Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) professorin Eeva Widströmin mielestä professori Mats Brommelsin selvitysryhmä ei ymmärrä, että suomalaisten ja ruotsalaisten suun terveydentilassa on 25 vuoden ero.
Ruotsissa saneerattiin koko väestön suita runsaalla rahalla eikä kultaa säästelty vuosina 1974–1999. Kaikki opetettiin huolehtimaan suuhygieniastaan. Nykyisin Ruotsissa tuetaan kaikkien suun terveydenhuoltoa mitättömällä summalla, sillä ei ole tarvetta tukea enempää. Erityisryhmät, kuten iäkkäät, sairaat ja vammaiset, saavat kohdennettua erillisrahoitusta.
– Suomalaisten suut eivät ole samalla tasolla kuin ruotsalaisten, Widström totesi.
Brommelsin johtama selvitysryhmä esitti toukokuun lopussa, että suun terveydenhuolto kuuluisi valinnanvapauden piiriin ja asiakkaat voisivat hakeutua suoraan haluamalleen palveluntuottajalle ilman lähetettä. Selvitysryhmä ehdotti, että suun terveydenhuollon tuottajille maksettaisiin suoriteperusteinen korvaus, joka vastaisi nykyistä Kela-korvauksen tasoa eli olisi melko alhainen. Lisäksi tuottaja saisi asiakasmaksun, eikä tuottaja saisi veloittaa asiakkaalta palvelustaan sitä enempää.
Widström lyttäsi Brommelsin selvitysryhmän esityksen täysin eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan järjestämässä tilaisuudessa tiistaina. Widström ihmetteli suunnitelman logiikkaa. Hänen mielestään valtion puuttuminen hintoihin on ristiriidassa kilpailuideologian kanssa.
– Uusien yritysten toimeentulo riippuu maakuntien ostoista, koska ne eivät saa määrittää omia hintojaan. Jos ne saisivat määrittää hintansa itse, saataisiin todellista kilpailua.
Widström näki, että Brommelsin selvitysryhmän ehdotuksen seurauksena maksukykyiset aikuiset jatkaisivat yksityisen sektorin asiakkaina ja maksaisivat hammashoitonsa kokonaan itse etenkin suurissa kaupungeissa.
Valinnanvapausjärjestelmässä mukana olevat yksityiset, julkiset ja kolmannen sektorin tuottajat tarjoaisivat nykyisiä terveyskeskustaksoja kalliimpia, mutta nykyistä yksityistä sektoria halvempia valikoituja palveluja tai palvelupaketteja, jolloin osa väestöstä jäisi liian korkeiden asiakasmaksujen takia kokonaan palvelujen ulkopuolelle.
Rahoitusmalli ohjaa temppujen tekemiseen
Widströmin mielestä ensin pitäisi tietää, kuinka paljon rahaa suun terveydenhuoltoon on käytettävissä ja vasta sen jälkeen kannattaisi suunnitella sillä rahalla toimiva malli.
Julkisella puolella suun terveydenhuoltoon käytetään nykyisin 500–600 miljoonaa euroa ja Kela-korvauksiin 56 miljoonaa euroa vuodessa. Kela-korvauksista on leikattu parin viime vuoden aikana puolet pois säästötoimenpiteinä.
Brommelsin työryhmän ehdottama suoriteperusteinen rahoitusmalli ei Widströmin mielestä ole järkevä, sillä se ohjaa ”temppujen” eli yksittäisten toimenpiteiden tekemiseen. Sen sijaan kapitaatiorahoituksella voitaisiin hänen mukaansa ostaa kaikkien alle 45-vuotiaiden suun terveydenhuolto ja miettiä erilaisia malleja sitä vanhempien hoitoon. Esimerkiksi Espanjassa on ostettu kapitaatiorahoituksella lasten ja nuorten hammashoito yksityiseltä sektorilta hyvin tuloksin.
Hammaslääkäriliiton mielestä kaikki tarvitsevat kohtuuhintaista hoitoa, eikä tukea voida kohdistaa ainoastaan tietyn ikäisille tai erityisryhmille.
– Matalatuloisimmassa luokassa palveluja käytetään kaikista vähiten, mikä on paradoksaalista, koska todennäköisesti hoidon tarve on siellä kaikista suurin. Varakkaampi väestönosa käyttää palveluja enemmän, mutta siitäkään ei voi vetää johtopäätöstä, että palveluja käytettäisiin liikaa. Viihdekäyttö hammashoidossa on aika harvinaista, Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Matti Pöyry sanoi.
Suomessa palveluja käytetään vähemmän ja suun terveys on keskimäärin huonompi kuin muissa Pohjoismaissa.
Pöyryn mukaan tukea ei voida rajata myöskään tarpeellisiin hoitoihin, sillä tarpeettomia hoitoja ei ole olemassa.
– Ei ole järkevää kohdistaa tukea vasta silloin, kun tulehdus on jo paha. Järkevää on ennaltaehkäistä tai hoitaa varhaisvaiheessa.
Hammaslääkäriliitto pitää ongelmallisena sitä, jos suun terveydenhuolto jää sote-uudistuksessa ulkokehälle. Silloin tukea on Pöyryn mukaan helpompi leikata pois.
Maksujen nousu pitää pienituloiset loitolla
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tuula Haatainen (sd.) oli huolissaan asiakasmaksujen tasosta. Valinnanvapausjärjestelmässä asiakasmaksut olisivat samansuuruisia julkisilla ja yksityisillä tuottajilla.
Brommelsin ryhmän esityksessä nykyisistä Kela-korvauksista luovuttaisiin, ja yksityisen puolen asiakkaat siirtyisivät lähtökohtaisesti maakuntien maksaman järjestelmän piiriin.
– Mille tasolle asiakasmaksut asettuvat, jos ne jatkossa harmonisoidaan julkisen ja yksityisen välille? On todennäköistä, että maksujen nouseminen pitää pienituloiset loitolla suun terveydenhuollon palveluista, Haatainen sanoi.
Tilastot osoittavat jo nyt, että tarpeellista hoitoa jää antamatta, kun terveyskeskusten asiakasmaksuja korotettiin kolmanneksella vuoden alussa.
Kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Sari Sarkomaa (kok.) sanoi, ettei Brommelsin selvitysryhmän valinnanvapausmallia tule toteuttaa sellaisenaan. Valinnanvapauden toteuttamiseksi haetaan eri malleja, kuten palveluseteliä ja henkilökohtaista budjetointia. Hallitus linjaa valinnanvapauden pääperiaatteet vielä kesäkuun aikana.
Sarkomaa piti hyvänä asiana sitä, että Brommelsin ryhmä näki suun terveydenhuollon osana sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta.
Nykyisin puolet väestöstä hoidetaan terveyskeskuksissa ja puolet yksityisellä puolella. Sarkomaa piti haasteena sitä, miten huolehditaan rahoituksesta niin, että kustannukset pysyvät kurissa, mutta asiakasmaksut eivät sote-uudistuksen myötä nouse liian korkeiksi.
– Suun terveydenhuollon hoidon pitää olla kohtuuhintaista. Maksut eivät saa olla este palveluiden käyttämiselle, Sarkomaa sanoi.