Turhauttavinta oli, kun potilaalle pystyi määräämään vain aiempaa paremman pyörätuolin tai kävelykepin. Professori James Kirkland kertoo oppineensa geriatrina työskennellessään, kuinka psykologisesti murskaavaa ikääntymisen aiheuttama hauraus voi olla läheisille.
– Se työ ei vain ollut minua varten, maailman tunnetuimpiin tutkimuslaitoksiin lukeutuvalla Mayo-klinikalla työskentelevä Kirkland sanoo. Hän antaa haastattelun Minnesotasta Yhdysvalloista, missä sijaitsee yksi 63 000 työntekijää työllistävän amerikkalaisen Mayo Clinc -sairaala- ja tutkimusverkoston yksiköistä.
Kirkland päätti siirtyä tutkijaksi ja etsiä täysin uudenlaisia hoitoja ikääntymisen aiheuttamiin ongelmiin. Tutkimus on keskittynyt oletukseen, jonka mukaan ikääntymisen taustalla on perustavanlaatuisia ikääntymisprosesseja. Tämän suhteen biologia toimii samalla tavoin kaikkien eläinten kohdalla.
Jo 1960-luvulla havaittiin, että solut pystyvät jakautumaan tiettyyn pisteeseen asti, minkä jälkeen niiden toiminta ikään kuin pysähtyy. Ne nimettiin ikääntyneiksi soluiksi, vaikka niitä voi löytyä myös hyvin nuorilta ihmisiltä.
– Erikoista kyllä, nuo solut eivät kuole. Ne pysyvät paikallaan ja ovat itse asiassa vastustuskykyisiä normaalille solukuolemalle, James Kirkland toteaa.
Arvoituksen selvittämistä jatkettiin 1970- ja 80-luvuilla. Solujen havaittiin ikääntyvän muun muassa vaurioitumisen, säteilyn ja hormonaalisten tekijöiden seurauksena. Solu voi muuttaa omaa tilaansa, jos se havaitsee ympärillään merkkejä vaarasta eli muiden solujen kuolemasta.
Kehon immuunijärjestelmä pystyy tavallisesti poistamaan tällaiset poikkeavat solut. Tietyssä vaiheessa niitä alkaa kertyä liian paljon, jolloin tuhoisa kierre käynnistyy. Ikääntyneistä soluista 30—70 prosenttia tuottaa tulehdustilaa ja arpeutumista aiheuttavia välittäjäaineita, jotka vaurioittavat ympäröivää kudosta. Ne voivat myös vähitellen tukkia verisuonia.
Asia on suoraan yhteydessä nykyiseen pandemiaan.
– Olemme havainneet, että koronavirus voi aiheuttaa solujen vanhenemista, kuten mikä tahansa taudinaiheuttaja. Koronavirus on siitä erikoinen, että se saa jopa parempilaatuiset ikääntyneet solut lähettämään erittäin haitallisia välittäjäaineita.
Perussairaudet vaikuttavat ikääntymiseen
Diabeteksen ja ylipainon kaltaiset vakavalle koronataudille altistavat riskitekijät liittyvät ikääntymiseen. Vastaavista perussairauksista kärsivien kudosnäytteistä on löytynyt huomattavasti muita enemmän ikääntyneitä soluja.
Professori Kirkland huomauttaa, että ilmiöstä voi olla biologisessa mielessä joskus hyötyä. Istukan solujen ”vanheneminen” vaikuttaa ohjaavan lapsen siirtymistä synnytyskanavassa raskauden viimeisten vuorokausien aikana. Monien syöpälääkkeiden teho perustuu osin siihen, että ne muuttavat hallitsemattomasti jakautuvia soluja passiivisiksi.
Ikääntymisen hidastamiseen tai pysäyttämiseen liittyvä tutkimus ei ole enää teoreettista. Mayo-klinikalla ja monilla muilla tutkimuslaitoksilla on meneillään useita kliinisiä kokeita, joiden kautta mahdollisten hoitojen tehoa selvitetään.
Lääkelupien kannalta haasteena on ollut, ettei ikääntymistä ole pidetty varsinaisesti sairautena, vaan tavalliseen elämään kuuluvana kehityskulkuna. Miten saada lupa lääkkeeseen, jonka ei katsota helpottavan mitään sairautta?
Viime vuosikymmenten aikana asenteet ovat vähitellen muuttuneet. James Kirkland valitsi työlleen käytännönläheisen strategian: tietokannoista etsittiin jo aiemmin hyväksyttyjä lääkkeitä tai luontaisia ainesosia, joiden sivuvaikutukset olisivat mahdollisimman pieniä.
