Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen sanoo, että hallituksen sote-uudistus ei poista tarvetta arvioida kriittisesti nykyistä kuntarakennetta. Kunnallinen itsehallinto edellyttää päättäjiltä myös rehellistä ja itsekriittistä arviota kunnan toimintaedellytyksistä väestön ikääntyessä.
– Jos jokainen kunta tällaisen arvion tekee, kyllähän meillä hyvin todennäköisesti on kuntia, joilla ei ole tulevaisuutta. Vastuullinen päättäjä arvioi, miten palvelut turvataan parhaiten. Se voi tarkoittaa kunnan itsenäistä kehittymistä, kuntayhteistyötä, tarvittaessa kuntaliitosta.
Karhusen mukaan on ollut todella harmillista, että sote-uudistukset pysäyttivät kuntarakenteen luonnollisen evoluution kuin seinään.
– Se, että kalliit sote-kustannukset katoavat kunnilta, ei vaikuta yksistään kuntien elinvoimaisuuteen vaan sinne jää paljon asioita: kiinteistöt, velat, ikäluokkien pieneneminen ja kysymys vaikkapa siitä, miten perusopetuksen palvelut kyetään järjestämään.
Kirjoitit blogissasi (2020), että Jyrki Kataisen hallituksen kuntarakenneuudistus kaatui rohkeuden puutteeseen. Mitä tarkoitat?
– Sehän ei kaatunut perustuslakiongelmiin vaan siihen, ettei löytynyt poliittista tahtoa viedä sitä eteenpäin, koska kuntakapina oli niin voimakas. Ottamatta kantaa siihen, oliko se hyvä vai huono uudistus, se kaatui valtakunnan tasolla rohkeuden puutteeseen. Pelättiin uudistuksen poliittisia seurauksia eikä uskallettu viedä sitä loppuun.
– Päätöksenteon kriisi näkyy myös kuntapolitiikassa. Nykyisellä lainsäädännöllä kyettäisiin ratkomaan monia ongelmia, mutta kuinka monessa kunnassa terveydenhuollon toimipaikkarakenteet tai kouluverkko pidetty ennallaan, kun asioita on katsottu liian pienestä luupista ja pelätty poliittisia seurauksia? Vastustajia löytyy toki aina, mutta lyhytnäköiselle populismille ei pitäisi antaa tässä valtaa. Uskon, että suomalaiset kuntalaiset ovat kyllä fiksuja ja ymmärtävät, mihin rahat riittävät ja mikä on realistista.
Miten suhtaudut kuntien eriytymiskehitykseen ja siihen, että kunnilla olisi tulevaisuudessa erilaisia lakisääteisiä tehtäviä?
– Kuntien välistä yhteistyötähän tehdään jo paljon. Esimerkiksi isäntäkuntamallilla on jaettu tehtäviä keskuskaupunkien ja ympäryskuntien kesken. En osaa sanoa, kuinka paljon se jäykistäisi, jos laissa erikseen määriteltäisiin, ettei kunta saa hoitaa jotain tehtävää. Sehän ei ole välttämättä kuntakoosta kiinni ja kunnat tekevät yhteistyötä myös yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa.
– Minusta on hyvä, että hallitus selvittää tätä ja kunnat ja Kuntaliitto haluavat olla tämän selvitystyön tukena.
– Se, mitä me tarvitsemme selkeästi, on peruskoulu-uudistus, koska ikäluokat pienenevät niin kovaa vauhtia. Nykyinen järjestelmä on aivan liian raskas. On aivan totta, mitä opetusministerikin (Li Andersson) on sanonut, ettei kaikissa kunnissa voi välttämättä olla jatkossa omaa peruskoulua. Olemme Kuntaliitossa käynnistäneet tähän liittyvän työn, haastaneet kunnat mukaan ja toivomme, että myös valtio lähtisi tähän.
Olet kritisoinut tiukkoja henkilöstömitoituksia etkä kannata ryhmäkokoja perusopetuksen luokkiin. Eikö vaarana ole, että kuntapäättäjät säästävät näistä?
– Minusta tämä on tosi rankkaa kuntien päätöksentekijöiden aliarvioimista. Kukaan päättäjä ei halua tarkoituksellisesti heikentää kuntalaisten hyvinvointia. Kukaan ei halua huonoja oppimisympäristöjä tai liian vähän käsiä hoivaan.
– Vanhuspalveluiden kriisin yhteydessä kysyimme kunnilta, mikä on suurin syy siihen, ettei henkilöstöä ole riittävästi. Syynä ei ollut raha vaan henkilöstön saatavuus. Ja tämä hoivakriisihän ei johtunut siitä, että mitoitukset olisivat olleet liian pienet, vaan että lainsäädäntöä ei noudatettu ja eikä valvonta ollut kunnossa. Kun toimin aluehallintoviraston ylijohtajana näin yrityksiä, jotka olivat todella panostaneet moderneihin tiloihin, hälytysjärjestelmiin ja henkilöstön uusiin työskentelytapoihin vanhusten tehostetussa palveluasumisessa. Siinä ei ole järkeä, että kriteerit ovat samat kaikkialla, kun toisaalla tilat voivat olla sokkeloiset ja useassa kerroksessa.
[rev_slider slidertitle=”minna-karhunen-03″ alias=”minna-karhunen-03″]
Kuntaliiton ja isojen kaupunkien välillä on ollut jännitteitä. Pormestari Jan Vapaavuori väläytti blogissaan 2018 jopa Helsingin eroa Kuntaliitosta. Miten näet tilanteen tänä päivänä? Voiko Kuntaliitto joskus tulevaisuudessa jopa hajota?
