[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”kurz-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Keväällä 2017 Facebookin ilmestyi sivusto, joka kantoi nimeä ”Totuus Sebastian Kurzista”. Sivuilla ”paljastettiin”, että ministeri Kurz veljeilee äärioikeiston kanssa, ja julkaistiin tekstejä, joiden mukaan Kurz vihaa muukalaisia. Sivuilta löytyi kömpelösti photoshopattuja kuvia Kurzista äärioikeistolaisten seurassa.
Samoihin aikoihin ilmestyi toinenkin FB-sivusto, ”Sebastian Kurzin puolesta”. Se väitti olevansa Kurzin fanisivusto, ja sivuilla julkaistiin muukalaisvastaisia valeuutisia. Osa teksteistä oli juutalaisvastaisia, mikä on raskauttavaa Itävallassa kiusallisen natsimenneisyyden takia.
Kurz oli siihen aikaan Itävallan ulkoministeri. Hän oli tullut tunnetuksi tiukasta maahanmuuttolinjastaan, mutta äärioikeistolaiseksi häntä ei luettu. Huippusuosittu hän sen sijaan oli, ja merkit viittasivat siihen, että Kurzin johtama Itävallan kansanpuolue voittaisi syksyn 2017 parlamenttivaalit. FB-sivut oli selvästi perustettu torjumaan tämä menestys.
Ennen vaaleja itävaltalaislehdet paljastivat, että Facebook-kampanjan takana oli israelilainen konsultti Tal Silberstein. Nimi oli itävaltalaisille tuntematon.
Raskauttavaa asiassa sen sijaan oli, että Silbersteinin oli palkannut Christian Kern, Itävallan liittokansleri ja sosiaalidemokraattien puheenjohtaja. Kern oli maksanut Silbersteinille 400 000 euroa oman vaalikampanjansa järjestämisestä.
Syntyi skandaali. Kern yritti irtisanoutua FB-kampanjoista, mutta se ei auttanut: kansanpuolue otti vaaleissa murskavoiton. Kurzista tuli Itävallan kaikkien aikojen nuorin liittokansleri. Samalla päättyi keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston pitkä liitto, joka oli hallinnut Itävaltaa lähes tauotta sotien jälkeen.
Vaalitulos ei johtunut pelkästään sosiaalidemokraattien huonoudesta, vaan myös oikeiston, etenkin Kurzin, paremmuudesta.
Sebastian Kurzin poliittinen ura alkoi jo lukioikäisenä, kun hän liittyi Itävallan kansanpuolueen nuorisojärjestöön ja kohosi sen puheenjohtajaksi. Hän nousi suurempaan tietoisuuteen Wienin paikallisvaaleissa kymmenen vuotta sitten huomiota herättäneellä vaalimainoksellaan ”Schwarz macht Geil”. Se tarkoittaa, että musta kiihottaa.
Musta oli silloin kansanpuolueen väri. Kurz ajeli ”Geil-o-mobiililla” ja julkaisi videoita, joissa hän poseeraa mustiin, avokaulaisiin paitoihin pukeutuneiden naisten kanssa.
Konservatiivit menestyivät vaaleissa, ja pian Kurz kohosi jo valtiosihteeriksi. Vuoden 2013 parlamenttivaaleissa hän sai äänivyöryn ja kohosi ulkoministeriksi vain 27-vuotiaana.
Kaksi vuotta myöhemmin Eurooppaan suuntautui lähihistorian suurin muuttoaalto. Kurz vaistosi nopeasti, että itävaltalaiset suhtautuvat siirtolaisiin epäluuloisesti.
Hän alkoi vaatia tiukkaa valvontaa rajoille. Hän sanoi, että ulkomailta rahoitettu ”poliittinen islam” pitää saada kuriin, koska se uhkaa itävaltalaisia perhearvoja. Hän sopi naapurimaidensa kanssa, että Länsi-Balkanilta muualle Eurooppaan kulkeva siirtolaisreitti suljetaan.
Tässä Kurz poikkesi naapurimaa Saksan linjasta. Saksan liittokansleri Angela Merkelhän toivotti tunnetusti maahanmuuttajat tervetulleeksi ja sanoi, että me hoidamme tämän.
Iso virhe, kuittasi Kurz.
Samaan aikaan Itävallan työttömyys nousi. Kansa alkoi toivoa, että sinipunainen koalitio vaihtuisi johonkin.
Kurzin taktiikka toimi.
Heinäkuussa 2017 Kurz valittiin Kansanpuolueen puheenjohtajaksi. Hänen ristiriitoja kaihtamaton tyylinsä vetosi nuoriin kaupunkilaisiin äänestäjiin, jotka eivät kuuluneet puolueen perinteiseen konservatiiviseen ydinkannattajakuntaan.
