”Maapalloa ei voi jäädyttää sellaiseksi kuin 1930-luvun Suomi-filmissä”

Kosmologian professori Kari Enqvistin mukaan ympäristöasioissa pitäisi katsoa tuhansien vuosien päähän.

– Maailmamme tulee muuttumaan. Siksi meidän on nyt kysyttävä itseltämme kysymyksiä, jotka voivat tuntua vastenmielisiltä, Kari Enqvist kirjoittaa Ylen Ikkuna-kolumnissaan. 

Helsingin yliopiston kosmologian professori Enqvistin mukaan on ymmärrettävä, ettei maapallon tilaa pysty jäädyttämään sellaiseksi kuin se oli 1930-luvun Suomi-filmeissä.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Jos ihminen todella aikoo säilyä maapallolla on professorin mielestä katsottava kauas eikä vain parin sukupolven päähän.

– Vuoden 2080 sijasta meidän tulisi pohtia vuotta 3080. Tai vuotta 5080. Emme voi ajatella pelkästään lapsiamme. Jos haluamme ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti, meidän on puhuttava muustakin kuin muovipusseista ja nyhtökaurasta. Enqvist toteaa.

Hän nostaa esiin muun muassa ehdotuksen Ruotsin mallin mukaisesta matkustusverosta. Innokkuudessa, jolla sitä markkinoidaan ilmastonmuutoksen pysäyttävänä ihmelääkkeenä, on Enqvistin mukaan piirteitä likinäköisyydestä, joka liittyy ihmisten yleiseen vaikeuteen hahmottaa kokoskaaloja.

Mikäli vero romahduttaisi lentämistä kymmenellä prosentilla kaikkialla maapallolla, eliminoitaisiin hänen mukaansa vain 0,3 prosenttia ihmiskunnan päästöistä.

Poimintoja videosisällöistämme

– Päästöjen rajoittamisen tiellä on suuri ongelma: kukaan ei haluaisi tehdä omakohtaisia kipeitä ratkaisuja. Ja niissä kysymys on aina kokoskaaloista, Kari Enqvist sanoo.

Hänen mukaansa tehokkainta ilmastonsuojelua olisi pidättäytyä lasten tekemisestä.

– Tulisiko siis lentoveron lisäksi ottaa käyttöön vaikkapa kolmannen lapsen jälkeen perittävä lapsihaittavero? En ole sitä nyt vaatimassa, mutta väestönkasvun ongelma tulisi sisäistää kunnolla, Enqvist pohtii.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Hän jatkaa pakollisia ”vaikeita kysymyksiä”, joihin ei itsekään osaa vastata.

– Entä miksi ylipäätään haluamme pitää huolta ympäristöstä? Monet sanoisivat, että meidän tulee jättää lapsillemme ja lastenlapsillemme elinkelpoinen planeetta, Enqvist kysyy.

– Samalla moni uskoo, että tuhansien vuosien päästä ihmistä ei enää ole. Jos tämä pitäisi paikkansa, mitä väliä tuhoudummeko nyt vai tuhannen vuoden kuluttua? Jos olemme joka tapauksessa matkalla helvettiin, miksei sitten painella sinne lankkupihvi lautasella kaukolennon ensimmäisessä luokassa, hän jatkaa.

Mainos