Kokeet aloitettiin sellaisilla ikääntymiseen liittyvillä vakavilla sairauksilla, joihin ei ole nykyisin toimivaa hoitoa. Monet näistä sairauksista johtavat fyysiseen haurauteen ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Kirkland olettaa, että juurisyitä hoitamalla myös näiden kohdalla saataisiin dramaattisia tuloksia.
– Kysyimme itseltämme: mitä jos voisimme hankkiutua eroon erityisesti haitallisimmista ikääntyneistä soluista? Olisiko tällä vaikutusta ihmisen terveyteen ja toimintakykyyn?
”Jos potilas ei välitä, minäkään en välitä”
Tutkijat yrittivät aluksi kehittää vasta-aineita, jotka hakeutuisivat kyseisiin soluihin myrkyllisen lastin kanssa. Lähestymistapa ei toiminut, vaikka sen suhteen onkin saatu viime vuosina jälleen uutta toivoa.
– Pohdimme, miksi nämä solut tappavat muita soluja ympärillään, mutta kuitenkin itse selviävät. Ne muistuttavat siinä mielessä tiettyjä syöpäsoluja, James Kirkland sanoo.
Pitkän etsinnän jälkeen tietokannoista löydettiin noin 40 lääkeainetta, joiden arveltiin iskevän juuri ikääntyneitä soluja vastaan. Hyödyllisimpiä olivat jo hyväksytyt ja hyllyltä löytyvät tuotteet, jotka voitiin poimia suoraan lääkekokeisiin. Myönteisiä tuloksia saatiin heti hiirillä tehdyistä kokeista.
Kohdetta vastaan oli tarkoitus tehdä isku ”hyökkää ja pakene”-strategialla. James Kirklandin tutkijaryhmä valitsi lääkkeitä, jotka poistuisivat kehosta mahdollisimman nopeasti, mutta voisivat hyödyntää solujen vanhenemiseen kuluvaa pitkää aikaikkunaa. Se eroaa rajusti muista solun kehityskuluista. Jakaantumiseen kuluu nykykäsityksen mukaan 12—24 tuntia, ohjattuun solukuolemaan 18 tuntia, mutta ikääntymiseen viikosta kuuteen viikkoa.
– Valitsimme suun kautta otettavia lääkkeitä, jotka olisivat kohtuullisen turvallisia. Potilas ottaisi suuren annoksen, mutta seuraavan vasta muutamien viikkojen päästä, James Kirkland sanoo.
Menetelmä oli tuttu jo antibioottien kehityshistoriasta. Lääkkeitä yhdistetään parhaan tehon saamiseksi, vaikka niiden toimintamenetelmästä ei olisi täyttä varmuutta.
– Emme edes välttämättä välitä siitä, tiedämmekö mihin solukohteeseen lääkeaine vaikuttaa vaan siihen, kuolevatko kohteena olevat solut. Penisilliiniäkin käytettiin noin 30 vuoden ajan ennen kuin sen vaikutusmekanismi tunnettiin tarkasti, professori sanoo.
Hän huomauttaa, että ikääntyneet solut ovat teorian mukaan yhteydessä moniin eri sairauksiin. Siis samalla tavoin kuin vaikkapa bakteerit, jotka voivat aiheuttaa monia tulehdustiloja ja sairauksia.
– Olen biologi, mutta myös lääkäri. Kantani on: jos potilas ei välitä, niin minäkään en välitä. Yritämme tuhota tietyn solutyypin, ja tuomme taisteluun mukaan jokaisen mahdollisen aseen, James Kirkland toteaa.
(artikkeli jatkuu twiitin jälkeen)
Dr. James Kirkland, director of the Mayo Clinic’s Center on Aging, discusses a new drug which may help combat aging cells. https://t.co/DnfEnmd1zE pic.twitter.com/6lPbzl2OYd
— CNBC (@CNBC) September 21, 2018
Malttia, pyytää tutkija
Ikääntymisen pilarit ovat yhteydessä toisiinsa – jos tähtää yhteen, tulee vaikuttaneeksi muihinkin. Kokeelliset lääkkeet ovat monessa tapauksessa ehkäisseet, lieventäneet tai estäneet vaivoja eläinkokeissa.
Solutason ikääntymiseen liittyy monia yllättäviä havaintoja. Biologisessa mielessä se alkaa välittömästi munasolun hedelmöittymisen jälkeen. On mahdollista, että esimerkiksi Downin oireyhtymä on yhteydessä solutason vanhenemiseen.
