Kipinä syttyi kuopiolaisessa elokuvateatteri Kuvakukossa. Elettiin 1990-luvun alkuvuosia. Paikalle oli saapunut luennoitsijaksi filosofi Esa Saarinen. Lukiolaispoika Juho Romakkaniemi vaikuttui.
Filosofia oli ensin Romakkaniemelle lähinnä harrastus. Hän lähti yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä. Sittemmin pääaine vaihtui filosofiaksi. Se kiinnosti aidosti. Kuten yhteiskunnallinen vaikuttaminenkin. Romakkaniemi oli liittynyt jo 16-vuotiaana kokoomukseen.
Gradunsa hän halusi tehdä vapauden merkityksestä. Verkosta löytyvä opinnäytetyö on tuhti paketti, joka pohtii vapauden käsitettä liberalismin historiasta nykypäivään tunnettujen ajattelijoiden kautta. Lehdillä vilisee nimiä, kuten Hobbes, Locke, Rousseau, Mill ja Smith, Berlin, Hayek, Rawls, Nozick.
– Kun ajatellaan vapautta sellaisena, kun intuitiivisesti käsitämme, voi hyvin kysyä, miksi ihmiset yleensä tuntuvat kaipaavan vapautta – jopa enemmän kuin turvallisuutta? Romakkaniemi pohtii itse opinnäytetyönsä alkulehdillä.
Romakkaniemen gradu valmistui vuonna 2011. Kymmenen vuotta tästä maailmaa ravisutti koronapandemia. Se teki kerta heitolla näkyväksi, ettei länsimaisten demokratioiden kulmakivi vapaus ole mikään itsestään selvyys.
– Vapaus on sellaista, jota pitää aktiivisesti vaalia, jotta sen säilyminen turvattaisiin. Pandemiavuosi alleviivasi sitä, miten helposti vapaus ollaan heittämässä nurkkaan, kun eteen tulee ulkoinen uhka tai häiriötilanne. Jos hallitus lupaa vapauden menettämisen hinnalla turvallisuutta, keskeistä on, ovatko kaikki vapautta rajoittavat toimet oikeassa suhteessa turvallisuuteen, pohtii Romakkaniemi, joka työskentelee nykyisin Keskuskauppakamarin toimitusjohtajana.
Kansa valtion kontrollissa
Korona on koetellut meilläkin oikeusvaltion periaatteita ja kulmakiviä. Valtion kontrolli ulottui kansalaisiin tavalla, jonka harva uskoi 2000-luvulla olevan mahdollista.
Sanalla jälkiviisaus on negatiivinen tunnelataus. Vaikka Suomi on selviytynyt koronasta kiistatta monia muita maita paremmin – katsotaan sitten kuolleisuutta, talouden tappioita tai koronarajoitusten tiukkuutta – pahitteeksi ei ole luoda katsaus taaksepäin.
Ovatko rajoitustoimet olleet oikeasuhtaisia ja jos, vähintäänkin pitäisi tiedostaa niiden suhde vapauteen ja muihin perusoikeuksiin.
Keväällä 2020 Suomen kansa ja poliittiset puolueet ryhmittyivät ennennäkemättömällä tavalla tiukkojen rajoitustoimien taakse. Helsingin Sanomien gallupin mukaan peräti 84 prosenttia suomalaisista oli maaliskuussa 2020 tyytyväisiä pääministeri Sanna Marinin (sd.) toimintaan koronavirukseen liittyvissä asioissa.
Jälkikäteen on myös nähty, miten vapausoikeuksia enemmän korostaneessa Ruotsissa koronaan on kuollut valtava määrä ihmisiä, joiden henki olisi ollut toisenlaisella politiikalla pelastettavissa.
– Ymmärrän ja hyväksyin toimet, mitä meilläkin tehtiin, kun pandemia reilu vuosi sitten yllättäen iski. Sen jälkeen on ollut hankalampi ymmärtää – kun tässä on ollut aikaa miettiä suhteellisuusperiaatetta ja työkaluja pandemian hallinnassa – mihin tämä vuosi on hukattu. Politiikka on ottanut vallan kriisin hoidosta.
Esimerkkeinä kriisinhoidon politisoitumisesta Romakkaniemi mainitsee vaikkapa yksityisen terveydenhuollon testauskapasiteetin tai työterveyshuollon rokotusmahdollisuuden väheksynnän. Toiseksi hän viittaa monipolviseen kiistelyyn maskeista, mikä muuttui sittemmin myös ”jonkinlaiseksi arvovaltakysymykseksi”.
– Meillä ei ole esimerkiksi missään vaiheessa saatu aikaan lakia maskipakosta eikä aukottomasta rajatestauksesta. On mieluummin laitettu elinkeinotoimintaa nurin niin, että ihmisiltä ovat lähteneet työt alta.
