Hallitus on sitoutunut 75 prosentin työllisyystavoitteeseen normaalin kansainvälisen ja siitä heijastuvan kotimaisen talouskehityksen oloissa. Heikomman kehityksen oloissa tavoitteista voidaan hallitusohjelman mukaan poiketa.
”Normaalia heikommalle kehitykselle” ei ole kuitenkaan annettu minkäänlaista määritelmää. Tänään julkaistussa Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan muistiossa esitetään, että normaalin määritelmä perustuisi euroalueen bruttokansantuotteen ennusteeseen vuoteen 2023 asti. Heikoksi talouskehitykseksi määritellään tiettyä tilastollista poikkeamaa huonompi bkt:n kehitys.
Tämä vastaa sitä, että euroalueen bkt:n summa jää hallituksen aloitusta seuraavan neljän vuoden aikana noin 2,5 prosenttia ennustettua pienemmäksi. Työelämäprofessori Vesa Vihriälän, Etlan ennustepäällikkö Markku Lehmuksen ja tutkija Jetro Anttosen laatimassa muistiossa on hahmoteltu kaksi vaihtoehtoista heikon talouskehityksen skenaariota (alla) sekä laskettu näiden toteutumisen vaikutukset Suomen tuotantoon, työllisyyteen ja julkisen talouden tasapainoon.
Heikon taloustilanteen syntymisen todennäköisyys olisi noin 20 prosenttia, toteaa Etlan ennustepäällikkö Markku Lehmus.
– Simulointimme tuottavat raskaan pettymyksen hallituksen työllisyystavoitteille, jos poikkeama normaalista toteutuisi jo kuluvan vuoden alkupuoliskolla. Suomen tuotannon, työllisyyden ja julkisen talouden tasapainon kehitys olisi merkittävästi ennustettua huonompaa, Lehmus pohtii.
Lyhytaikaisessa jyrkässä poikkeamassa Suomen työllisyysaste jäisi 0,6‒1,1 prosenttiyksikköä alhaisemmaksi vuoteen 2023 mennessä kuin perusuralla. Vastaavasti pitkäaikaisemmassa ja loivemmassa poikkeamassa työllisyysaste jäisi 1,2‒2 prosenttiyksikköä pienemmäksi. Työllisyyden lisäksi heikomman taloudellisen tilanteen poikkeamalla olisi merkittäviä vaikutuksia myös Suomen julkistalouden alijäämään.
– Seuraukset määritelmän mukaisesta heikosta euroalueen kehityksestä ovat sen verran suuria, että vaikutusten kompensointi kotimaisilla toimilla on jokseenkin epärealistista. Tässä mielessä hallituksen politiikkatoimien ehdollistaminen kansainväliseen kehitykseen vaikuttaa perustellulta. Toisaalta menokehyksen ylittämiselle syntyy hallitusohjelman sallima peruste vain erittäin poikkeuksellisissa oloissa, muistuttaa Vesa Vihriälä.
