Stereotypioissa ja mielikuvissa tuntemattomille juttelu on suomalaiselle kauhistus. Sen pohjalta Kotilieden toimittaja Anna Ferrante toteutti kokeilun, jossa hän lähestyi viikon ajan tuntemattomia ihmisiä erilaisissa tilanteissa tarkoituksenaan jutustella heidän kanssaan. Ferranten oppaina toimivat kasvatustieteiden dosentti Liisa Karlsson ja sosiologian dosentti ja yliopistonlehtori Kaisa Kuurne.
Toimittaja lähestyi ihmisiä esimerkiksi koiralenkillä, junassa, kahvilassa ja kirjastossa. Hän oivalsi ainakin sen, että yhdistävä tekijä helpottaa jutustelua, huono energia tarttuu, kuulokkeet ja kännykät vaikeuttavat lähestymistä ja kuulluksi tuleminen on tärkeää.
– Aamulenkillä koiran kanssa alan jutella ensimmäiselle tuntemattomalle koiranomistajalle, joka tulee vastaan. Vaikka keskustelumme ei suju kovin vilkkaasti, yhdistävä tekijä eli tässä tapauksessa koirat tekee juttelusta helppoa, toimittaja kuvailee.
Karlssonin mukaan pitää paikkansa, että mikä tahansa yhteinen tekijä saa kielenkannat helpommin auki tuntemattomien kesken.
Negatiivinen energia sen sijaan tarttuu. Junassa toimittaja todistaa negatiivista tilannetta, jossa kaksi matkustajaa ajautuu negatiiviseen kontaktitilanteeseen. Hän käy asiasta keskustelun toisen ulkopuolisen matkustajan kanssa. Toimittajan mukaan negatiivinen vire jää päälle hänellekin.
– Voidaan puhua emotionaalisesta energiasta, jonka ihminen tuo vuorovaikutustilanteeseen ja vuorovaikutustilanteessa tapahtuu jotakin. Toinen ihminen lähtee sen energian kanssa sitten eteenpäin ja vie seuraaviin kohtaamisiin, Kuurne sanoo.
Toimittaja herää myös pohtimaan, onko kännykät entisestään vähentäneet tuntemattomien välisiä keskusteluja esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä. Tutkittua tietoa asiasta Suomessa ei juuri ole.
– Varon juttelemasta heille. Kuulokkeet ja kännykät tuntuvat toimivan kuin merkkinä siitä, ettei ketään haluta lähelle, hän toteaa.
Karlssonin mukaan monille juna- tai bussimatka toisaalta toimii siirtymäriittinä töistä ja velvollisuuksista kotiin. Silloin voidaan haluta tyhjentää päätä ja olla omassa rauhassa. Hän muistuttaa, että ihmisillä on erilaisia mielentiloja ja orientaatioita, ja niitä pitää muistaa kunnioittaa.
– Hyvä on aistia ja tunnustella, onko toisella halukkuus jutteluun, hän sanoo.
Parhaimmat kohtaamiset Karlssonin mukaan usein syntyvät silloin, kun keskustelukumppani kokee tulevansa kuulluksi.
Junassa toimittaja kehuu tuntemattoman matkustajan laukkua. Siitä syntyy keskustelu, jossa jaetaan enemmänkin kertomuksia ja ajatuksia elämästä. Toimittaja kokee, että keskustelussa oli lämpöä ja iloa.
Kokeilun myötä hän kertoo nyt suhtautumisensa kaikkiin vastaantulijoihin muuttuneen.
– Tarkkailen heitä intensiivisemmin kuin tavallisesti, ikään kuin jatkuvasti haarukoiden sitä, ketä voisin lähestyä, hän sanoo.
Karlssonin mukaan stereotypioiden maailmassa on hyvä muistaa, että tosiasiassa suomalaiset eivät ole sosiaalisuudessa niin yhtenäinen joukko kuin usein halutaan antaa ymmärtää.