[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”koulutus-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]”Mikä ihmeen järki tässä ideassa on? Maksaa aivan tolkuttomasti eikä taatusti lainkaan auta heitä, jotka jää ilman paikkaa amiksesta tai lukiosta. Se on ihan myöhästä tossa vaiheessa pakottaa enää kouluun. Pitäisi aikaisemmin jeesata, ettei jengillä mene asiat pieleen. Laittakaan ne rahat mieluummin siihen, että olisi kunnon opetusta yläasteella.”
Nuoret ovat lahjomattomia. Opetus- ja kulttuuriministeriö kysyi maalis-huhtikuussa lähes 5 500 peruskoululaiselta ja lukion ja ammattioppilaitoksen opiskelijalta ajatuksia ja mielipiteitä koskien oppivelvollisuuden pidentämistä.
Sen sijaan, että nuoret varauksettomasti peukuttaisivat oppivelvollisuusiän noston puolesta vaikka se tarkoittaisi maksuttomia oppivälineitä, he kaipaavat enemmän ohjausta ja opastusta valintoihinsa, tukea jo yläasteella eivätkä missään nimessä lisää pakkoa ottaa vastaan opiskelupaikkaa, joka ei tunnu omalta.
”Mitä sitten jos opiskelija haluaa lukioon mutta ei pääse mihinkään lukioista? Heitetäänkö hänet vain jonnekin ammattiopistoon? Voiko peruskoulun jälkeen pitää välivuotta?”
Suomessa oppivelvollisuus alkaa yleensä sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän vuotta ja päättyy peruskoulun oppimäärän todistettuun suorittamiseen tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut kymmenen vuotta. Käytännössä oppivelvollisuus kattaa koko yhdeksänvuotisen peruskoulun ja päättyy yleensä sinä kesänä, jona vuonna oppilas täyttää 17 vuotta.
Puoluekentän vasemmalle laidalle oppivelvollisuuden pidentäminen 18 ikävuoteen on ollut pitkäaikainen tavoite. Tavoitteena on, että kaikille nuorille taattaisiin näin myös toisen asteen opinnot, jotka tarkoittavat lähinnä ammatti- tai lukio-opintoja. Näin kukaan ei jäisi pelkän peruskoulututkinnon varaan.
Tilastokeskuksen mukaan jokaisesta ikäluokasta noin 15 prosenttia jää ilman toisen asteen tutkintoa. Osa jättää opinnot kesken, sillä toisen asteen opinnot aloitti heti peruskoulun jälkeen noin 94 prosenttia ikäluokasta. Vain yksi prosentti peruskoulun päättäneistä ei hakenut vuonna 2018 ollenkaan jatkamaan opintoja.
Täysin työn ja koulutuksen ulkopuolella on Etlan ja Opetushallituksen mukaan yksi prosentti alle 21-vuotiaista. Eri syistä myönnetty eläke on 0,5 prosentilla alle 21-vuotiasta.
Sanna Marinin (sd.) johtaman hallituksen ohjelmassa oppivelvollisuusiän nosto on yksi keskeinen rakenteellinen uudistus, jolla hallitus pyrkii kampittamaan syrjäytymistä ja parantamaan työllisyyttä. Uudistuksen valmistelu on parhaillaan opetusministeri Li Anderssonin (vas.) työpöydällä.
Oleellisensa osana oppivelvollisuusiän korottamiseen liittyy toisen asteen opintojen maksuttomuus. Tämä on kirjattu selkeästi myös hallitusohjelmaan.
Käytännössä maksuttomuus tarkoittaa oppilaille muun muassa ilmaisia oppimateriaaleja, tietokoneita, koulumatkoja ja joissain tapauksissa jopa majoitusta. Hallitus on arvioinut, että oppivelvollisuuden laajentaminen maksaa veronmaksajille vuodessa 129 miljoonaa euroa. Kuntaliitossa on päädytty huomattavasti suurempaan summaan. Se arvioi, että oppivelvollisuuden pidentäminen toisen asteen koulutukseen toisi 147 miljoonan euron vuosittaiset lisäkustannukset.