– Tuolloin isoissa kaupungeissa oli tosiaan paljon tyytymättömyyttä siihen, miten Kuntaliitto oli toiminut tässä maakuntauudistuksessa. Olemme ottaneet palautteen täällä Kuntaliitossa hyvin vakavasti ja organisoineet uudelleen toimintaamme. Olemme paraikaa tekemässä Kuntaliiton historian ensimmäistä kaupunkipoliittista ohjelmaa. Pyrimme tunnistamaan, mitkä asiat ovat kaikille kunnille yhteisiä ja missä taas intressit eroavat, jolloin tuemme eri kuntaverkostoja tekemään itsenäisesti omaa edunvalvontaansa.
– En usko, että Kuntaliitto tämän vuoksi hajoaa. Olin myös tosi iloinen, kun Vapaavuorelta kysyttiin Suomen Kuvalehden haastattelussa viime kesänä suhteesta Kuntaliittoon ja hän antoi meille tunnustusta.
Sinut valittiin vain 23-vuotiaana kokoomuksen kansanedustajaksi vaaleissa 1991. Kolmannelle kaudelle et enää halunnut pyrkiä. Pidit reippaasti kiinni omista mielipiteistäsi ja olit kokoomusministerien kanssa eri linjoilla esimerkiksi kauppojen aukiolojen vapauttamisesta ja joistain työmarkkinakysymyksistä. Puheenjohtaja Sauli Niinistöön välit eivät olleet myöskään lämpimimmät. Millä mielin muistelet noita aikoja?
– Kyllähän minä sitten totesin, että eduskunta ei ollut minun paikkani. Olin jossain määrin turhautunut pitkäjänteiseen vaikuttamistyöhön valiokunnissa. Halusin vaikuttaa enemmän ja päästä sivuroolista jatkuvasti sinne ytimeen. Nuorena kansanedustajana en ollut varmasti kovin yhteistyökykyinen joukkuepelaaja, ja olen toki arvioinut jälkeenpäin, että olisin itsekin voinut toimia toisin. Toisaalta on niin, että kaikki työ ei vain sovi kaikille.
– Ja mitä tulee tuohon kauppojen aukioloaikoihin, niiden vapauttaminenhan kaatui tuolloin siihen, kun muutama jouluglögeiltä palannut edustaja juuttui hissiin eikä päässyt painamaan nappia. Myöhemminhän aukiolot vapautuivat, mutta en ole edelleenkään ihan varma, onko kaikkien kauppojen saatava olla auki keskellä yötä? Se on ehkä parasta kansanedustajavuosien jälkeen, ettei minulla tarvitse olla jokaisesta asiasta mielipidettä.
Olet kokenut työelämässä myös loppuun palamisen. Kerrotko tästä?
– Oireita oli varmasti jo eduskunta-aikoina. Oli koko ajan sellainen tunne, että en ole riittävän hyvä. Yritin tehdä koko ajan enemmän ja juosta yhä kovempaa. Ensin sairastuin syömishäiriöön. Sitten paloin loppuun ja sairastuin keskivaikeaan masennukseen.
– Vuosituhannen vaihteessa olin toiminut samanaikaisesti kaupunginhallituksen puheenjohtajana, käynyt Tampereella päivittäin opiskelemassa ja minulla oli pienet lapset. Jossain vaiheessa menin työterveyslääkärille ja sain lyhyen sairasloman, jota en täysin noudattanut. Myöhemmin kaverini huomasivat, että olin alkanut käyttäytyä itsetuhoisesti ja pakottivat minut uudestaan lääkäriin. Sen jälkeen olinkin tosi pitkällä sairaslomalla.
– Kun koin, että olen valmis täyspäiväiseen työhön, lähdin Karkkilan kaupunginjohtajaksi. Kävin koko ajan samalla terapiassa hankkiakseni itselleni välineitä pärjätä.
Mitä olet tästä oppinut?
– Olen oppinut itsestäni todella paljon. Mistä tunnistan, jos rajat alkavat tulla vastaan ja mitä silloin voi ja kannattaa tehdä. On tärkeää, että vapaa-aikaa työstä irrottautumiseen on riittävästi.
– Tärkeää on myös omana itsenä oleminen. Se, etten vedä mitään roolia vaan voin paljastaa tunteitani ja tulla hyväksytyksi erilaisissa yhteisöissä. Voin myös vaihtaa työpaikkaa, jos koen, että työ ei vastaa enää arvojani tai joudun hakkaamaan päätäni seinään. Uskallan olla rehellinen itselleni ja omille arvoilleni. Olen oppinut myös hyväksymään sen, että olen riittävän hyvä.
Minna Karhusen haastattelu on julkaistu myös 30.6 ilmestyneessä Nykypäivä-lehdessä.
[rev_slider slidertitle=”minna-karhunen-02″ alias=”minna-karhunen-02″]
Minna Karhunen
Kuntaliiton toimitusjohtaja maaliskuusta 2019 lähtien.
Syntynyt 1967 Riihimäellä, asuu Hyvinkäällä.
Koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri.
Toiminut 1991-1999 kokoomuksen kansanedustajana. Työskennellyt myös Karkkilan kaupunginjohtajana, Järvenpään kehitysjohtajana sekä Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajana. Hyvinkään kaupunginvaltuuston jäsen 1989-2001. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja 1995-2001.
Perhe: Naimisissa. Kaksi aikuista lasta edellisestä liitosta.
Harrastukset: partio, golf, moottoripyöräily.