FT Seija Aunila ja FM Juha-Pekka Heiskanen ovat kirjoittaneet teoksen, jossa keskitytään vanhojen sanomalehtien pikkuilmoituksiin. Viime vuosisadan alun sanomalehdissähän tavallinen arki jäi usein sivuun, mutta ilmoitusten kautta saattaa nähdä, mitä menneen maailman ihmiset tekivät.
Teos pohjautuu Aunilan ja Heiskasen suosittuun Yle Historian Instagram-tiliinsä, johon on jo vuodesta 2016 alkaen kerätty vanhoja ilmoituksia ja valokuvia.
Avioero oli viime vuosisadan alussa vielä hankalaa. Avioeroon piti olla peruste, ja sellaiseksi kelpasi puolison hylkääminen. Hylätyn piti etsiä puolisoaan esimerkiksi lehti-ilmoituksella, jonka julkaisemiseen tarvittiin tuomioistuimen lupa. Jos henkilö ei palannut, avioero yleensä myönnettiin.
Näitä ilmoituksia olivat muun muassa Työmies-lehdessä vuonna 1917 ollut ilmoitus:
Koska mieheni Juhan Erik Karlsson on ollut 17 vuotta minulta tietämättömissä, niin ainoastaan täten ilmoitan, jos hän ei 3 viikon kuluessa käy tekemässä selvää kanssani Sörnäisten pappilassa, niin katson olevani vapaa hänestä ja eron saanut, jonka täten ilmoitan.
Joskus ilmoituksissa paistoi huoli myös menetettyä omaisuutta kohtaan, kuten Pielavedellä 1911. Sanomalehdessä aviomies ilmoittaa vaimonsa lähteneen luvatta ja vieneen mukanaan kaksi lehmää ja kaikki vaatteensa. Mies vaati edesvastuun uhalla, ettei kukaan suojelisi vaimoa.
Samalla hän antoi vaimolleen vuoden ja yhden päivän aikaa paluuseen, muutoin mies hakisi avioeroa. Tässä näkyi selvästi, että taustalla oli tuomioistuimen antama kuulutuslupa.
Anteeksipyyntöjä humalassa toheloinnista
Alkoholin vaikutuksen alaisena toimiminen aiheutti monesti tarpeen pyytää julkisesti anteeksi. Toijalan sanomissa vuonna 1928 oli ilmoitus otsikolla Erehdys: Minä allekirjoittanut olen kuullut, että olen muka ollut humalassa ja pudonnut Franssilan kaivoon Toijalassa, mutta jyrkästi kumoan sen huhun.
Vuonna 1910 Kansan Äänessä oli erään maalarin ilmoitus, joka todellakin tiesi humalakäytöksensä: Henkilöt, joilta tästälähin päihtyneessä tilassa ollessani pyydän rahaa lainaksi tai töistäni, älkööt antako, sillä en maksa päihtyneenä saamiani rahoja. Samoin älköön kukaan ryhtykö kanssani minkäänlaisiin kauppoihin tahi työsopimuksiin päihtyneessä tilassa ollessani.
Ongelmia myös pyrittiin ennaltaehkäisemään, kuten vuonna 1906 Uusimaa-lehdessä olleessa ilmoituksessa. Siinä eräs vaimo kielsi kenenkään antamasta hänen miehelleen juovuttavia juomia tai ylipäänsä sekaantumasta minkäänlaisiin asioihin hänen kanssaan.
Kaikkiin pahoitteluilmoituksiin ei liittynyt välttämättä alkoholi. Raaheessa 1915 eräs mies pyysi julkisesti anteeksi, että hän oli levittänyt väärää tietoa paikallisesta ylikonstaapelista ja siten loukannut hänen kunniaansa. Ilmoituksesta voi päätellä taustalla olleen kunnialoukkaussyytteen uhka.
Kirjeenvaihtoilmoitukset
Aiemmin sanomalehtien kirjeenvaihtoilmoituksilla pyrittiin löytämään elämänkumppani oman kylän ulkopuolelta. Ilmoituksia oli todella paljon erityisesti 1910-luvulla, joten oman ilmoituksen täytyi erottua massasta. Omia nimiä ilmoituksissa ei näkynyt, vaan vastaukset pyydettiin lähettämään nimimerkille osoitettuina tiettyyn postikonttoriin tai muuhun paikkaan.
Itsevarmuutta uhkui nimimerkki Pulska poika. Hän kirjoitti olevansa 22-vuotias hyvän ammatin omaava mies, joka oli siisti ja ehdottoman raitis. Nimimerkki halusi tutustua miellyttävään, hienotunteiseen ja jonkin verran henkisesti sivistyneeseen naiseen. Nämä ominaisuudet varmaan monikin nainen täytti, mutta viimeinen ehto aiheutti karsintaa. Kyseessä sai olla vain varakas nainen.
Tietenkin myös naiset laittoivat ilmoituksia. Aunilan ja Heiskasen kirjassa melko rohkeaa ilmoitusta edustaa nimimerkki Tositarkoituksella oleva ilmoitus vuodelta 1929: Kaunis ja rikas, pahimmassa villitysiässä oleva rotunainen haluaa lyhempi- tai pitempiaikaista seurustelua ja kirjeenvaihtoa jonkun punatukkaisen sotilashenkilön kanssa. Kevytmieliset älkööt vaivautuko.
Monet kirjeenvaihtoilmoitukset olivat lyhyitä, kuten: Unhoitettu vanhapiika etsii riitatoveria kesäillan huviksi. Nimimerkki Tuntehikas nuori mies puolestaan kirjoitti etsivänsä naistuttavaa erään asian onnistumiseksi. Varallisuus oli suotavaa.
Teoksessa on ilmoitus Työmies-lehdestä vuodelta 1907, siinä Tervolassa asunut kuuden hengen rautatieläisporukka etsi kuutta naista sammuttamaan rakkauden tulen. Vanhat piiat, eläväin lesket sekä paikkakunnan nuoret neidit eivät kelvanneet. Eläväin leskillä tarkoitettiin tuolloin naisia, joiden puoliso oli syystä tai toisesta kadonnut. Ilmoituksen nimimerkit todellakin viittasivat tuleen: Kipinä, Kytevä, Säkene, Syttyvä, Palava ja Liekki.
Tytötkin osasivat laittaa ryhmäilmoituksia, vuonna 1918 Työmiehessä ilmoitettiin otsikolla Poikia hei, onko vai ei: Vielä olisi 4 tyttöä, jotka haluaisivat kirjeenvaihtoon mieluummin punakaartilaisten poikain kanssa. Nimimerkit Heiluva, Keinuva, Liikkuva ja Kiikkuva.
Seija Aunila & Juha-Pekka Heiskanen: Äkkilähtöjä menneisyyteen. 175 välähdystä ajasta, jota ei enää ole. 160 sivua. Atena Kustannus Oy.
JARKKO KEMPPI