Lausuntokierros oppivelvollisuuden laajentamista koskevaan lakiesitykseen päättyi juhannusviikolla. Lakiluonnoksesta annettiin kaikkiaan 265 lausuntoa.
Lausuntonivaskaa läpikäydessä toistuu huoli perusopetuksesta.
– Oppivelvollisuuden laajentamisella ei saavuteta tavoiteltuja vaikutuksia, mikäli toimenpiteitä ei voimakkaammin suunnata myös oppivelvollisuuden alkuvuosiin, Tampereen kaupunkiseutu -kuntayhtymä muistuttaa lausunnossaan.
– Olemme huolissamme varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen asemasta oppivelvollisuutta laajennettaessa. Perusopetuksen vahvistamisessa nojataan jo tällä hetkellä liiaksi erilaisiin hankerahoihin, Hirvensalmen kunta huomauttaa.
– Toisen asteen koulutuksen tulee antaa hyvät valmiudet jatko-opintoihin korkeakouluissa, muodollinen jatko-opintokelpoisuus ei riitä. Tältä osin esitys ei riitä osaamisvajeen paikkaamiseen, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene painottaa.
Pisimmän korjauslistan lainlaatijoille antaa Opettajien ammattijärjestö OAJ, joka heti lausuntonsa alussa muistuttaa, että ratkaisevaa koko oppivelvollisuuden uudistamisen kannalta on perusopetuksen vahvistaminen niin, että jokaisella perusopetuksen päättävällä on toisen asteen opiskelun edellyttämät taidot, tiedot ja opiskeluvalmiudet. Opettajajärjestön mukaan maksuttomilla matkoilla ja materiaaleilla ei tee yhtään mitään ilman opetusta ja tukea. Panoksia tarvittaisiin OAJ:n mukaan esimerkiksi oppilaanohjaukseen ja erityisopetukseen.
OAJ:n mukaan kokonaisuuteen tarvitaan vielä merkittäviä periaatteellisia muutoksia ennen kuin opettajajärjestö voi siihen sitoutua ja tukea lakiesityksen hyväksymistä.
– Viimeistään nyt on lain valmistelussa herättävä siihen todellisuuteen, että ne nuoret, joilta tähän asti on jäänyt toisen asteen tutkinto puuttumaan, tarvitsevat runsaasti enemmän tukea ja opetusta sekä perusopetuksessa että ammatillisessa koulutuksessa, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen toteaa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1595933461465{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”koulutus-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Koulutuspolitiikan professori Pasi Sahlberg istuu kotikonttorissaan Sydneyssä. Etähaastattelu maapallon toiselle puolelle järjestyy nopeasti, sillä nyt käytävä oppivelvollisuuskeskustelu on Sahlbergistä tärkeä.
Pasi Sahlberg tunnetaan suomalaisen koulutuspolitiikan huippuasiantuntijana, joka on kiertänyt ympäri maailmaa kertomassa Suomen PISA-menestyksetä ja suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Parhaillaan hän työstää kansainvälisille markkinoille jo kolmatta painosta useaan kertaan palkitusta kirjastaan, jonka suomenkielinen nimi on Suomalaisen koulun menestystarina ja mitä muut voivat siitä oppia. Päivätyökseen hän ratkoo australialaisen koulutusjärjestelmän tasa-arvo-ongelmia New South Walesin yliopiston Gonski-instituutin apulaisjohtajana. Hän on myös yksi Skotlannin pääministerin koulutuspolitiikan neuvonantajista.
Kuten hyvä opettaja konsanaan, hän aloittaa oman ”lausuntonsa” positiivisella näkökulmalla.
– Päämäärästä tuskin kukaan voi olla eri mieltä. Mitä enemmän nuoret saavat koulutusta, sen parempi.
