vaikka sotilaallisesta ajattelusta ja toimintamalleista olisi syytä ottaa oppia, se ei Jermalaviciusin mukaan tarkoita sitä, että sotilaiden pitäisi johtaa viranomaistoimia koronapandemian kaltaisen ei-sotilaallisen kriisin ravistellessa demokraattista yhteiskuntaa.
– Kun tilanne lopulta palaa normaaliksi, monen kriisinhallinnasta vastanneen ja siinä keskeisissä rooleissa toimineen olisi viisasta oppia aika monta temppua vastoinkäymisten käsittelyä ja niiden voittamista käsittelevästä sotilasoppaasta – sekä lukea niitä synkkiä dystopiaskenaarioita, jotka keräävät pölyä arkistojen kätköissä, hän sanoo.