Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan Naton jäsenyys ei ole ensisijaisesti hallituskysymys. Hänen mukaansa asiassa tullaan hakemaan sen sijasta laajaa parlamentaarista konsensusta kuten monissa muissakin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä.
– Ratkaisu on ennen kaikkea eduskunnan käsissä. Siksi minun näkemykseni on, että meidän ei missään nimessä kannata tehdä itsellemme tästä hallituskysymystä sellaisessa tapauksessa, jossa valtiojohto päättäisi hakea jäsenyyttä, Li Andersson sanoi vasemmistoliiton puoluevaltuustossa lauantaina pitämässään linjapuheessa.
– Puoluevaltuusto on määritellyt puolueen kynnyskysymykset vuoden 2019 alussa. On aivan selvä asia, että kun tilanne ympärillämme muuttuu, pitää myös meidän olla valmiita yhdessä käsittelemään kynnyskysymyksiämme tästä muuttuneesta tilanteesta käsin, hän jatkoi.
Anderssonin mukaan ”luonteva paikka tarvittaessa käsitellä kysymyksiä” on puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokous, missä myös puolueen hallitukseen osallistumisesta on päätetty.
Hän sivusi puheessaan Ylen hiljattaista gallupia, jossa Naton jäsenyyttä kannatti 62 prosenttia vastaajista.
– Vasemmistoliiton kannattajien keskuudessa suhde kannattajien ja vastustajien osalta oli varsin tasainen. Tämä tarkoittaa, että suurin muutos on tapahtunut vasemmistoliiton kannattajien keskuudessa.
– Kun kielteinen kanta Nato-jäsenyyteen on aiemmin ollut vasemmistoliittoa yhdistävä tekijä, on siitä nyt selvästi tullut pohdinnan kohde. Siksi on tärkeää jättää tilaa sisäiselle keskustelulle ja erilaisten mielipiteiden ilmaisuille.
Kansalaismielipide tärkeä
Li Anderssonin mielestä Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä tulee tehdä muuttuneessa tilanteessa huolellinen arvio. Anderssonin mukaan Suomen kannalta täysin riskittömiä tai ongelmattomia vaihtoehtoja ei ole. Puheessaan Andersson kertoi vasemmistoliiton suhtautuvan myönteisesti puolustusmäärärahojen lisäämiseen.
Venäjän yksipuolinen hyökkäyssota Ukrainaan on muuttanut Euroopan turvallisuustilannetta. Anderssonin mukaan periaatteet, joiden varaan Suomi on rakentanut oman ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa vuosikymmenten ajan, on tehty kestämään niin rauhan kuin kriisienkin aikana.
– Jos maamme turvallisuutta koskevia isoja periaatteita aiotaan muuttaa, sitä ei kannata tehdä hetkellisenä reaktiona, vaan ainoastaan huolellisen harkinnan pohjalta. Harkintaa tehdään nyt Suomessa ensin analysoimalla tätä muutosta, ja mitä se tarkoittaa niin kansallisen turvallisuuden, huoltovarmuuden kuin energiapolitiikankin näkökulmasta. Vasta analyysin jälkeen on mahdollista pohtia johtopäätöksiä, hän sanoi.
Venäjän hyökkäyssodan jälkeinen aika on Anderssonin mukaan joka tapauksessa turvattomampi ja jännitteisempi kuin aika ennen sotaa. Hän totesi, että uudessa tilanteessa Nato-jäsenyys tarkoittaisi ulko- ja turvallisuuspoliittisten jännitteiden lisääntymistä myös Suomessa.
– Venäjä on hyvin selväsanaisesti todennut, miten se suhtautuu Natoon, eikä tämän tunnistaminen ole uhkailun edessä periksi antamista, vaan osa sitä arviota mitä tässä keskustelussa myös on kyettävä tekemään. Se on tosiasia. Uudet jännitteet eivät olisi vain jäsenyysprosessin aikainen tila, vaan pysyvä uusi tila ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme.
Kansalaismielipiteen selvittäminen Nato-jäsenyydestä on Anderssonin mukaan tärkeää.
– Pidän keskeisenä, että näin suuret päätökset nauttivat mahdollisimman suurta oikeutusta kansan keskuudessa. Olkoon päätös mikä tahansa, niin se pitää pystyä hyväksymään ja sen kanssa pitää pystyä elämään myös niiden suomalaisten, jotka olivat asiasta eri mieltä.