Sitten tulee se mutta.
– Mutta siitä, mistä voi olla eri mieltä on, miten tämä toteutetaan.
Sahlberg ei usko, että pakko on toimiva lääke nuorten kouluttautumiseen.
– Näyttää tämä sitten meidän aikuisten näkökulmasta millaiselta tahansa, nuoriin ei pakko missään maassa tehoa. Pakko ei nosta koulutuksen laatua eikä se edistä koulutukseen sitoutumista.
Hän sanoo yllättyneensä siitä, että Suomessa, jota pidetään maailmalla koulutuksen mallimaana, ylipäätään esitetään näin perinteistä hallinnollista toimea ratkaisuksi sinänsä aitoon toisen asteen ongelmaan.
– Monet ovat itse asiassa kysyneetkin minulta täällä, että eikö Suomessa nyt yhtään innovatiivisempia ideoita löytynyt tämän ongelman ratkaisemiseen, kuin se, että lailla ja säädöksillä pakotetaan nuoret kouluun ja vanhemmat myös huolehtimaan siitä, että nuoret saavat sen koulutuksen.
Sahlberg kaipaisi rohkeampaa ajattelua, jossa nuoret itse olisivat keskiössä. Hän muistuttaa, että ympäri maailmaa löytyy malleja joustavista ratkaisuista nuorille, jotka eivät vielä peruskoulun jälkeen tiedä, mitä haluaisivat tehdä, tai joille koulumainen opiskelu ei yksinkertaisesti sovi. Yksi esimerkki voisi olla oppisopimuksen kehittäminen tai kokonaan uudenlainen ajattelu, joka ei perustu kahden eri opintopolun – lukio- tai ammattiopintojen malliin.
Pakko ei siis toimi, mutta ei Suomella ole oppivelvollisuusiän nostoon Sahlbergin mukaan rahojakaan. Hän huomauttaa, että oppivelvollisuusiän nostoon ja toisen asteen opintojen rahoittamiseen pantavat eurot ovat väistämättä pois muualta koulutuksesta.
– Ei tarvitse katsoa kuin OAJ:n listaa asioista, jotka tulisi ensin hoitaa kuntoon niin ymmärtää, ettei varsinkaan tämän koronaepidemian jälkeen suomalaisella yhteiskunnalla koskaan tule olemaan rahaa edes näiden asioiden korjaamiseen, saati sitten oppivelvollisuusiän nostamiseen.
Mikä sitten olisi Sahlbergin ratkaisu hallituksen toivomaan koulutustason nostoon?
– Pidetään päämäärä samana, eli koetaan saada kaikille nuorille ja lapsille hyvä ja tarkoituksenmukainen koulutus. Investoidaan varhaisiin vuosiin. Suomi on aivan huippumaa siinä, kuinka meillä tiedetään jo siinä vaiheessa kun lapsi menee kouluun, että ketkä ovat niitä lapsia ja nuoria, jotka kaipaavat matkan varrella apua. Kun perusasiat ovat kunnossa, kynnys toiselle asteelle siirtymiseen madaltuu.
Kaikille yhteistä peruskoulua rakennettiin koko 1960-luku. Keskeinen ajatus oli yhdistää olemassa olevat oppikoulut, kansalaiskoulut ja kansakoulut yhdeksi yhtenäiseksi kouluksi.
Vuonna 1959 kouluohjelmakomitea ehdotti, että jatkossa oppivelvollisuuskoulutus Suomessa perustuisi yhdeksänvuotiseen kunnalliseen peruskouluun. Ajan hengen mukainen sosiaalipoliittinen ilmapiiri tuki yhteiskuntaluokkien välisen tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arvoja. Nämä korostuivat myös koulukeskustelussa.
