Mariupolista on taisteltu Venäjän hyökkäyksen alkuvaiheesta lähtien. Kaupunki on strategisesti tärkeä satamakaupunki Asovanmeren rannalla Donbassin alueella.
Viimeiset viikot kaupunki on ollut piiritettynä ja armottoman tykistötulen kohteena. Kaupungissa asui ennen sotaa 400 000 ihmistä, eikä sodan aiheuttamien kuolonuhrien määrästä ole tarkkaa tietoa.
Kaupungissa kolme sotaviikkoa viettänyt Roman Ameljakin kertoo uutissivusto Radio Free Europelle, että laajamittainen pommitus käynnistyi 1. maaliskuuta, jolloin sähköverkko vaurioitui.
Iskut veivät asukkailta paitsi valot, myös veden ja lämmityksen. Kaasulämmitys toimi vielä kolme päivää, kunnes kaasuputki Kramatorskin kaupungin lähellä vaurioitui ja huoneistojen lämpötilat putosivat pakkasen puolelle.
– On tärkeää mainita, että Mariupolissa ei ole paljon vettä, ja nyt on mahdotonta käyttää lampea kaupungin lähellä. Ihmiset menivät ulos etsimään lähteitä tai kauhoivat lunta juodakseen, Ameljakin kertoo.
Kaasuputken hajoamisen jälkeinen elämä on ollut selviytymistaistelua. Aamuisin asukkaat sytyttävät toreille kokkoja lämmittelyä ja ruoantähteiden kypsentämistä varten.
Vettä etsitään joukolla, mutta se on vaikeaa. Ameljakinin mukaan Mariupolin lähdevesi ei ole erityisen juomakelpoista edes keittämisen jälkeen, sillä se on kemikaalien saastuttamaa.
Lähes koko kaupungin infrastruktuuri on pommituksen jäljiltä raunioina.
– Kaupungilla kävellessä huomaa, että vain harva rakennus ei ole vaurioitunut. Menimme eri kaupunginosiin, ja lähes kaikkea on pommitettu. Ei ole merkitystä, onko lähellä armeijan rakennuksia vai ei, joka naapurustoon on osunut, Ameljakin sanoo.