Jos tarkasteltaisiin vain lukumääriä, Ukrainalla ei olisi professori Alexander Motylin mukaan mitään mahdollisuuksia menestyä puolustustaistelussaan Venäjää vastaan.
– Vladimir Putinin valtakunnalla on enemmän kaikkea: enemmän sotilaita, enemmän aseita, enemmän ammuksia, enemmän panssarivaunuja, enemmän lentokoneita ja niin edelleen. Se on myös noin 28 kertaa Ukrainaa laajempi, ja sen väestömäärä on merkittävästi suurempi kuin Ukrainan, Motyl sanoo amerikkalaisessa The National Interest -lehdessä.
Jos vain luvuilla olisi merkitystä, Ukrainan ei kuitenkaan olisi pitänyt hänen mukaansa selvitä vuoden 2014 hyökkäyksestä ja vuonna 2022 alkaneesta täysimittaisesta sodasta. Se, että Ukraina ei ole kaatunut, on numeroihin tuijottavan näkökulmasta mystistä ja selittämätöntä, hän karrikoi.
– Asiat muuttuvat vielä käsittämättömämmiksi, jos laajennamme fokustamme. Jos vain luvut ratkaisisivat, Yhdysvaltojen olisi pitänyt voittaa Vietnamissa, Irakissa ja Afganistanissa, Neuvostoliiton olisi pitänyt valloittaa helposti Afganistan, hän toteaa.
– Brittien, ranskalaisten, espanjalaisten, hollantilaisten ja portugalilaisten ei olisi koskaan pitänyt onnistua perustamaan merentakaisia imperiumejaan, kreikkalaisten olisi pitänyt hävitä persialaisille, Aleksanteri Suuren ei olisi koskaan pitänyt päästä Indus-joelle, mongolien ei olisi milloinkaan pitänyt edetä lähelle Adrianmerta eikä Julius Caesarin olisi ikinä pitänyt kukistaa gallialaisia, hän jatkaa.
Ukrainaan, Venäjään ja Neuvostoliittoon erikoistunut Motyl toimii valtio-opin professorina amerikkalaisessa Rutgers-yliopistossa.
Myös sitkeys ja johtajuus voivat ratkaista
Edellisten esimerkkien valossa on professori Motylin mukaan vaikea välttyä johtopäätökseltä, että sotilaallista menestystä on vaikea ennustaa pelkkien lukujen pohjalta.
– Tämä ei tarkoita sitä, etteikö luvuilla olisi merkitystä. Totta kai niillä on. Mutta niin on muillakin asioilla, kuten johtamisella, taloudella, teknologialla, taktiikoilla, strategioilla, sitkeydellä, vakaumuksella, moraalilla ja monilla muilla aineellisilla ja aineettomilla tekijöillä, jotka kaikki vaikuttavat sotien lopputulokseen. Maailma on kiusallisen monimutkainen, eikä tutkijoilla ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää ottaa ennustuksissaan huomioon edes osa tästä monimutkaisuudesta, Motyl sanoo.
Tutkijan kannalta voi olla houkuttelevaa noudattaa ceteris paribus -periaatetta, jossa ilmiön tarkastelusta rajataan pois osa siihen vaikuttavista osatekijöistä.
Jos kaikki muu paitsi lukumäärät ja lopputulos pidetään vakiona, Venäjä voittaa helposti, Motyl toteaa. Mutta jos taas keskityttäisiin yksinomaan sitkeyteen tai johtajuuteen – mikä olisi aivan yhtä uskottavaa – Ukraina olisi ylivoimainen.
– Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki tutkijat yksinkertaistavat, koska jokseenkin tarkka ennustaminen on mahdotonta liian monimutkaisessa todellisuudessa. Yksinkertaistaminen tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että mikään yksittäinen ennuste ei voi edustaa kokonaisuutta, hän painottaa.
Voiko sellaisilla eväillä voittaa?
Koska kokonaisuuden hahmottaminen on pirullisen vaikeaa, jotkut tuntevat Motylin mukaan ylivoimaista kiusausta yksinkertaisiin julistuksiin.
– Ajatelkaapa seuraavaa väitettä: ”Lyhyesti sanottuna Venäjä voittaa sodan, eikä ole juurikaan viitteitä siitä, että mikään ennakoitavissa oleva poliittinen, taloudellinen, taktinen tai teknologinen kehitys muuttaisi tätä perustavanlaatuista todellisuutta”, hän kehottaa.
– Väitteen ensimmäinen osa, että Venäjä voittaa, voidaan testata empiirisesti eikä se ole ennuste. Todisteet sen puolesta ovat parhaimmillaankin ristiriitaisia. Kyllä, Venäjä on vallannut jonkin verran alueita viime viikkoina, mutta ei, sen tappiot ovat olleet massiivisia, hän sanoo.
– Huolimatta väitteistä, joiden mukaan Kremlillä on käytännöllisesti katsoen loputtomasti potentiaalisia rekrytoitavia, todellisuudessa sen on täytynyt turvautua yksityisiin sotilasyrityksiin, paatuneisiin rikollisiin ja ulkomaisiin palkkasotureihin huolehtimaan taistelemisesta ja kuolemisesta. Onko Venäjä siis voittamassa vai häviämässä, hän kysyy.
Vaikka numerot ovat Venäjän puolella, maan hallinto on hauras ja sitä diktatorisesti johtavan Vladimir Putinin kognitiiviset kyvyt ovat Motylin mukaan heikentyneet. Venäjän asevoimat kärsivät raskaita tappioita, levottomuudet maan kansallisten vähemmistöjen keskuudessa ovat lisääntymässä ja inflaatio laukkaa korkeissa lukemissa. Samaan aikaan Ukrainan kumppanit Atlantin molemmin puolin ovat yhä tietoisempia Putinin niille aiheuttamasta eksistentiaalisesta uhasta.
– Voiko valtio, jolla on tällaisia heikkouksia, voittaa raa’an kulutussodan Ukrainaa vastaan? Onko aika todella Venäjän puolella? Monimutkaisuuden ymmärtäminen voi johtaa ainakin päätelmään, että vastaukset eivät ole itsestään selviä, Motyl toteaa.