Kymmenet tuhannet virolaiset kokoontuvat sunnuntaina viettämään maansa laulujuhlaperinteen 150-vuotisjuhlavuoden huipentumaa Tallinnan laulukentälle. Kaupungin halki lauantaina marssineen juhlakulkueen 47 000 osallistujaa olivat laulu- ja tanssiesiintyjiä.
Kansainvälisessäkin mittakaavassa poikkeuksellisen suurimittaiseen musiikkitapahtumaan osallistuu joko median välityksellä tai paikan päällä jokseenkin koko Viron kansa.
Presidentti Kersti Kaljulaid palasi lauantaisessa puheessaan vuonna 1869 järjestettyihin ensimmäisiin laulujuhliin aikana, jolloin Viro oli vielä osa Venäjän keisarikuntaa ja vailla Suomen kaltaista autonomiaa.
– Jos tsaarin hallinto olisi silloin tiennyt, mitä laulujuhlat Viron kansalle tekevät, juhlat olisivat tuskin koskaan toteutuneet. Laulu saa virolaisen riemuitsemaan. Laulu tekee virolaisen rohkeaksi ja vapaaksi, presidentti Kaljulaid totesi.
Neuvostovalta ei kyennyt kukistamaan
Puolustusministeri Jüri Luikin mukaan laulujuhlilla on ollut hyvin keskeinen rooli Viron kehittymisessä nykyaikaiseksi kansakunnaksi ja valtioksi.
– Se, miten virolaiset itsensä ymmärtävät ja kuinka kansallinen yhtenäisyys on muodostunut, juontaa juurensa ensimmäisten laulujuhlien aikaan, ministeri Jüri Luik sanoo Verkkouutisille.
– Laulujuhlat ovat kautta vuosien olleet Viron kansakunnan ja valtion olemassaolon ytimessä. Jopa neuvostomiehityksen vaikeimpina aikoina laulu- ja tanssijuhlat tarjosivat meille väylän muistella, vaalia ja kehittää arvoillemme perustuvaa kulttuuria, hän toteaa.
Kommunistinen Neuvostoliitto pyrki Luikin mukaan kaappaamaan laulujuhlat oman propagandansa välineeksi, mutta ei koskaan siinä onnistunut.
– Gustav Ernesaksin kaltaiset henkilöt, jotka noina vaikeina vuosina kantoivat rohkeasti soihtua, ansaitsevat kunnioituksemme – niin myös nuorempien sukupolvien kuoronjohtajat. He ovat kansakuntamme todellisia suunnannäyttäjiä. Heidän roolinsa on äärimmäisen tärkeä, Luik sanoo.
Viron kokeneimpiin poliitikkoihin lukeutuva Jüri Luik on toiminut maansa puolustusministerinä vuodesta 2017 ja aiemmin 1993–94 ja 1999–2002. Hän on ollut Viron ulkoministeri 1994–95 sekä suurlähettiläs Moskovassa 2013–2015, Natossa 2007–2012, Washingtonissa 2003–2007 ja Brysselissä 1996–99.
Jopa hänen kohtaamansa ulkomaiset avainpoliitikot ja diplomaatit ymmärtävät hänen mukaansa laulujuhlien erityisen merkityksen nykyään yllättävän hyvin.
– Paljaat faktat, kuten laulajien määrä, eivät välttämättä riitä sitä avaamaan. Mutta jos henkilö on laulujuhliin osallistunut – tai edes nähnyt niistä videoita – hän ei voi välttyä kokemasta niiden lämmintä tunnelmaa, niistä huokuvaa ystävyyden ja yhtenäisyyden ilmapiiriä, Luik toteaa.
– Jo se, että valtava määrä isoja kuoroja kykenee laulamaan virheettömästi yhdessä, on toki pieni ihme sinänsä, hän muistuttaa.
Tietyt laulujuhlilta toisille toistuvat laulut eivät voi Luikin mukaan olla herkistämättä useimpia virolaisia kerta toisensa jälkeen. Ilmeet Tallinnan laulukentällä eivät kykene kätkemään voimakkaita tunnekuohuja.
– Mu isamaa on minu arm oli epävirallinen kansallislaulumme neuvostomiehityksen vuosikymmeninä. Se sykähdyttää yhä. On myös uusia lauluja, kuten Ta lendab mesipuu poole, jotka ovat nousseet tavattoman tärkeään asemaan, Luik sanoo.
– Viimeksi mainitun sanat on hakattu Tallinnassa paljastettuun kommunismin uhrien muistomerkkiin. Siksi laulun viesti on tullut meille virolaisille entistäkin tärkeämmäksi.