Osa läntisistä poliitikoista vaalii brittiläisen Chatham House -ajatushautomon mukaan edelleen näkemystä lännen ja Venäjän etujen yhtenevyydestä. Näin ajattelevat poliitikot ovat usein valmiita sivuuttamaan presidentti Vladimir Putinin hallinnon vihamieliset toimet ja ajamaan Venäjä-suhteiden normalisointia.
– Se, että näin tehdään erimielisyyksien perimmäisiin syihin puuttumatta, on erittäin vahingollista. Se nimittäin vahvistaa, että Venäjän riidanhaluista politiikkaa ei vain anneta anteeksi, vaan jopa palkitaan, nimekäs Venäjä-asiantuntija Keir Giles kirjoittaa Chatham Housen tuoreessa raportissa.
– Venäjä on kerta toisensa jälkeen osoittanut, ettei se ole kiinnostunut vastaamaan sille osoitettuun hyväntahtoisuuteen samalla mitalla. Päinvastaisista todisteista huolimatta ylläpidetty katteeton optimismi johtaa yhä uusiin liennytysyrityksiin ja niiden myötä toistuviin pettymyksiin, hän toteaa.
Suhteiden normalisointia puolustavilta poliitikoilta jää Gilesin mukaan ymmärtämättä, että Venäjän valtiojohdon käsitys valtioiden välisistä suhteista on totaalisen yhteensovittamaton sen kanssa, mitä läntiset yhteiskunnat haluavat, tarvitsevat ja ovat valmiita hyväksymään.
– Kuten koko historiansa ajan, Venäjä mittaa nytkin turvallisuutta raa’an sotilaallisen voiman kautta. Maa ammentaa edelleen valtavia rahasummia huipputeknisten ohjusten kehittämiseen ja priorisoi siten kykyä tuhota toisella puolella maailmaa sijaitsevia kaupunkeja sen sijaan, että investoisi päällystettyihin teihin tai sisäkäymälöihin omia kansalaisiaan varten, hän huomauttaa.
Yhteistä säveltä ei voi löytyä
Vaarallisin lännen ja Venäjän välinen näkemysero saattaa Keir Gilesin mielestä liittyä suvereniteetin käsitteeseen.
– Venäjä lähtee siitä, että vain suurvallat voivat olla täysin suvereeneja, kun taas vähemmät voimakkaat valtiot, kuten Ukraina tai vaikkapa Britannia, ovat pelkkiä Venäjän ja Yhdysvaltojen kaltaisten maiden eriasteisen vaikuttamisen objekteja. Venäjä vaatii jatkuvasti oikeutta osallistua vieraiden valtioiden ulkopoliittisiin ratkaisuihin tavalla, joka on täysin pienten valtioiden suvereniteettia ja itsenäisyyttä kunnioittavien euroatlanttisten arvojen vastainen, hän sanoo.
– Lyhyesti sanoen on niin, että kun länsi haluaa valtiolliseen suvereniteettiin perustuvaa kansainvälistä järjestystä, Venäjä puolestaan haluaa ja edellyttää oikeutta rajoittaa naapureidensa suvereniteettia, hän toteaa.
Sitkeä kuvitelma siitä, että Venäjä olisi oletusarvoisesti kiinnostunut yhteistyöstä ja jännitteiden liennyttämisestä, on Gilesin mukaan täydellisen virheellinen.
– Venäjän johto näkee myönnytykset ja kompromissit heikkoutena, joita tulee käyttää hyväksi, hän muistuttaa.
Jotta Euroopan rauha ja vakaus kyetään säilyttämään, läntisten johtajien olisi hänen mukaansa korkea aika myöntää, että lännen ja Venäjän arvot ja edut eivät kohtaa, ja rakentaa suhdetta Moskovaan pitkäjänteisesti tämän realiteetin pohjalta.