Kurz uudisti puolueen imagoa. Kansanpuolueesta tuli Uusi Kansanpuolue. Perinteinen musta vaihtui turkoosiin.
Parlamenttivaaleissa Kurzin puolue hallitusvastuusta huolimatta sai 15 lisäpaikkaa ja hänestä tuli Itävallan liittokansleri vain 31-vuotiaana. Hallituskumppaniksi valikoitui, ei enää sosiaalidemokraatit, vaan laitaoikeistolainen ja Venäjä-mielinen Vapauspuolue.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1575301652187{margin-top: 20px !important;padding-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;background-color: #dcf3f4 !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”276942″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”zoom”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kremsin yliopiston tutkija Peter Filzmayer analysoi Deutsche Welle -lehdessä, että Kurzin salaisuus on hänen kyvyssään esiintyä uudistajana.
– Kurz esiintyy kuin konservatiivinen versio Emmanuel Macronista tai Justin Trudeausta. Hän ei ole perustanut omaa puoluetta, kuten Macron, mutta hän on muuttanut Vapauspuoluetta niin, että se näyttää uudelta liikkeeltä, Filzmayer sanoo.
Samalla Kurz on onnistunut ottamaan haltuunsa 74-vuotiaan kansanpuolueen.
– Kansanpuolue on äärimmäisen monimutkainen organisaatio, joka on riippuvainen kunnallisista ja alueellisista elimistä. Kurz on keskittänyt päätöksentekoa puoluejohdon, siis itsensä, alaisuuteen, Filzmayer sanoo.
Kurzilla on ollut myös taito pitää yllä mielikuvaa, että hän ei edusta poliittista eliittiä, vaan tulee politiikkaan sen ulkopuolelta. Mielikuva on paradoksi, onhan Kurz toiminut ministerinä jo kuusi vuotta.
Tällainen mielikuva on yleistynyt länsimaissa. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump näyttäytyy edelleen politiikan vastustajana, joka on ilmoittanut halunsa ”kuivattaa suo” eli häätää kelvottomat poliitikot Washingtonista kuin moskiitot kosteikosta. Myös Britannian pääministeri Boris Johnsson nojaa karismaansa ja näyttää toimivan eliittiä vastaan, vaikka on itse käynyt samaa Etonin poikakoulua kuin kaksikymmentä muuta brittipääministeriä.
Suomeen vastaavat ilmiöt ovat tulleet laimennettuina. Juha Sipilän (kesk.) tausta oli yritysmaailmassa ja häntä pidettiin politiikan ulkopuolisena, mutta todellista eliitinvastaisuutta hän ei edustanut.
Sen sijaan eliitinvastaisuudeksi voi ehkä lukea sen, miten kansanedustaja Emma Kari (vihr.) osoitti syyskuussa mieltään koululaisten kanssa eduskunnan pihalla hallitusta vastaan. Hänen mielestään Suomen tuli tehdä enemmän ilmastotekoja.
Kari oli kuitenkin itse laatimassa hallitusohjelmaa viime toukokuussa, joten voi kysyä, mitä tai ketä vastaan Kari osoitti mieltä. Lisäksi hallituksessa ilmastoasioista vastaa vihreiden Krista Mikkonen. Hänkin esiintyi valokuvassa ilmastomielenosoittajien rinnalla.
Kurzin maahanmuuttovastaisuus saa hänet muistuttamaan Unkarin pääministeri Viktor Orbánia.
Orbánia pidetään EU:ssa itsevaltaisena populistina, jonka tärkein tavoite on keskittää valta itselleen. Myös Kurzin vastustajat käyttävät tästä samantapaisia nimityksiä. Kovasydäminen ja vallanhimoinen neoliberaali, he sanovat.
Yksi tärkeä ero Kurzin ja Orbánin välillä on: Kurz pitää EU-jäsenyyttä hyvänä Itävallalle, Orbán taas arvostelee toistuvasti Euroopan unionia.
Kiinnostavaa Kurzin maahanmuuttokannoissa on, että hän vastustaa vain laitonta maahanmuuttoa ja katsoo, että osa laillisista pakolaisista ja turvapaikanhakijoista tulee Itävaltaan vain nauttimaan hyvästä sosiaaliturvasta.
Samaan aikaan hän muistuttaa, että Itävalta on kansainvälinen maa, jossa asuu paljon siirtolaisia. Hänen johdollaan on helpotettu niin sanottua työperäistä maahanmuuttoa, jotta yritykset voivat nopeammin palkata ulkomaalaisia työntekijöitä. Minimipalkkaa on laskettu.
– Heillä on suuri merkitys maamme taloudelle, hän sanoi.
Toki maailmaan mahtuu muitakin kysymyksiä kuin maahanmuutto. Niihin Kurz on ottanut kiinnostavasti kantaa.