– Laboratoriokokeissa Down-solujen tila on jo onnistuttu palauttamaan normaaliksi, Kirkland huomauttaa.
Yhdysvalloissa kliinisiä kokeita tehdään tällä hetkellä myös lastensairaaloiden kanssa. Kohteena ovat lapset, jotka ovat saaneet sädehoitoa ja kemoterapiaa syöpäsairauden vuoksi. Niiden sivuvaikutuksena ikääntyneiden solujen määrä voi kasvaa, mikä aiheuttaa tietyissä tapauksissa osteoporoosin ja Alzheimerin taudin kaltaisia jälkiseurauksia jo 30 tai 40 vuoden iässä.
Uusilla lääkkeillä näitä sairauksia aiheuttava haitallinen solutyyppi saataisiin ehkä pyyhittyä pois. Myös koronaviruksen pitkäaikaisten oireiden lieventämistä selvitetään parhaillaan.
Ihmiskokeiden varhaiset tulokset ovat olleet Kirklandin mukaan lupaavia, vaikka hän varoittaa vetämästä niistä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Eräässä kokeessa lääkkeitä annettiin ylipainoisille nuorille, jotka kärsivät diabeteksesta ja munuaisvaivoista. Kaksi viikkoa myöhemmin otettujen koepalojen perusteella ikääntyneiden solujen määrä ja tulehdustila olivat laskeneet merkittävästi. Verinäytteet kohentuivat jokaisella koeryhmään kuuluneella. Haittavaikutukset jäivät vähäisiksi.
James Kirkland painottaa toistuvasti, ettei tuloksista kannata vielä innostua. Missä tahansa ensimmäisen tai toisen vaiheen lääkekokeessa on vain noin 5—10 prosentin onnistumismahdollisuus.
Onko mahdollista, että ikääntymisen pysäyttäminen jää vain kangastukseksi Graalin maljasta? Tai puhtaaksi tieteiskirjallisuudeksi?
– Näin voi olla, kunnes saamme tuloksia. Hiirikokeiden perusteella vaikuttaa sitä, että voimme tehdä paljonkin ikääntymisen hidastamiseksi. Mutta ihmiset eivät ole vanhoja hiiriä. Vaikka onkin olemassa ihmisiä, jotka ovat kuin rottia, James Kirkland sanoo.
Hänen mukaansa vielä ei voida puhua ennaltaehkäisystä. Ensin tulisi osoittaa, että uudet lääkkeet ovat turvallisia ja tehokkaita. Tällä hetkellä hoitoja kokeillaan useissa eri sairauksissa, joiden tiedetään olevan yhteydessä toisiinsa. Tutkimuksia tehdään monta rinnakkain, koska monien niistä oletetaan epäonnistuvan. Niitä on meneillään myös Ruotsissa ja muualla Euroopassa.
Olennaista olisi lisäksi löytää verensokerin tai verenpaineen kaltainen mittari hoitovasteesta, jota voitaisiin käyttää tehon arvioinnissa ja lupaprosesseissa.
– Tämä tutkimusala voi olla vain teoriaa, tai se voi osoittautua potaskaksi. Mutta meidän on silti tehtävä tätä työtä. Se olisi itse asiassa pitänyt tehdä jo kauan sitten, sillä asialla on kiire, Kirkland painottaa.
Asiaan vaatimattomasti suhtautuva professori antaa työlleen 20 prosentin mahdollisuuden onnistua.
– Vielä pari vuotta sitten arvioni oli 0,1 prosenttia. Olen nähnyt liian ruusuisia arvioita, kun on luvattu liikoja. Olen nähnyt sen niin monta kertaa, Kirkland sano.
Kuinka monta lisävuotta uusilla lääkkeillä voitaisiin sitten saada? Pitenisikö vain elinaika vain myös terveiden vuosien määrä?
Monet tutkijat eivät edes ajattele asiaa vielä.
– Minua kiinnostavat tämänhetkiset potilaani. Nuoret, jotka haluavat elää 120-vuotiaiksi, voivat jatkaa haaveilua. Olen oppinut geriatrina vihaamaan haurautta, se on kamalaa. Se tarkoittaa, että ihmisen elinlaatu on heikkoa.
– Kohdistamme ensimmäiset tutkimukset ikääntyneisiin ja esimerkiksi niihin syöpäsairauksiin, joiden hoidoissa näistä lääkkeistä saadaan ehkä lisätehoa. Huomioni on potilaissani, joita kuolee silmieni edessä, Kirkland painottaa.