Ravintoloita on kohdeltu liiaksi ”yhtenä massana” ja esimerkiksi ruokaravintoloiden ja baarien rajoituksia olisi pitänyt kyetä eriyttämään aiemmin.
Romakkaniemi näkee lisäksi ”epätervettä vallankäyttöä” siinä, miten vahvasti koronakriisin hoidossa on nojauduttu yhden ministeriön eli sosiaali- ja terveysministeriön (STM) osaamiseen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntemukseen, vaikka kriisi on koetellut ja ravisuttanut perustavalla tavalla koko yhteiskuntaa.
– Kun koronatoimia on valmisteltu STM-putkessa terveysturvallisuus edellä, tässä on olemassa myös isompi, filosofisempi vaara. Tässä tullaan siihen, mitä Hayek puhui suunnittelijoista. Miten hyvässä tarkoituksessa tehdään paljon vahinkoa ihmisten yksityisille intresseille ja vapaudelle.
Helppo askel totalitarismiin
Palaamme Romakkaniemen opinnäytetyöhön. Siinä viitataan itävaltalaiseen, vuonna 1899 syntyneeseen taloustieteilijä ja filosofi Friedrich Hayekiin, joka pohtii vapauden menettämistä demokraattisessa yhteiskunnassa. Ei vallankumouksen kautta, vaan ”salakavalasti yhteiskunnallisten suunnittelijoiden ottaessa valtion ohjaukseen ja valvontaan yhden sektorin kerrallaan”. Näin yksilönvapaus tukahtuisi vähitellen.
Hayekin mukaan pitkälle säädellystä, valvotusta ja ohjatusta yhteiskunnasta on helppo askel totalitarismiin. Estääksemme tämän kehityksen, siihen liittyvät tekijät ja perustelut on kyettävä tunnistamaan.
Hayekin uhkakuvan rinnastaminen suomalaiseen yhteiskuntaan saattaa tuntua yliampuvalta, mutta hallituksen pienessä piirissä valmistelemissa liikkumisrajoituksissa oli kiistatta tämän suuntaisia elementtejä. Liikkumisrajoituksiin liittynyt keskustelu koriste-esinefarsseineen saattoi olla meilläkin tarpeellinen herätys.
– Jos katsotaan asioita vain terveysturvallisuuden näkökulmasta ja unohdetaan muut perusoikeudet ja yhteiskunnan monimuotoisuus, sehän on juuri tämä Hayekin pelkäämä byrokraattinen maailma, jossa kaikki on kiellettyä, ellei jokin ole erikseen hyvästä, perustellusta syystä sallittua. Kun taas liberaali yhteiskuntasopimus ja ajattelu lähtevät täysin päinvastaisesta ajattelusta eli kaiken pitäisi olla sallittua, ellei jokin ole erityisen perustelluista syistä kiellettyä.
[rev_slider slidertitle=”vapauden-rajat-02″ alias=”vapauden-rajat-02″]
Terveysnäkökulma hallitsi
Perustuslakivaliokunnan kokoomuslainen ex-puheenjohtaja Kimmo Sasi huomauttaa, että vaikka ihmisarvo ja vapaus on kirjattu meillä perustuslain ensimmäiseen pykälään, helposti tämä unohtuu ja mennään niin sanottuun perusoikeusluetteloon, joka on perustuslain toisessa luvussa.
Yksilön vapaus on Sasin mielestä kuitenkin kaiken ”kulmakivi” – kun kunnioittaa toisen vapautta, kunnioittaa myös toisen ihmisarvoa.
– Minulle tuli yllätyksenä, miten helppoa ihmisten vapauksien rajoittaminen oli meillä viime keväänä. Kun todettiin, että kyseessä on pandemia, riskialtis tauti, asioita katsottiin oikeastaan vain yhdestä näkökulmasta ja sen nojalla oltiin valmiita menemään hyvin pitkälle meneviin rajoituksiin. Perusoikeuksien tasapainotus puuttui alkuvaiheessa lähes kokonaan. Terveyden suojeleminen oli kaikkein tärkeintä ja muulla ei ollut oikeastaan merkitystä. Tämä kuvastaa myös tätä yhden asian liikkeiden aikaa, jota elämme. On joku asia, jota ajetaan hyvin voimakkaasti ja siinä sivussa muut seikat unohdetaan. Minusta tämä ajattelutapa korostui myös tässä koronapandemiassa.
Sasi johti 2000-luvulla valmiuslainsäädännön uudistamisen aikaan perustuslakivaliokuntaa ja tuntee kyseisen lainsäädännön kriteerit hyvin. Hän kritisoi jo viime keväänä valtiojohdon toimintaa ja katsoi, ettei korona olisi antanut aihetta valmiuslain käyttöön. Vuoden aikana hän on jossain määrin perääntynyt näkemyksistään.
