– Lonkeron myymisen haaste ja myös etu on se, ettei juuri kukaan tiedä, mitä se on, Pahe Partnersin toimitusjohtaja Pasi Lindqvist toteaa Verkkouutisille.
Viime vuonna toimintansa aloittanut yritys haluaa viedä suomalaisen lonkeron maailmalle. Lindqvistin mukaan ajatuksena oli tehdä juomaklassikko kokonaan uusiksi ja lähteä viemään sitä sinne, missä sitä ei vielä tunneta.
– Halusimme korjata makuvirheet, joita markkinoilla olevissa lonkeroissa meidän mielestämme oli, kuten esanssisuuden ja sen, että juomissa käytetään paljon aromeita.
Tuloksena oli tammikuussa lanseerattu ginipohjainen UTU Lonkero. Tuote on tehty ensisijaisesti kansainvälisille markkinoille – paikkoihin, joissa terassikesää tai yökerhoja riittää.
UTU Lonkeroa myydään jo Kroatiassa ja Islannissa. Vastaanotto on Lindqvistin mukaan ollut hyvä. Ensimmäinen 10 000 pullon erä on mennyttä ja lisää tehdään. Ensimmäisenä vuonna ainoana tavoitteena oli päästä testaamaan markkinoita. Se on onnistunut jopa yli odotusten.
Kilpailu ei ahdista
Hartwallin Original Long Drink on komeillut jo pitkään Alkon myyntitilastojen kärjessä. Myös suomalaisten suosikkijuomaa on viime aikoina lähdetty viemään maailmalle. Lonkeron suosio Japanissa nousi hiljattain otsikoihin asti.
Pelkääkö pienyrittäjä jäävänsä varjoon?
– Meitä ei haittaa yhtään. He tekevät lonkeroa tunnetuksi uusilla markkinoilla ja siitä on kaikille suomalaisille alalla toimiville etua. Mitä enemmän kilpailua, sen parempi kuluttajille, Pasi Lindqvist sanoo.
Hän korostaa myös, ettei UTU tavoittele Hartwallin tapaan markettien hyllyjä vaan pääasiassa ravintolamyyntiä.
Ensi vuonna tavoitteena on Lindqvistin mukaan kasvattaa jo olemassa olevia myyntiverkostoja ja saada listalle vähintään kaksi uutta maata.
Yrittäjä ei lähde suoraan paljastamaan, mihin lonkeroa lähdetään seuraavaksi viemään.
– Lähi-idän markkinat ovat yllättävän mielenkiintoiset. Siellä on lupaavaa kehitystä, hän vihjaa.
”Sosiaalista hyötyä”
Lonkeroyrittäjän mielestä suomalaisten tapa käyttää alkoholia on muuttunut niistä vuosista, kun kireää sääntelyä luotiin. Hän uskoo, että nykyistä vapaampi alkoholipolitiikka parantaisi juomakulttuuria ja myös vähentäisi aikanaan alkoholin haittoja.
– Jos näkisin alkoholin tuotteena, joka aiheuttaa ainoastaan ongelmia, en tekisi tätä työkseni. Mielestäni alkoholia pystyy käyttämään täysin sivistyneesti ja niin, että siitä on myös sosiaalista hyötyä.
Lindqvistin mielestä alkoholikeskustelussa ja -tutkimuksessa ei oteta tarpeeksi usein huomioon sitä, miksi kohtuukäyttäjät juovat. Alkoholin positiivisista puolista ei uskalleta puhua.
– Alkoholilla on kiistatta hyötyjäkin, varsinkin sosiaalisessa mielessä. Minusta on väärä reitti rajoittaa kaikkien vapauksia vähemmistön alkoholin väärinkäytön vuoksi.
Hän nostaa esimerkiksi alkoholilain uudistuksessa kaavaillut muutokset vähittäismyynnin sääntöihin. Nykyisin kaupoissa myytävien alkoholijuomien pitää olla käymisteitse valmistettuja ja alle 4,7 prosentin vahvuisia.
Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella valmistustaparajoitus aiotaan poistaa. Se merkitsisi sitä, että juomasekoitukset, kuten esimerkiksi ginipohjaiset lonkerot pääsisivät ruokakauppoihin.
Alkoholilain uudistuksessa kaavaillaan myös uutta prosenttirajaa. Se olisi 5,5 – sama kuin Hartwallin lonkerossa.
Lindqvist pitää tiukkoja prosenttirajoja mietojen juomien kohdalla kuluttajan kannalta huonoina.
– Alkoholipitoisuudella on tärkeä rooli esimerkiksi nykyään suositun IPA-oluen valmistuksessa. Sen on sisällettävä maun vuoksi enemmän alkoholia kuin esimerkiksi lagerien. Olisi suomalaisen panimoteollisuuden ja varsinkin kuluttajien kannalta hienoa, että vahvempienkin oluiden oikea luonne säilyisi vähittäiskaupan hyllyyn asti.