[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”kivinen” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Helsingin talvi on kuin marraskuu pahimmillaan: pimeyttä, tuulta ja vesisadetta. Puolustusvoimain komentajan, kenraali Timo Kivisen aamu on alkanut juoksulenkillä kotoa Tuusulasta Keravan juna-asemalle. Vastaavasti sujuu kotimatka: ensin junalla täältä Pääesikunnasta Helsingistä Keravalle ja sieltä juosten kotiin.
Keväästä syksyyn Kivinen pyöräilee – viikko-ohjelmansa salliessa – työmatkansa kokonaan Tuusulasta Pääesikuntaan. Kilometrejä yhteen suuntaan tulee reilut 30.
– Olen addiktoitunut fyysiseen stressiin. Sitä pitää saada tietty annos tietyssä aikaikkunassa, sanoo Kivinen työhuoneessaan Helsingin Kasarmitorin tuntumassa.
Kivisen lapsuudenkoti Lappeenrannassa sijaitsi silloisen varuskunnan lähiharjoitusalueen tuntumassa.
– Me pikkupojat seurasimme uteliaina, kun joukot siirtyivät harjoitusalueelle. Milloin polkupyörillä, autoilla tai joskus 60-luvulla vielä hevosillakin.
Siitä syttyi ensimmäinen kipinä sotilasuralle. Kivinen oli äidin mukaan sanonutkin jossain vaiheessa pienenä, että isona minusta tulee sotilas.
Lopullinen kiinnostus sotilasuralle syttyi varusmiespalveluksessa, kuten monien kohdalla käy.
Mikä varusmiespalveluksessa erityisesti kiehtoi?
– Se yhdessä tekeminen joukkona. Ja varmaan myös johtamiseen liittyvät mahdollisuudet.
Valmistuttuaan Kadettikoulusta 1982 Kivinen hankki lisäkoulutusta muun muassa Yhdysvalloista ja työskenteli sittemmin erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä, kuten pataljoonaupseerina Bosnian rauhanturvaoperaatiossa 1990-luvun lopulla sekä sotilasasiamiehenä Unkarissa, Ukrainassa ja Itävallassa.
Ennen nimitystään Puolustusvoimain komentajaksi Kivinen työskenteli Pääesikunnan päällikkönä 2017–2019 ja tätä ennen puolustusvoimien strategiapäällikkönä Pääesikunnassa.
Videokuvissa vilahtelee maastopukuisia sotilaita, taisteluhelikoptereita ja panssarivaunuja. ”Viemme yhteistyötä määrätietoisesti eteenpäin maalla, ilmassa, merellä ja kyberympäristössä”, sanoo kertojaääni videolla, joka on liitetty osaksi puolustusvoimien 18.12.2019 päivättyä tiedotetta.
Tiedote kertoo lyhyesti Kivisen ja hänen ruotsalaiskollegansa Micael Bydénin tuolloin Pääesikunnassa allekirjoittamasta sotilasstrategisesta konseptista, joka liittyy maiden välisen puolustusyhteistyön syvenemiseen.
Miten merkittävä asiakirja on ja mistä siinä on kyse – tätä on vähemmän avattu julkisuudessa. Annetaan Kivisen kertoa lisää:
– Tässä (sotilasstrategisessa konseptissa) täsmennetään, miten poliittisen tason tavoitteet viedään sotilaallisella tasolla eteenpäin niin, että suuntaviivat ja toimintatavat ovat kaikille selvät. Kyseessä ei ole julkinen asiakirja, mutta se tosiaan raamittaa yhdessä tekemisen toimintatapoja hyvin pitkälle.
Asiakirjalla varmistutaan siitä, että ”kaikki nuolet osoittavat johdonmukaisesti samaan suuntaan” Suomen ja Ruotsin asevoimien operoidessa yhdessä kaikissa mahdollisissa turvallisuustilanteissa.
Poliittisellakin tasolla on viime aikoina otettu uusia harppauksia. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) ja Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist (sd.) kuvasivat medioissa julkaisemassaan yhteiskirjoituksessa (14.12.2019) toteuttaneensa marraskuun lopulla ministeritason table top -harjoituksen, jossa harjoiteltiin poliittista päätöksentekoprosessia kriisitilanteessa. Kyse oli ensimmäisestä ministeritason ”pöytäpeliharjoituksesta”.
Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö on syventynyt reippaasti viime aikoina. Mikä erottaa yhteistyön enää puolustusliitosta?
– Liittoutuminen vaatisi käytännössä valtiosopimuksen molempien maiden välille, Kivinen sanoo.
Tällaista ei toistaiseksi ole eikä tiettävästi suunnitteilla. Käytännössä siis sotilaallisen yhteistyön käynnistyminen kriisitilanteessa edellyttää aina erikseen poliittisia päätöksiä.
Heinäkuussa 2017 Suomessa tuli voimaan lainsäädäntö, joka poistaa esteet niin, että Suomi pystyy eri tilanteissa antamaan ja vastaanottamaan kansainvälistä apua.
– Ruotsissa lainsäädäntö ei ole tässä kaikilta osin vielä kohdallaan, mutta he vievät sitä kyllä koko ajan eteenpäin, Kivinen kertoo.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row_content” css=”.vc_custom_1580387323397{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;padding-right: 20px !important;padding-left: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”289904″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”fadeInDownBig”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Suomessa on huolestuttu viime aikoina syntyvyyden rajusta laskusta. Kun vielä vuonna 2010 vauvoja syntyi noin 61 000, toissa vuonna enää noin 47 500, joista poikia vajaat 25 000.
Syntyvyyden laskun taloudelliset haasteet tiedostetaan. Vähemmän on ollut puhetta ikäluokkien pienenemisen vaikutuksesta yleiseen asevelvollisuuteen.
Puolustusvoimat kouluttaa vuosittain noin 22 000 henkeä varusmiespalveluksessa. Miehistä varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain noin 70 prosenttia. Riittävätkö meillä jatkossa miehet?
Tarkastelemme puolustusvoimain komentajan kanssa yhdessä Väestöliiton grafiikkaa syntyvyyden kehityksestä 2000-luvulla. Käyrä nousee ensin loivasti ylös ja alkaa sitten kääntyä laskuun vuoden 2010 jälkeen. Ensin hiljakseen. Sitten jyrkemmin.
Tänä vuonna kutsunnat koskevat vuonna 2002 syntynyttä ikäluokkaa. Kivinen korostaa, ettei ikäluokkien pieneneminen ole puolustusvoimien kannalta toistaiseksi ”akuutti kysymys”.
– Kun 2014 syntyneet tulevat kutsuntaikään, olemme suunnilleen samassa volyymissä kuin mitä viime vuonna oli kutsunnoissa.
Syntyvyyden laskun vaikutukset varusmiespalvelustaan suorittavassa ikäluokassa alkavat näkyä käytännössä 15 vuoden kuluttua.
– Jos syntyvyyden kehitys jatkuu näin, kaikki ymmärtävät, että sillä on erittäin laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia ja sillä on vaikutuksia myös meihin.
Kivisen mielestä syntyvyyden lasku ei anna ainakaan toistaiseksi aihetta yleistä asevelvollisuusjärjestelmää koskeviin isoihin muutoksiin. Hän korostaa, että nykyjärjestelmällä on myös vahva kansan tuki.
– Me emme tiedä, miltä maailma tuolloin 2035 näyttää ja missä tilanteessa Suomi on. Siihen on vielä pitkä aika ja on varmasti monia muita tekijöitä, jotka Suomeen vaikuttavat ja joita ei ole vielä tunnistettu, Kivinen pohdiskelee.
Varusmiesliitto on esittänyt asevelvollisuusjärjestelmää, joka koskisi tasa-arvoisesti molempia sukupuolia.
Varusmiesliiton mallissa todetaan, että jos koko ikäluokasta ei saataisi kutsunnoissa riittävää määrää vapaaehtoispohjalta kannustimin asepalvelukseen, puolustusvoimilla olisi oikeus määrätä palvelukseen. Mallin etuna on pidetty tasa-arvon lisäksi myös sitä, että se takaisi riittävän isot ja parhaat voimat puolustusvoimien käyttöön ikäluokkien pienentyessä.
Kivisen mielestä mallissa on kuitenkin ongelmansa liittyen juuri sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Koko ikäluokka – naiset mukaan lukien – olisi puolustusvoimien näkökulmasta lähtökohtaisesti liian iso.
