Kuntaliiton tekemän laskelman perusteella kokoomus saisi eniten paikkoja uusiin aluevaltuustoihin, mikäli aluevaaleissa äänestettäisiin samoin kuin kesäkuun kuntavaaleissa. Keskusta olisi kuitenkin suurin puolue useammassa valtuustossa kuin kokoomus.
Tämän linkin takaa löytyvän laskelman mukaan keskustapuolue olisi suurin puolue yhdeksässä aluevaltuustossa, kokoomus kuudessa aluevaltuustossa, SDP kolmessa aluevaltuustossa, ja RKP kahdessa aluevaltuustossa. Lisäksi kokoomuksella ja SDP:llä olisi jaettu ykköspaikka yhdessä aluevaltuustossa.
Yhteenlaskettuja paikkoja kokoomuksella olisi 278, keskustalla 266, SDP:llä 257, perussuomalaisilla 215, vihreillä 110, vasemmistoliitolla 91, RKP:llä 69 ja kristillisdemokraateilla 47, valintayhdistyksillä 24, Liike Nytillä 11 ja muilla 1.
Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom on laskenut kullekin puolueelle hyvinvointialuekohtaisesti kuntavaaleissa 2021 saadun äänimäärän yhteensä. Oletuksena on, että kaikki eduskuntapuolueet ovat mukana ilman vaaliliittoja. Lisäksi on oletettu, että sekä alueen pienpuolueet että valitsijayhdistykset yhdistävät voimansa yhdeksi ryhmäksi.
Asukasmääränä on käytetty tilannetta vuoden 2020 lopussa. Helsingin kaupunki, joka vastaa itse sotestaan ja pelastustoimestaan, ei ole mukana laskelmassa.
Minimimäärällä laskien valtuustopaikkoja 21 hyvinvointialueella olisi yhteensä 1[nbsp]369. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen kuntien yhteenlaskettu asukasmäärä on tänä vuonna noussut yli kriittisen 200[nbsp]000 asukkaan, jolloin sinne valitaan 59 valtuutetun sijaan 69 valtuutettua. Aluevaaleissa valittaisiin siten yhteensä 1[nbsp]379 valtuutettua.
Laskelma on suuntaa-antava, Marianne Pekola-Sjöblom sanoo Kuntalehdessä. Hän kuitenkin uskoo, että laskelma antaa jonkinlaista vihjettä tulevasta varsinkin niillä hyvinvointialueilla, joilla jokin puolue on erityisen dominoiva, erityisesti keskustavoittoiset alueet.
– Huomionarvoista on, että peräti yhdeksällä hyvinvointialueella keskuskaupungin asukasluku on yli puolet koko alueen asukasluvusta. Varsinkin alueilla, joissa on iso määrä pieniä kuntia, todennäköisyys sille, että paikoista suuri osa tulee menemään keskuskaupungin ehdokkaille, on oikeasti suuri.
Ratkaisevana hän pitää sitä, keitä puolueet saavat asetettua listoille.
– Ehdokasasettelun ohella korostuu se, pystyvätkö pienet puolueet – ja valitsijayhdistykset – yhdistämään voimiaan, jotta ne saisivat edes yhden tai kaksi ehdokasta läpi.
Marianne Pekola-Sjöblom luonnehtii vaalien äänestysaktiivisuutta ”mustaksi aukoksi”. Hänen mukaansa aktiivisuus riippuu olennaisesti puolueiden onnistumisesta ehdokasasettelussaan. Pekola-Sjöblom muistuttaa, että muissa Pohjoismaissa alueellisia vaaleja pidetään samaan aikaan kuntavaalien kanssa, eikä niistä siksi saa hyvää vertailukohtaa Suomen ensimmäisiin aluevaaleihin.
– Iso kysymysmerkki onkin, kuinka moni kansanedustaja asettuu ehdolle. Mielenkiintoista on toki nähdä myös kuinka suurilukuisesti kesäkuun kuntavaaleissa valitut kunnanvaltuutetut lähtevät ehdokkaiksi myös aluevaaleihin.