Eduskunnassa peruskoulusta käytiin tiukkaa vääntöä. Marraskuussa vuonna 1963 järjestetyssä äänestyksessä uuden koulujärjestelmän kannattajat voittivat äänin 123–68. Puolesta äänestivät pääosin vasemmisto ja maalaisliittolaiset, vähemmistöön jääneet olivat kokoomuslaisia ja osa maalaisliittolaisista.
Uuteen peruskoulujärjestelmään siirryttiin asteittain vuodesta 1972 alkaen ja viimeisetkin kunnat ottivat peruskoulun käyttöön 1977. Siitä asti peruskoulun kesto sekä rakenne ala- ja yläkouluineen ovat pysyneet samana, mutta opetuksen sisältöjä on säännöllisesti päivitetty. Opetussuunnitelmat uudistettiin viimeksi opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) kaudella. Uusimmat alakoulun opetussuunnitelmat otettiin käyttöön syksyllä 2016 ja viimeisimmät peruskoulun päättävää eli yhdeksättä luokkaa koskevat opetussuunnitelmat viime syyslukukauden alussa.
Kokoomus on ollut alusta asti hallituksen oppivelvollisuusiän nostohanketta vastaan, mikä on saanut eduskunnan vasemman laidan muistuttamaan puoluetta 60-luvun peruskouluäänestyksestä.
– Aivan kuten aikoinaan peruskoulu-uudistusta, kokoomus näyttää vastustavan myös tätä tasa-arvoa ja heikompien asemaa vahvistavaa uudistusta raivokkaasti, vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Paavo Arhinmäki latasi Demokraatin haastattelussa runsas vuosi sitten hallitusneuvottelujen kynnyksellä.
Kokoomuksen argumentit ovat samat kuin valtaosalla lausunnonantajistakin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi saa tukea, sen paremmin opinnot sujuvat. Tämä puolestaan sujuvoittaa siirtymistä peruskoulusta toiselle asteelle ja entistä harvempi jää ilman jatko-opiskelupaikkaa. Pakko on kokoomuksen mukaan väärä lääke: Ei kannettu oppilas koulussa pysy, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Paula Risikko on moneen kertaan muistuttanut.
Risikon ohella sivistysvaliokunnan kokoomusjäsenet Sari Multala ja Sari Sarkomaa pitävät lakiesityksen saanutta lausuntopalautetta suorastaan murskaavana. Kolmikko on huolissaan siitä, että hallitus ei kuuntele alan parhaita asiantuntijoita.
– Hallituksen on viimeistään nyt kysyttävä itseltään, kannattaako esitystä enää kukaan? Lausuntopalautteiden perusteella nykyisetkään resurssit eivät riitä kattamaan välttämättömiä kustannuksia. Oppivelvollisuuden laajentaminen johtaa pahimmillaan siihen, että koulutuksen sisällöistä leikataan ja ryhmäkokoja kasvatetaan, he kommentoivat heti lausuntokierroksen päätyttyä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1595933461465{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”koulutus-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]”Jos oppivelvollisuudesta tulee maksuton, säilyykö mahdollisuus vanhojentansseihin ja ulkomaanmatkoihin? Miten taataan, ettei kuntien varallisuuserot vaikuta kuntien lukiokoulutuksen tasoon?”
”Miksi se ei voinut tulla tänä vuonna :(”
Sitra julkaisi 10. kesäkuuta raportin, jonka mukaan toisen asteen koulutuksen tarve vähenee huomattavasti jo 2020-luvun aikana maakuntien pienillä seuduilla. Keskuskaupungeissa koulutuksen tarve sen sijaan kasvaa, tai vähenee ainakin suhteellisesti muuta maakuntaa vähemmän. Tämä johtuu siitä, että 2030-luvun alkupuolella korkeakouluihin hakeutuvien nuorten ikäryhmän koot supistuvat voimakkaasti ja supistuminen jatkuu koko vuosikymmenen ajan.
Kuntaliitossa tiedetään tuskallisen hyvin, mitä tarkoittaa kun kunnissa väki vähenee ja vanhenee. Kuntaliitto muistutti omassa lausunnossaan kuntien talousahdingosta, johon koronakriisi tuo vielä oman osansa.