– Jos meille annettaisiin oikeus poimia molemmista ikäluokista ne, jotka haluamme palvelukseen, tulisimme tätä kautta myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiin. Palveluskelpoisuus ei voisi olla enää pelkästään valintaperuste, koska ikäluokka olisi niin suuri, vaan tarvittaisiin muitakin kriteereitä. Miten valinnat tehtäisiin – sekin olisi iso yhteiskunnallinen asia, Kivinen huomauttaa.
”Kyllä niitä unohdettiin välillä sinne alas, kun ne olivat niin erillään muusta joukosta”. Näin Rannikkoprikaatissa tiedustelijana toiminut mies kuvasi naisten ja miesten erillistupien ongelmaa Kaisa-Maria Töllin kirjassa Häiriö! Nainen intissä.
Myös Puolustusvoimain komentajan korviin on kantautunut yhteishenkeen ja tiedonkulkuun liittyviä ongelmia nykyisissä majoitusjärjestelyissä. Hän kertoo, että kevään mittaan ainakin kahdessa isossa joukko-osastossa sekä Reserviupseerikoulussa (RUK) on käynnistymässä vapaaehtoispohjalta toteutettavia yhteistupakokeiluja, kunhan puolustusministerin tähän liittyvä asetus on ensin saatu muutettua.
– Haemme tutkittua tietoa siitä, miten majoitusjärjestelyt vaikuttavat ryhmän toimintakykyyn, ryhmäkiinteyteen, palveluksen sujuvuuteen, tilojen käyttöön ja tiedon kulkuun.
Kivinen sanoo suhtautuvansa tutkimuksiin avoimin mielin. Johtopäätösten aika on myöhemmin.
– Muissa pohjoismaissa tämä toimii, että katsotaan olemmeko me suomalaiset niin kovin erilaisia, hän pohdiskelee.
”Kansan yksimielisyys ja peräänantamattomuus konkretisoituivat talvisodan ihmeenä”, kuvasi puolustusvoimain komentaja Kivinen Lappeenrannassa pidetyssä talvisodan syttymisen 80-vuotismuistojuhlassa 30.11.2019.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö taas nosti uudenvuoden puheessaan esiin suomalaisen keskustelukulttuurin kärjistymisen ja jakolinjojen vahvistumisen. Niinistö näki tällä yhteyden myös yhteiskuntarauhaan ja turvallisuuteen.
Minkälaisin miettein komentaja on seurannut some-ajan ilmiöitä? Onko meillä talvisodan hengestä enää mitään jäljellä?
– Välillä tuntuu siltä, että sosiaalisesta mediasta voisi käyttää myös nimitystä epäsosiaalinen media, toteaa Kivinen viitaten somen tapaan synnyttää jakolinjoja.
Kivinen korostaa, että varusmieskoulutuksessa ja kertausharjoituksissa puolustusvoimat pyrkii kuitenkin istuttamaan joukkoihin ”ymmärryksen siitä, mikä on yhteisöllisyyden ja yhteishengen merkitys”. Palautekyselyiden perusteella tässä on onnistuttukin.
Kivinen viittaa myös vuosikymmenten sotilaskokemuksiinsa, joiden mukaan vaikeissa tilanteissa joukko kyllä tiivistyy ja hakee turvaa toisistaan.
Puolustusvoimain komentaja miettii ja sanoo sitten:
– Uskon, että suomalaisesta sielunmaisemasta löytyy vielä sitä yhdessä tekemisen henkeä, mitä talvisodassakin oli, jos vaikeat päivät tulevat.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1580386499045{margin-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_column_text]
Kutsuntajärjestelmä uusiksi?
Hallitus asettaa parlamentaarisen komitean selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) on julkisuudessa väläyttänyt kutsuntojen ulottamista myös naisiin sekä naisille parin–kolmen kuukauden mittaista kansalaispalvelusta.
– Jos naisille tulee joku velvoittava palvelus, niin silloin naisille tulee myös kutsunnat, sehän on selvä asia, toteaa Kivinen. Komentajan mukaan kansalaispalveluksen myötä koko kutsuntajärjestelmä uudistuisi, koska puolustusvoimat vastaa vain sotilaallisesta maanpuolustuksesta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]