Kurz haluaa vähentää Itävallan hiilipäästöjä. Ydinvoimaa hän kuitenkin vastustaa – Itävallassa torjuttiin ydinvoimalat kansanäänestyksessä 40 vuotta sitten, ja linja pitää. Maassa on yksi valmiiksi rakennettu voimala, mutta sitä ei ole koskaan avattu.
Kurzin johdolla Itävallan hallitus on keventänyt verotusta, jotta talouskasvu käynnistyisi. Työttömyys maassa onkin laskenut alle 4,5 prosentin. Kurz haluaa vähentää valtion velkaantumista.
Kurz kannattaa laillisuusperiaatetta, kansainvälisyyttä, EU:ta ja vapaata maailmaa. Hän on vastustanut samaa sukupuolta olevien avioliittoa, mutta hänen kaudellaan on kuitenkin tullut voimaan laki, joka sallii sen.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1575301652187{margin-top: 20px !important;padding-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;background-color: #dcf3f4 !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”276941″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”zoom”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]– Jos valtavirran poliitikko haluaa selviytyä, hänen täytyy tehdä kurzit, sanoi Suomen ex-pääministeri Alexander Stubb (kok.) viime talvena.
Hän viittasi tapaan, jolla Kurz on onnistunut yhdistämään konservatiivisuuden vapaamielisyyteen.
Kurzin opeilla populisteille voi antaa kuolemansuudelman, Stubb arvioi.
Jotain sen suuntaista on tapahtunutkin – tosin oli lähellä, ettei Kurz menehtynyt suudelmassa samalla itse.
Kun sinipuna-akseli vuonna 2017 katkesi, Kurz otti hallitukseensa äärioikeistolaisen Vapauspuolueen. Tässä hän otti riskin. Vapauspuolueen perustajat olivat toisen maailmansodan aikaisia natseja, eikä puolue ole koskaan kunnolla irtaantunut menneisyydestään. Kun vapauspuolue edellisen kerran oli hallituksessa vuosituhannen alussa, EU katkaisi suhteet Itävallan hallitukseen.
Epäluulot heräsivät nytkin. Länsimaiden tiedustelupalvelut lopettivat luovuttamasta tietoja Itävallalle, koska ne pelkäsivät, että Vapauspuolueen kautta tiedot leviävät Venäjälle.
Vapauspuolueen sisäministeri puolestaan teetti ratsian Itävallan tiedustelupalvelun toimistoon. Syyksi on epäilty sitä, että tiedustelu oli tutkinut Vapauspuolueen yhteyksiä äärioikeistoon ja Venäjälle.
Tiedustelijoiden epäilyt eivät olleet aiheettomia. Keväällä 2019 julkisuuteen tuli video, jossa Vapauspuolueen puheenjohtaja lupaa venäläiselle oligarkille urakoita. Venäläinen lupaa vastapalvelukseksi myönteistä julkisuutta omistamissaan itävaltalaislehdissä.
Tilanne oli lavastettu ja venäläiset näyttelijöitä, mutta hallituskriisi oli valmis. Itävallan hallitus hajosi ja maassa järjestettiin uudet vaalit. Vapauspuolue romahti.
Kurziin skandaali ei tarttunut, vaan hänen puolueensa vain lisäsi kannatustaan. Toinen menestyjä oli vihreät. Hallitusneuvotteluja käydään parhaillaan.
Kurzin Kansanpuolue kuuluu EU-parlamentissa samaan keskustaoikeistolaiseen EPP-ryhmään kuin kokoomus ja kristilliset. Ryhmässä on kiinnostuneena seurattu, miten joku onnistuu siinä, missä moni muu on epäonnistunut.
– On aina iloista, kun on maita, joissa meillä menee hyvin ja pystymme taistelemaan populisteja vastaan, sanoo muuan EPP:läinen politiikan tarkkailija.
EPP oli kymmenen vuotta sitten maanosan ehdoton ykköspuolue, mutta nyt EU-maiden johtajista enää seitsemän eli neljäsosa kuuluu EPP:hen. Kurzista tullee lähiaikoina kahdeksas.
Saksassa Angela Merkel on pysynyt vallassa pitkään, ja Kroatiassa Andrej Plenkovicin asema on vahva. Ranskassa republikaaneiksi nimensä muuttanut vanha valtapuolue on romahtanut Macronin menestyksen myötä pieneksi riiteleväksi ryhmäksi.
Irlannissa nuori Leo Varadkar on onnistunut menestymään toisenlaisella mallilla kuin vaikkapa Kurz. Varadkar on intialaistaustainen ja ensimmäinen avoimesti homoseksuaalinen pääministeri katolisessa Irlannissa.