– Mikäli hallitus ei varaa uudistuksen toteuttamiseksi riittävää rahoitusta, ei uudistusta tule toteuttaa, Kuntaliitto tiivistää.
Sivistystyönantajien Sivista on Kuntaliiton tavoin huolissaan hankkeen rahoituksesta. Se huomauttaa, että uudistuksen hintalappu on karkeasti alimitoitettu eikä opiskelijamäärien lisäykseen ole ollenkaan varattu lisärahaa. Jo pelkästään tämän hintalappu olisi Sivistan arvion mukaan 50 miljoonaa euroa vuodessa.
Yhdeksi syyksi siihen, että nuori jättää opinnot toisella asteella kesken, on mainittu opintojen eli lähinnä oppimateriaalien ja koulumatkojen maksullisuus. Tätä helpottamaan viime hallituskaudella säädettiin erillinen opintotuen oppimateriaalilisä pienituloisissa perheissä asuville toisen asteen opiskelijoille.
Opetusministeriön nuorille teettämässä kyselyssä taloudelliset syyt eivät kuitenkaan ole päällimmäinen syy jättää opintoja kesken. Nuorista vain yhdeksän prosenttia ilmoitti syyksi taloudellisen tilanteen ja peräti 77 prosenttia kertoi, ettei valittu ala kiinnostakaan. Ongelma näyttää olevan siis lähinnä peruskoulun aikaisessa opintojenohjauksessa tai yksinkertaisesti elämässä – harva nuori tietää 17-vuotiaana, mitä aikuisena haluaa.
Johtaja Laura Rissanen Sivistasta huomauttaa myös lakiluonnoksessa olevasta epäjohdonmukaisuudesta. Oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen ei itsessään takaa sitä, että nuori saisi toisen asteen paperit käteensä. 18-vuotissyntymäpäivien jälkeen nuori on vapaa päättämään jatkostaan itse.
Nykyisessä järjestelmässä lukio tai ammattikoulu käydään pääosin tavoiteajassa eli kolmessa vuodessa, jolloin toisen asteen valmistujaisjuhlia vietetään sen vuoden kesällä kesänä kun nuori täyttää 19 vuotta. Hallituksen esityksessä oikeus maksuttomaan opiskeluun jatkuisi kuitenkin siihen asti, kunnes nuori täyttää 20 vuotta. Näin esimerkiksi kunnianhimoinen ja taktikoiva lukiolainen voisi opiskella maksuttomasti peräti 4,5 vuotta. Kun samaan aikaan korkeakoulujen sisäänpääsyä on uudistettu todistuspainotteiseksi, houkutus opintojen venyttämiseen saattaa kasvaa.
”Olisin halunnut enemmän tietoa myös muiden paikkakuntien eri vaihtoehdoista.”
”Enemmän apua oman polun löytämiseen ja kartoittamaan omia ominaisuuksia esimerkiksi siitä, millainen koulu tai oppimisen muoto toimii minulla parhaiten.”
Lausuntokierroksen päättymisen jälkeen opetusministeriö kertoi kaksivuotisesta ohjelmasta, jolla tuetaan opinto-ohjausta ensi vuodesta lähtien yhteensä noin 19 miljoonalla eurolla vuodessa. Lisäksi opinto-ohjauksen kehittämiseen suunnataan 6,3 miljoonaa euroa ohjelman aikana.
Eduskunnalle lakiesitys oppivelvollisuuden pidentämisestä annetaan syyskuussa.
Nuorten sitaatit on poimittu opetusministeriön keräämästä kyselystä Oppivelvollisuuden laajentaminen – avoin kysely peruskoulun ja toisen asteen opiskelijoille (29.5.2020). Jutussa on käytetty lähteenä myös Pasi Sahlbergin kirjaa Suomalaisen koulun menestystarina (2015).[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]