– Vaikka olen edelleen sitä mieltä, ettei juridisia perusteita valmiuslain käytölle ollut, täytyy kuitenkin sanoa, että poikkeusolojen toteamisella oli suuri psykologinen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen ja siihen, että taudin etenemistä saatiin merkittävästi hillittyä. Olisin siksi jossain määrin valmis nyt hyväksymään tätä poliittista arviota.
– Keväällä 2020 olisimme varmasti pärjänneet vähemmilläkin toimenpiteillä, mutta on tietysti sanottava, että tilannekuva ei ollut selkeä. Näin ollen voi helpommin antaa synninpäästön niistä toimenpiteistä, mitä silloin vuosi sitten tehtiin.
”Yritys käyttää lekaa” havahdutti
Kimmo Sasi on pohtinut tätä haastattelua varten koronavuotta taaksepäin ja listannut toimia, joissa suomalaisten vapauksia ja perusoikeuksia rajoitettiin hänestä kuitenkin selvästi liikaa.
– Kaikkein suurin virhe tehtiin huhtikuussa [2020], kun Suomen kansalaisia kiellettiin poistumasta maasta. Sellaista perusoikeusloukkausta ei Suomessa ole toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut.
Hallitus antoi ”rajat kiinni”-retoriikallaan ja linjauksillaan ymmärtää, ettei maasta saisi poistua, vaikka suomalaisilla on poikkeusoloissakin aina oikeus poistua ja palata maahan.
Toiseksi Sasi mainitsee Uudenmaan eristämisen, joka tehtiin hänestä ”pikkuisen paniikkioloissa” ja jonka selkeitä hyötyjä ei hänestä jälkeen päin ole kyetty osoittamaan.
Kolmanneksi hän nostaa puutteet rajoitustoimien kohdentamisessa.
– Perustuslakivaliokuntahan tämän kädenväännön lopulta voitti, mutta kestihän se kauan, ennen kuin ravintoloiden rajoituksia ryhdyttiin tarkastelemaan alueellisesti.
Neljänneksi Sasi nostaa yli 70-vuotiaat, jotka ”velvoitettiin” pysymään erillään lähikontakteista karanteeninomaisissa oloissa, vaikka kyse oli suosituksesta. Linjaukset heijastuivat myös hoitoyksiköihin asetettuihin vierailukieltoihin, joita on sittemmin eri oikeusasteissa todettu laittomiksi.
Tammikuussa julkaistusta Valtioneuvoston ydin kriisitilanteessa -muistiosta paljastuu myös, että ”hallitustasolla asti oltiin hiljaa tyytyväisiä virheellisten tulkintojen tuottamiin tuloksiin”, kuten muistion kirjoittanut journalisti ja tietokirjailija Matti Mörttinen kuvasi asiaa.
Viidenneksi perustuslakivaliokunnan ex-puheenjohtaja Sasi nostaa esiin hallituksen keväällä 2021 tekemän päätöksen viestinnän keskittämisestä valtioneuvoston kansliaan.
– Ymmärrän tiedotuksen keskittämisen sota-aikana, jos kansakunta taistelee olemassaolostaan. Sen sijaan tällaisessa epidemiatilanteessa pyrkimys ohjata viranomaisten tiedotusta pääministerin alaisuudesta, ei minusta kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan.
Viimeisimpänä Sasi mainitsee hallituksen ”yrityksen käyttää lekaa” eli liikkumisrajoitukset, jotka nostattivat julkisuudessa kovan kritiikin ja joista hallitus joutuikin perääntymään. Ratkaisevaa oli Antti Rinteen (sd.) johtaman perustuslakivaliokunnan täystyrmäys.
– Se oli riemuvoitto vapausoikeuksille. Kun näissä rajoitustoimissa yritettiin mennä äärimmäisen pitkälle, pääministerille uskallettiin sanoa ei.
[rev_slider slidertitle=”vapauden-rajat-03″ alias=”vapauden-rajat-03″]
Yksi ministeriö otti vallan
Sasi nostaa tässä yhteydessä esiin saman, minkä Romakkaniemi tässä jutussa jo aiemmin:
– Hallituksen rakenteellinen ongelmahan on ollut, että asioita on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä eikä muiden ministeriöiden kanssa ole kommunikoitu. Tämä on johtanut siihen, että hallituksen valmistelussa perusoikeuksien tasapainotukset eivät ole olleet kohdillaan.
Vaikka liikkumisrajoituksille tuli vahvaa tukea myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Sasi väläyttää myös raadollisempia poliittisia motiiveja:
– Itselleni syntyi sellainen vaikutelma, että ennen kuin rajoituksia ryhdytään purkamaan, Marin olisi halunnut tämän lekan käyttöön vielä jonkinlaisena pääministerin voimanosoituksena, jossa hän näyttäytyy vahvana johtajana ja kykenee keräämään kansakunnan taakseen.
