Venäjän tapa hyödyntää kyseenalaisia, pitkälti väärennettyjä tai jopa täysin tekaistuja historiallisia narratiiveja on virolaisasiantuntija Dmitri Teperikin mukaan laajalti tiedossa. Kremlin käynnistämiä disinformaatiokampanjoita on hänen mukaansa viime aikoina koettu entistä tiiviimmässä tahdissa.
– Ei ole suuri yllätys, että kun lähestytään toisen maailmansodan päättymisen 75. vuosipäivää, nähdään Venäjän vilpillisen hallinnon lukuisia itseään toistavia yrityksiä projisoida ja oikeuttaa sen omia versioita ja tulkintoja niistä katastrofaalisista kausaalisuhteista ja pitkäaikaisista seurauksista, joita tuohon rumaan sotaan liittyy, Tallinnan kansainvälisessä puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskuksessa (ICDS) työskentelevä Teperik toteaa tuoreessa artikkelissaan.
Kreml ei Teperikin mukaan vain pyri systemaattisesti muokkaamaan toista maailmansotaa koskevaa historiallista muistia, vaan saattaa siinä jopa onnistua.
– Neuvostohallinto ensinnäkin kykeni siirtämään fokuksen sodan narratiivista voiton narratiiviin. Tämä tapahtui 1960- ja 70-luvuilla, jolloin propaganda suuntasi kansan huomion inhimillisistä tragedioista, kärsimyksestä ja uhreista ”suuren voiton” farssiin ja valtion tukemaan juhlintaan, Teperik sanoo.
– Yli 80 prosenttia venäläisistä yhdistää nyt toisen maailmansodan yksinomaan voitonpäivän viettoon 9. toukokuuta – ei 75–80 vuotta sitten maailmaa koetelleisiin katastrofaalisiin tapahtumiin. Kremlin versiossa kansallisesta muistista ei ole sijaa inhimilliselle murheelle, yhteiselle suremiselle tai hiljaiselle tuskalle. Niitä korvaavat korviahuumaavat paraatit feikkiasuineen ja keinotekoisine ylpeydenaiheineen, hän toteaa.
Ihmisen muisti on tunnetusti hyvin valikoiva ja altis manipuloinnille, jota Kreml harjoittaa Teperikin mukaan nyt suorastaan teollisessa mittakaavassa. Kun lännessä muistellaan toiseen maailmansotaan johtaneita tapahtumia sloganilla ”Ei koskaan enää”, Venäjän viesti on hänen mukaansa pikemminkin ”Me voimme tehdä sen taas!”.
Tämä lännen tulisi tiedostaa
Läntisten johtajien ja mielipidevaikuttajien on Teperikin mielestä syytä ymmärtää, että ”sota muistista” on eskaloitumassa, ja myös varautua siihen ajoissa. Kreml ei hänen mukaansa tyydy vain yksittäisen pelaajan rooliin, vaan pyrkii olemaan se, joka muovaa olosuhteet ja määrittelee säännöt.
– Ei tulisi myöskään olla harhakuvitelmia Kremlin strategisista päämääristä. Sillä ei nimittäin ole minkäänlaista aikomusta päästä yli lähihistoriaan liittyvistä ristiriidoista, vaan pikemminkin käyttää narratiivejaan aseina nykyajan politiikassa ja kansainvälisissä suhteissa – sekä siten provosoida uusia ideologisia yhteentörmäyksiä, Teperik sanoo.
– Kreml tietää, että kun historiallisista muistoista tulee politiikkaa, siitä seuraa verta, hän toteaa.
Lännen asettamista talouspakotteista tai sotilaallisesta pidäkkeestä ei Teperikin mukaan ole hyötyä silloin, kun Venäjä käy sotaa muistista.
– Historiallisten muistojen taistelukentällä ei ole sijaa kärsimättömien poliitikkojen tai epäpätevien asiantuntijoiden satunnaisille ja amatöörimäisille vastauksille. Kremlin vakavasti otettava haastaminen vaatii syvällistä ja ajantasaista tietämystä ja realistista ymmärrystä sen pyrkimyksistä rakentaa uutta kansallista muistia ja siitä, miten sen tulevia toimia voidaan ennustaa, Teperik painottaa.