Varadkar suhtautuu maahanmuuttoon myönteisesti. Yhteistä Kurzin kanssa on lähinnä se, että molemmat ovat ottaneet rohkeita kantoja tunteita herättävissä kysymyksissä.
Kurz on hyvä puhuja, kuten useimmat sukupolvensa poliitikot, muttei poikkeuksellisen karismaattinen, sanoo EPP-tarkkailija. Kurzista maalaillaan kuvaa kovan linjan oikeistolaisena, mutta kuva on taipunut ja perustuu vain maahanmuuttovastaisuuteen, hän sanoo. Hallituksessa istuu maltillisia keskustaoikeistolaisia poliitikkoja, kuten vaikkapa naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustava maatalousministeri Elisabeth Köstinger.
Puolasta puolestaan löytyy kokoomuslaisittain yksi kiintoisa vertailukohta. Siellä entinen valtapuolue EPP-läinen Kansalaisfoorumi on menettänyt kannatustaan. Kansalaisfoorumi istui ennen hallituksessa, ja sen johdolla maassa rakennettiin teitä, nopeita rautateitä ja stadioneja. Eläkeikää nostettiin.
Nyt Laki ja Oikeus -puolue on noussut valtaan, ja rakennushankkeiden toteuttamisen sijaan se jakaa kansalaisille selvää rahaa. Lapsilisää muistuttava 130 euron shekki jokaista lasta kohden vetoaa varsinkin pikkukaupungeissa ja maaseudulla.
Kansalaisfoorumia kannattavat koulutetut ja vapaamieliset kaupunkilaiset, mutta maaseudulla puolueen viesti ei uppoa. Puolueessa ajatellaan, että se oikeastaan tarvitsisi kaksi eri ohjelmaa, yhden kaupunkeihin ja toisen maaseudulle.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1575301652187{margin-top: 20px !important;padding-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;background-color: #dcf3f4 !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”276939″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”zoom”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Suomessakin on seurattu Kurzin menestystä, ja etenkin kokoomuksessa katsotaan, voisiko Itävallasta oppia jotain. Kokoomuslainen ajatuspaja Toivo analysoi lokakuussa Kurzin menestystä.
– Kansanpuolueelta voi todella oppia, mutta liian nopeita ja virheellisiä yleistyksiä on syytä välttää, kirjoittaa lakimies ja Toivon analyytikko Juho Mäki-Lohiluoma.
Hän muistuttaa, että Itävallassa eduskuntapuolueita on viisi, Suomessa yhdeksän. Jos Kansanpuolue sijoitettaisiin Suomen poliittiselle kartalle, sisään mahtuisivat kokoomuksen lisäksi myös keskusta ja kristilliset. Osa nykyisistä kokoomuslaisista taas siirtyisi tukemaan Itävallan liberaalipuoluetta.
– Kansanpuolueelle on siis tarjolla Itävallassa täysin eri ekolokero kuin kokoomukselle Suomessa. Sen ainoa kilpailija oikealla laidalla on oikeistopopulistinen Vapauspuolue, kun Suomessa kokoomus joutuu kilpailemaan äänestäjistä ainakin keskustan, vihreiden ja perussuomalaisten kanssa.
Mäki-Lohiluoma arvioi, että Kurzin henkilökohtainen panos puolueen menestykseen on ollut poikkeuksellinen. Kesällä 2017 Kansanpuoluetta kannatti 22 prosenttia itävaltalaisista. Kun Kurz ilmoitti tähtäävänsä maan liittokansleriksi, kannatus ponnahti välittömästi 35 prosenttiin.
– Hänen henkilökohtainen suosionsa on poikkeuksellisen suurta.
Mäki-Lohiluoma katsoo, että Kurzin nuoruus ja suorapuheisuus ovat luoneet kertomusta suuresta muutoksesta, jonka vain Kurz pystyy takaamaan. Kurz on rakentanut menestyksensä vanhan konservatiivipuolueen pohjalle, mutta muuttanut sen imagon lähes kokonaan.
Mäki-Lohiluoma pohtii, voitaisiinko Kurzin Vapauspuolueelle tuoma menestys kopioida kokoomukseen. Hän arvelee, että nykyisistä kokoomuksen kärkipoliitikoista ei kukaan pysty toistamaan Itävallan ilmiötä, eikä kannata edes yrittää.
– Se ei tarkoita, etteivätkö poliitikkomme voisi onnistua omilla vahvuuksillaan yhtä hyvin, mutta Kurz-kopioksi kenenkään ei ole syytä ryhtyä. Se politiikka ja ne toimintatavat, joiden varaan Kurz on rakentanut menestyksenä, ei toimisi sellaisenaan kokoomukselle.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1575301652187{margin-top: 20px !important;padding-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;background-color: #dcf3f4 !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”276940″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”zoom”][/vc_column][/vc_row]