Hallituksen kaavailemat liikkumisrajoitukset herättivät kritiikkiä jopa sellaisissa terveydenhuollon asiantuntijoissa, jotka ovat julkisuudessa profiloituneet tiukkojen rajoitustoimien kannattajina.
Esimerkiksi terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen korosti perustuslakivaliokunnalle toimittamassaan lausunnossa, ettei pitänyt liikkumisrajoituksilla saavutettuja hyötyjä ”oikeasuhtaisina” niiden haittoihin nähden, vaikka pyrkimys olikin säästää ihmishenkiä.
Ihmishenget ja liikennekuolemat
Lehtonen on koulutukseltaan myös juristi ja toiminut aiemmin vuosia Liikenneturvan hallituksessa. Lausuntoonsa hän olikin ottanut vertauksen liikenteestä:
”Liikenteessä kuoli Suomessa vuonna 2020 kaikkiaan 221 henkeä. Liikennekuolemia voitaisiin vähentää vuodessa 50–100 kuolemalla vuodessa säätämällä kansallinen kattonopeus 80 kilometriin tunnissa ja edellyttämällä autonvalmistajilta sellaisia teknisiä ratkaisuja, ettei kattonopeutta voi ylittää. Tällaista rajoitusta ei kuitenkaan ole haluttu asettaa siitä huolimatta, että sillä säästettäisiin ihmishenkiä. Turvavyön käyttöpakko on kuitenkin säädetty.”
Lehtonen arvioi, että jos koronaepidemiaan kuolee Suomessa kesään mennessä arviolta tuhat ihmistä, esitetyt liikkumisrajoitukset johtaisivat alle neljän prosentin vähennykseen tautikuolleisuudessa. Enemmän ihmishenkiä säästettäisiin kohdentamalla rokotukset epidemiasta pahiten kärsiville alueille, katsoi Lehtonen maaliskuun lopulle päivätyssä lausunnossaan.
Perustuslakivaliokunnan ex-puheenjohtaja Kimmo Sasi on pohtinut koronavuoden opetuksia. Ensinnäkin hänestä on selvää, että jatkossa tämänkaltaiset kriisit tai pandemiat pitäisi pystyä hoitamaan normaalilainsäädännön puitteissa.
– Siihen pitää valmistautua ja se pitäisi oppia tästä kriisistä.
Sasi toivoo koronapandemian johtavan meillä myös laajempaan keskusteluun perusoikeuksista, jotta niitä kyettäisiin erilaisten kriisien keskelläkin aidosti punnitsemaan keskenään.
Koronakriisi on haastanut poikkeuksellisella tavalla oikeusvaltion periaatteita niin Suomessa kuin monissa muissakin länsimaissa. Riskit tähän liittyen on syytä tiedostaa.
Suomalaisten ”auktoriteettiuskosta” kertoo Sasin mielestä se, että kansalaisliikehdintää rajoituksia vastaan on ollut meillä varsin vähän. Sillä on niin hyvät kuin huonotkin puolensa.
Löysempien rajoitusten hinta?
Vapauden ja perusoikeuksien puolesta on toisaalta helppo rummuttaa, mutta entä jos meillä ei olisi reagoitu koronaan näinkin tiukoin rajoituksin? Miten paljon enemmän ihmisiä olisi kuollut? Ja eikö moniin muihin maihin verrattuna Suomen koronapolitiikka ole ollut sentään aika ”vapaata”?
– Meillä on ollut suhteellisen vapaata, mikä johtuu siitä, että Suomessa kansalaiset noudattavat ohjeistuksia erittäin hyvin. Monissa muissa kulttuureissa läheisyys on myös paljon suurempaa mitä meillä ja korona leviää tehokkaammin myös isoissa asutuskeskuksissa.
– Minun on vaikea arvioida muiden maiden toimenpiteitä, mutta mielenkiintoista on seurata, miten eri maissa tuomioistuimet nyt jälkikäteen arvioivat näitä koronatoimia.
Kimmo Sasin mielestä koronapandemia on nostanut kysymyksiä vapaudesta ja ”yhteiskunnan holhouksesta” kuitenkin tässä ajassa uudella tavalla keskiöön. Voidaanko ihmisten vapausoikeuksia rajoittaa, kuinka paljon ja millä perusteella.
Sasi muistuttaa, että vapaudella on myös ”yhteiskunnallinen elementti”, mikä liittyy luovuuteen.
– Se, että ihminen voi luoda uutta ilman rajoitteita – ihmiskunnan kehityshän perustuu tähän. Näin ollen kaikki, millä luovuutta ja innovaatiokykyä pyritään rajoittamaan, haittaa yhteiskunnan kehitystä.
Tämä juttu on julkaistu myös 30.6 ilmestyneessä Nykypäivä-lehdessä.