Elämänlaatu ratkaisee
Tärkeintä olisi lisätä terveiden ja aktiivisten elinvuosien määrää.
– Kukaan ei halua elää 120-vuotiaaksi ja tuntea itseään 120-vuotiaaksi. Olisi paljon parempi, jos ihmiset eläisivät 90-vuotiaaksi ja voisivat pelata loppuun asti vaikka tennistä, James Kirkland toteaa.
Sama havainto on tehty muun muassa Britanniassa – pelkkä elinvuosien lisääminen riitä, joten huomion tulisi olla terveiden vuosien määrässä. Maan hallituksen strategiana on, että väestölle pyritään lisäämään ainakin viisi tervettä elinvuotta vuoteen 2035 mennessä.
Käsitteellä tarkoitetaan aikaa, jonka ihminen pystyy elämään ilman kroonisia sairauksia. Väestön ikääntyessä diabeteksen, nivelreuman, sydän- ja verisuonisairauksien, ylipainon ja Alzheimerin taudin kaltaiset perussairaudet vaivaavat yhä useampia.
Perinteinen oletus on ollut, että ennemmin tai myöhemmin raja tulee vastaan. Vaikka yli 80-vuotiaiden määrä on kasvanut nopeaan tahtiin, ei vastaavaa muutosta ole nähty 90- tai satavuotiaiden määrässä. Kertyneitä lisävuosia ei välttämättä pääse viettämään täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Eliniän kasvu on kokonaisuus, joka koostuu muistakin tekijöistä kuin vain lääketieteen hoitotulosten kohenemisesta. Tupakoinnin väheneminen, ruokavalion muutokset ja liikunta ylläpitävät toimintakykyä ja ehkäisevät monia sairauksia.
(artikkeli jatkuu twiitin jälkeen)
CCaTS presentation today on Kogod Center on Aging @MayoClinic by Dr. James Kirkland,Director #AgingResearch #KogodCenter #healthyaging pic.twitter.com/ZOovsw8z7i
— Julie Sokoloski (@JLSokoloski) January 18, 2019
Britanniassa asialle on asetettu julkinen tutkimuslaitos UKRI, jonka ikääntymishanke tähtää tuottavan ja sosiaalisesti aktiivisen eliniän pidentämiseen. Muutosta pyritään edistämään yksilöiden taloudellisista lähtökohdista riippumatta. Tavoitetta edistetään noin 120 miljoonan euron apurahoilla, joita hakevilla tahoilla on viisi kuukautta aikaa osoittaa hankkeensa tehokkuus ja mahdollisuus laajentaa se koko yhteiskunnan tasolle.
Ohjelmilla tuetaan kodeissa tehtäviä muutostöitä sekä esimerkiksi uudenlaisten ja entistä joustavampien hoivaratkaisujen kehittämistä. Uusi teknologia voi tukea itsenäistä asumista entistä pidempään, vaikka terveystila olisi heikentymään päin.
Rohkeimmat visiot on kuultu tahoilta, jotka keskittyvät solutason muutoksiin ja ihmisen biologian muokkaamiseen. Teknologian ja lääketieteen kehitys on jopa herättänyt huolen siitä, että julkishallinto ja yritykset tekisivät päätöksiä huhujen tai liioiteltujen lupausten nojalla.
Harvardin yliopiston ja MIT:n huippututkijat perustivat eurooppalaisten kollegoidensa kanssa vuonna 2019 Academy for Health and Lifespan Research -järjestön vastaamaan tähän uhkakuvaan. Tavoitteena on helpottaa tutkimusyhteistyötä ja vahvistaa faktaperusteista terveyspolitiikkaa.
Bostonista käsin toimiva järjestö on ilmoittanut tavoitteekseen eliniän pidentämisen ja ikääntymiseen liittyvien sairauksien torjumisen.
Harvardin yliopiston professori David Sinclair on perustellut uutta akatemiaa tieteenalan kypsymisellä. Hänen mukaansa ikääntymistä ja eliniän pidentämistä koskeva tutkimus on nyt pisteessä, jossa sillä voi olla suuri vaikutus maailmanlaajuisesti.
