– Itsensätyöllistäjien väliinputoaja-asemaan liittyy kaksi suurta ongelmaa. Ensimmäinen on järjestäytymisoikeuden puute ja toinen on sosiaali- ja eläketurvan huono yhteensopivuus, Li Andersson toteaa MTV:n nettikolumnissaan.
Hän ruotii kirjoituksessaan itsensätyöllistäjien asemaa Suomessa ja pohtii, miten sitä voitaisiin parantaa.
Anderssonin mukaan itsensätyöllistäjien yhteenliittymät, jotka neuvottelevat työn hinnasta kollektiivisesti tulkitaan Suomessa ”laittomaksi yritysten muodostamiksi kartelleiksi”. Tämän seurauksena itsensätyöllistäjät ovat omillaan sopiessaan työn hinnasta toimeksiantajien kanssa.
– Koska täydellinen tasapaino työn tarjonnan ja kysynnän välillä on asia, joka esiintyy lähinnä kokoomuslaisten unelmissa eikä arkitodellisuudessa, kartellilainsäädäntö tekee itsensätyöllistäjien neuvotteluasemasta hyvin heikon, Li Andersson kirjoittaa.
Hänen mukaansa tämä kuvaa samalla, mitä paikallinen sopiminen äärimmilleen vietynä tarkoittaa.
– Jos ei ole sovittu kollektiivisesti vähimmäistasoista työn hinnalle, eli minimipalkoista, jää yksittäinen työntekijä erittäin heikkoon neuvotteluasemaan erityisesti isoon työnantajaan nähden.
Tämä johtaa hänen mukaansa osaltaan paineeseen laskea palkkoja.