Energiamarkkinoita heilauttava uusi tekijä on liuskekaasu, jota Yhdysvalloista on löytynyt valtaisia määriä. Maasta on yllättäen tullut kaasun suhteen omavarainen. Kaasu riittää vientiinkin, se nesteytetään ja rahdataan määräpäähänsä laivoilla.
Suomi ja Viro kiistelevät parhaillaan, minne nestekaasuterminaali laivoja varten rakennettaisiin. Kyse on suurista rahoista. Puolassa on myös suuria liuskekaasuesiintymiä, mutta niiden hyödyntämistä vasta suunnitellaan.
Ilmaston kannalta kaasu on kuitenkin vain siirtymäkauden ratkaisu, jossa puhutaan jostain viidenkymmenen tai sadan vuoden ajanjaksosta. Sitä paitsi suurin innoitus liuskekaasusta näyttää jo olevan ohi, ja tuotantoarvioita on reivattu alaspäin.
Liuskekaasu on joka tapauksessa sekoittamassa Euroopan unionin ilmastopolitiikkaa. Kun ilmasto- ja energiapakettia sorvattiin vuonna 2008, oletettiin öljyn ja kaasun hintojen nousun jatkuvan.
Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Amerikkalainen liuskekaasu ei suoraan pudota kaasun hintaa Euroopassa kalliiden kuljetuskustannusten takia, mutta paineita syntyy epäsuorasti energianhintoihin. Varsinkin Venäjän täytyy ottaa maakaasun hinnoittelussaan huomioon uusi kilpailutilanne.
Varsinkin EU:n päästökauppaan energian hintojen odottamattomat muutokset ovat vaikuttaneet syvästi. Energian hintoja on painanut liuskekaasun lisäksi heikko kysyntä, joka johtuu viime vuosien yleisistä talousvaikeuksista.
Päästöoikeuksia on tällä hetkellä markkinoilla aivan liikaa yleiseen taloustilanteeseen ja teollisuustuotannon määrään nähden. Päästöoikeuksien hinnat ovat tämän takia vajonneet niin alas, että toivottua tuotannon ohjausvaikutusta niillä ei enää juurikaan ole.
Euroopan parlamentti hylkäsi huhtikuussa komission esityksen päästöoikeuksien huutokauppojen lykkäämisestä. Komissio halusi luvan ajoittaa uudelleen huutokauppoja kaudella 2013–2020.
Elinkeinoelämän keskusliitto on kertonut kannattavansa päästökauppaa ilmastopolitiikan ohjauskeinona, koska se on markkinaehtoista.
Eipä mikään ihme, sillä hinnaltaan hyvin alhaisilla oikeuksilla ei ole teollisuuden kustannuksille ja tuotantorakenteille oikeastaan mitään merkitystä.
Mikään ihme ei myöskään ole se, että EK:n mielestä Euroopan parlamentin äänestystulos oli ”vahva myönteinen signaali Euroopan kilpailukyvyn, työllisyyden ja investointien puolesta”.
Sen sijaan hieman kummastuttaa, että EK mainostaa olevansa mukana ilmastotalkoissa. Järjestö tosin lisääkin heti perään: ”järkevin keinoin”.