Sinclairin ei tosin voi katsoa itse kuuluvan tutkijoiden maltilliseen päähän. Hänen mukaansa ikääntymistä ei pystytä jatkossa vain viivyttämään, vaan monia siihen liittyviä tekijöitä pystytään kumoamaan. Visioissa sydän- ja verisuonisairauksien hoidon sivuvaikutuksena henkilö saisi suojaa myös Alzheimerin taudilta, syöpäriskiltä ja hauraudelta. Elämä olisi pidempi ja entistä terveempi.
Monissa eläinkokeissa sairauksien ilmaantumista on pystytty viivyttämään. Jos muutos on eliniästä 20 prosenttia, tarkoittaisi se myös 20 prosenttia pidempää nuoruutta.
Tehokkainta olisi puuttua vanhenemiseen liittyviin perussairauksiin jo ennen niiden ilmaantumista. Varoitusmerkkejä 45-vuotiaalla voisivat olla verensokerin nousu ja lihasmassan väheneminen.
Eliniänodote kasvaa vielä
Suomessakin on esitetty arvioita, joiden mukaan ehkä joka kolmas tänä vuonna syntyvä tulisi elämään yli satavuotiaaksi. Muutoksen vaikutukset olisivat järisyttäviä perinteiselle eläkemallille.
Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Sakari Taipale uskoo eliniänodotteen kasvavan ainakin jonkin verran lähitulevaisuudessa.
– Tämä johtuu siitä, että nyt keski-ikäiset suomalaiset ovat kasvaneet ympäristössä, joka kuormittaa fyysistä terveyttä vähemmän kuin ennen. Myös lääketiede ja sairauksien hoito ovat kehittyneet, ja ymmärrys terveellisestä ruokavaliosta on parantunut. Tässä on merkittävä rooli lääke- ja hoitoteknologioiden kehityksellä, Sakari Taipale sanoo.
Hän johtaa Jyväskylän yliopistossa Uudet teknologiat, ikääntyminen ja hoiva -tutkimusryhmää Suomen Akatemian rahoittamassa huippuyksikössä.
Suomessa yli 90-vuotiaita naisia on tällä hetkellä reilut 40 000 ja vuoteen 2059 mennessä heitä arvioidaan olevan noin 120 000. Yli 90-vuotiaita miehiä on alle 20 000, mutta arvio heidän määrästään Suomessa vuonna 2059 on noin 70 000.
Taipale huomauttaa, että maailmalla on kuitenkin jo maita, joissa eliniän odotteen kasvu on alkanut hidastua. Taustalla ovat erityisesti ylipaino, liikkumattomuus ja päihteiden käytön lisääntyminen.
Kuinka julkisen vallan pitäisi vastata kehitykseen? Apulaisprofessori nostaa esiin terveydenhuollon ja tutkimuksen rahoituksen, mutta myös elintapojen ja liikuntatapojen edistämisen.
– Kotien ohella varhaiskasvatuksen ja koululaitoksen rooli on keskeinen terveellisen ja liikkuvan elämäntavan opettajana, Taipale toteaa.
Hän kuvailee uusia teknologioita kaksiteräiseksi miekaksi, jota olisi käytettävä taiten.
– Se voi passivoida ja eristää, mutta myös kannustaa terveellisiin ja sosiaalisiin elämäntapoihin sekä liikkumiseen.
Osa tulevaisuuden tutkijoista on arvioinut eläkkeen käsitteen muuttuvan rajusti eliniän pitenemisen myötä. Eläkeiän siirtymisen ohella yhä useampi voi pysyä mukana työelämässä, jos terveystilanne sallii.
Apulaisprofessori Sakari Taipale uskoo eläkejärjestelmän pysyvän tästä huolimatta tärkeimpänä vanhuuden toimeentulon lähteenä vielä pitkään, vaikka se onkin ollut lähes jatkuvassa uudelleentarkastelussa.
Työelämässä jatkaminen tai osa-aikatyöt eivät ole itsestäänselvyys tai kaikkia ammatteja samalla tavalla koskettava asia. Työelämässä seitsenkymppiseksi jatkaminen on paljon todennäköisempää asiantuntija- ja tietotyössä kuin fyysisesti raskaassa hoito- tai tehdastyössä.
– Monissa ammateissa työelämässä jatkaminen ei myöskään merkitse ”vain jatkamista”, vaan myös uusiutumista ja jatkuvaa itsensä kehittämistä – työelämä muuttuu nopealla tahdilla. Tulevaisuudessa moni varmasti varautuu vanhuuden päiviin myös muilla tavoin kuin työeläkkeeseen luottaen, Taipale sanoo.
Artikkeli on julkaistu myös Nykypäivä-lehden numerossa 1/2022