– Ihannemaailmassa valtion tulot ja menot olisivat tasapainossa, kestävän kehityksen lujuuslaskelmat oikein laskettuja ja oikeiksi todistettuja. Aritmetiikan pitäisi ohjata päätöksentekoa, kirjailija ja entinen SDP:n europarlamentaarikko ja kansanedustaja Lasse Lehtinen kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnissaan.
– Puolueet ja ehdokkaat tarjoavat kuitenkin äänestäjille heidän haluamaansa uskomushoitoa ja satumaata aavan meren tuolla puolen, hän jatkaa.
Lasse Lehtisen mukaan ilmaisia lounaita tai palveluita ei ole, ja joku aina maksaa.
– Oikea raha kerätään yritysten ja niiden palkansaajien maksamista veroista. Valtion ja kunnan virkailijat maksavat veroja hekin, mutta heidän sinänsä kovin hyödyllinen työnsä ei tuo kansantalouteen uutta rahaa.
Julkisten palvelujen yksityistämistä Lehtinen kuvaa pahimman luokan huijaukseksi.
– Veroilla nekin palvelut maksetaan. Vain yritys, joka toimii omistajiensa riskillä aidoilla markkinoilla, elvyttää kansantaloutta, hän toteaa.
Lasse Lehtisen mukaan poliitikot haluavat jatkaa tunnelia nähdessään valoa sen päässä.
– Mieluummin säilytetään työpaikkoja kuin luodaan uusia. Vanhat toimialat ja niiden edunvalvojat haluavat pitää yritystukensa ja markkinaosuutensa. Ne ovat ehkä maksaneet rahaa ehdokkaiden vaalikassaan. Muutosvastarinta kustannetaan verovaroista. On tietenkin nerokasta lahjoa äänestäjiä heidän omilla rahoillaan.
Pelkästään verottamalla ei Lehtisen mukaan lisätä hyvinvointia.
– Verottaminen muistuttaa miestä seisomassa ämpärissä nostamassa itseään ämpärin kahvasta. ”Jokainen väärin käytetty verokruunu on varkautta kansalta”, Ruotsin valtiovarainministeri Gustav Möller opetti jo ennen sotia, hän kirjoittaa.
Valtion omaisuutta kannattaa Lasse Lehtisen mielestä myydä vain silloin, kun hinta on kohdallaan ja rahoille on järkevä kohde.
– Uutta velkaa pitää ottaa, kun tarjolla on nollakorkoista rahaa, mutta vain vaikkapa moottoriteiden ja rautateiden rakentamiseen, nehän hyödyttävät myös tulevia sukupolvia.
Hänen mielestään politiikka tarjoaa liian usein ”tilapäistä lääkitystä pysyvään tautiin”.
– Jos jakovaraa ei ole tarpeeksi, otetaan lisää myös syömävelkaa. ”Autuaita ovat nuoret, sillä he perivät maan – ja valtionvelan.”