Kuluttaja-asiamies on puuttunut Santander Consumer Finance -luottoyhtiön liian korkeisiin luottokustannuksiin ja epäselvään markkinointiin. Ongelmia havaittiin muun muassa Santanderin perimässä tilinhoitomaksussa ja perustamismaksussa sekä perustamismaksulle perittävässä korossa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto kertoo aisiasta tiedotteessaan.
Tilinhoito- ja perustamismaksut liittyvät kuluttaja-asiamiehen mukaan suoraan luottosuhteeseen ja tästä syystä tulee ne myös laskea luottokustannuksiksi, joiden enimmäismäärästä säädetään laissa. Santander ei kuitenkaan ilmoittanut kyseisiä maksuja vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot -lomakkeella, jolla luotonhakijan tulee saada olennaiset tiedot luoton hinnasta ja ehdoista ennen sopimuksen tekoa. Maksuista annettiin markkinoinnissa kuluttaja-asiamiehen mukaan myös ristiriitaista tietoa. Kuluttaja ei siis ole voinut varmuudella tietää, ovatko nämä maksut huomioitu todellisen vuosikoron laskennassa luottokustannuksena.
Luotonantajan on vakiomuotoisella lomakkeella ilmoitettava luoton kokonaismäärä, joka tarkoittaa kuluttajan tosiasialliseen käyttöön annettavaa rahamäärää. Santander on kuitenkin lisännyt pääomaan 49 euron perustamismaksun, vaikka kuluttajan ei ole mahdollista nostaa tätä summaa. Santander ilmoitti siis lomakkeessa luoton määränä sallittua suuremman summan, joka sisälsi luottokustannuksia. Kuluttaja ei ole saanut yksiselitteistä ja todenmukaista tietoa luoton määrästä.
– Kun luotolle lasketaan todellinen vuosikorko, sen perusteena on oltava rahamäärä, joka kuluttajalle annetaan todellisuudessa käytettäväksi. Summaa ei voi hilata ylöspäin muilla maksuilla, kertoo kuluttaja-asiamies Katri Väänänen tiedotteessa.
Luottojen hintasäätely astui voimaan syyskuussa 2019. Hintasääntelyn mukaan luoton kulloinkin maksamatta olevalle pääomalle perittävää vuosittaista korkoa ei saa sopia 20 prosenttia suuremmaksi. Lisäksi luotosta perittävien muiden kustannusten päiväkohtainen määrä saa olla korkeintaan 0,01 prosenttia alkuperäisestä luoton määrästä tai luottorajasta. Muiden luottokustannusten määrä ei saa kuitenkaan missään tilanteessa ylittää 150 euroa vuodessa.
Santander on lisäksi perinyt paperilaskutuksesta 2,90 euron maksua, jota se ei ole laskenut mukaan luottokustannuksiin. Luoton takaisinmaksueriä koskeva laskutus ei ole kuluttajaviraston mukaan sellainen luottosuhteen ulkopuolinen peruste, että se voitaisiin katsoa lisäpalveluksi, jota hintasääntely ei koske. Kuluttaja-asiamies toteaa lisäksi, että asiakaspalvelun tulee olla maksutonta myös epäselvyyksiä ratkottaessa. Luottoyhtiö on perinyt myös maksuja kirjallisista selvityksistä, joita lainanhakijat ovat pyytäneet.
– Paperilaskutus on hyvä esimerkki palvelusta, joka on kiinteä osa luottosuhdetta ja jää täysin merkityksettömäksi ilman luottoa. Tällaisia palveluita ei voi rajata luottokustannusten ulkopuolelle, jotta niistä voisi periä kustannuskaton ylittävää lisähintaa, Väänänen kertoo.
Santander on tarjonnut kuluttajille esimerkiksi 2 000 euron ja 6000 euron kuluttajaluottoa, josta perittävät muut luottokustannukset ovat ylittäneet niille laissa määrätyn enimmäismäärän. Santander sitoutui toteuttamaan kaikki kuluttaja-asiamiehen vaatimat muutokset.