Lämpöyrittäjyys on paikallista lämpöenergian tuottamista, jossa yrittäjä myy käyttäjälle lämpöä sovittuun hintaan. Yleensä polttoaineena on yrittäjän omista metsistä tai lähiseudulta hankittu puu tai puunjalostuksen sivutuote.
Tutkittavina olivat Lapinjärven kirkonkylän 2 megawatin lämpölaitos sekä suunnitteilla oleva Kämmenniemen 1,5 megawatin lämpökeskus Tampereella.
Molemmissa tapauksissa tulokset ovat Motivan mukaan samansuuntaiset. Lämmitysmuodon vaihtajien säästöt ovat merkittävät ja riippuvat myytävän lämmön hinnasta. Yrittäjällekin toiminta on kannattavaa, mutta tuotot ovat suhteellisen pienet.
Kunta puolestaan hyötyy lämpöyrittäjyydestä säästämällä lämmityskustannuksissa ja saamalla verotuloja. Lämpöyrittäjä tuo alueelle myös työpaikkoja.
Lisäksi säästyneet varat parantavat ostovoimaa ja voivat näin vilkastuttaa alueen taloutta.
Sen sijaan valtiontalouteen lämpöyrittäjyys vaikutti molemmissa tapauksissa kielteisesti valmisteverojen menetyksen takia.
Suomessa on Motivan mukaan tuhansia kohteita, joissa lämpöyrittäjän palveluita voitaisiin hyödyntää. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun tekemässä selvityksessä on arvioitu, että Suomessa on vielä yli 2 000 sopivaa kohdetta, joiden tehon tarve on yli 2 megawattia.
– Jos jokainen näistä kohteista työllistäisi 2,5 henkilötyövuotta, kuten Lapinjärven laitos, olisi näiden kohteiden työllistävyysvaikutus 5 000 henkilötyövuotta, arvioi Motivan asiantuntija Kirsi Sivonen.
Lämpöyrittäjyyden vaikutukset valtiontalouteen olivat molemmissa tapauksissa negatiiviset. Tämä johtuu lähinnä valmisteverojen menetyksistä