Opetusministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan alueiden eriytymisestä ei ole puhuttu tarpeeksi.
Li Andersson kertoo Iltalehdelle aluetutkija Timo Aron puheen herättäneen hänet aiheen vakavuudesta. Opetusministerin mukaan huoli oman kotiseudun tulevaisuudesta on noussut esille kaikilla pienillä paikkakunnilla, joissa hän on kiertänyt.
– Minut pysäytti se, kun aluetutkija Timo Aro kävi puhumassa meille. Aro kertoi, että alueelliset erot kasvavat nopeammin kuin koskaan aiemmin Suomen historiassa. Se on valtava yhteiskuntapoliittinen kysymys, jota ei ole riittävästi pohdittu, Li Andersson sanoo IL:lle.
– Kun ihminen omin silmin näkee kotipaikkansa tyhjenevän, siitä seuraa raju tunnereaktio. Äitini suvun kotikylä Metsälä sijaitsee Kristiinankaupungissa Pohjanmaalla. Samanikäinen serkkuni on kasvanut siellä. Kun olimme lapsia, siellä oli sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen ala-aste. Nyt koulut ja kaupat ovat menneet. Väestön ikääntyessä talot ovat kylmenneet. Naapurien katoamisen ympäriltä näkee konkreettisesti. Kylän hiljentyminen sattuu ihmisiin, tekee kipeää.
Li Anderssonin mukaan perusopetuksessa tulisi varmistaa, että myös alueellinen saatavuus turvataan. Jokaisessa kunnassa ei hänen mukaansa välttämättä voi silti pitää yllä omaa peruskoulua. Mikäli kyläkouluja lakkautetaan, tulisi kouluista tehdä hänen mukaansa aikuisten kohtaamispaikkoja.
Niistä voisi tehdä esimerkiksi työikäisille ja vanhusväestölle tarkoitettuja vapaan sivistystyön oppimiskeskuksia.
– Oma koulu on ollut Suomen historiassa kylän sydän. Se on tarjonnut mahdollisuuden luokkanousuun. Se voisi jäädä sydämeksi, mutta täyttäisi erilaisia sivistystarpeita kuin aiemmin, Li Andersson sanoo.