Työmatkaansa pyörällä taittaville sattuu keskimäärin yli 4 000 työmatkatapaturmaa vuosittain. Valtaosa pyöräilijöille tapahtuvista tapaturmista on lieviä ja niistä seuraa korkeintaan kolmen päivän työkyvyttömyys. Etätöiden yleistyminen on vähentänyt työmatkatapaturmien määrää koronavuosien aikana ja sen jälkeen.
Vuosittain pyöräilijöille tapahtuu kuitenkin keskimäärin yli 450 työmatkatapaturmaa, joista aiheutuu yli kuukauden työkyvyttömyys.
‒ On hienoa, että työmatkapyöräilyn suosio kasvaa, ja että onnettomuusmäärät eivät ole silti lisääntyneet. Jokainen onnettomuus on kuitenkin liikaa. Erityisesti näihin aikoihin pyöräteillä tulee olla tarkkana yöpakkasten alkaessa, Fennian lakisääteisestä henkilövakuuttamisesta vastaava johtaja Minna Niemi muistuttaa tiedotteessa.
Marraskuussa sattuu erityisen paljon työmatkatapaturmia pyöräillen, sillä joulukuussa moni laittaa fillarinsa talveksi varastoon.
Tiet voivat marraskuussa kuitenkin olla kylmien öiden jälkeen hyvin liukkaita ja samalla aamut ovat pimeitä. Jos tilannenopeutta on liikaa, ei pyöräilijä välttämättä ehdi reagoida yllättäviin tilanteisiin.
Liikenneturvan mukaan vuonna 2021 pyöräilykypärää käytti puolet pyöräilijöistä.
– Etenkin päähän kohdistuvat iskut voivat olla hyvin vakavia ja johtaa pitkään työkyvyttömyyteen tai pahimmillaan jopa kuolemaan. Myös työnantajat voisivat kannustaa pyöräilykypärän käyttöön enemmän, Niemi toteaa.
Työmatkapyöräilijöille tapahtuneista työmatkatapaturmista suuri osa aiheuttaa vahinkoa usealle kehon alueelle. Erityisesti jalat ja polvet, pää ja niska sekä olkapää ja olkanivel ovat kehonosia, jotka vahingoittuvat työmatkatapaturmissa.
Pyörän etu- ja takavalot kuuluvat varustukseen jo lainkin puolesta. Niihin kannattaa myös satsata, eikä tyytyä minimiin. Niemi kehottaa käyttämään myös heijastinta, vaikka pyörässä olisi hyvät valot.
– Pyöräilijää on vaikea havaita auton ratin takaa, jos keli on huono, eikä pyöräilijällä ole hyvää valaistusta. Pyöräilijät huomaavat helpommin myös toisensa, kun valaistus on riittävä. Heijastin on myös tärkeä, jotta pyöräilijä pysyy näkyvillä senkin jälkeen, kun pyörä on jäänyt parkkiin.
Valaistuksen ja kypärän lisäksi pyöriin kannattaa harkita nastarenkaita, varsinkin jos aikoo jatkaa pyöräilyä vielä talvikuukausinakin.
Niemen mukaan esimerkiksi työnantajan heijastimia ja pyöräilykypärää voisi jakaa työpaikalla pyöräilijöille sekä palkita niitä käyttäviä työntekijöitä. Työpaikalla voisi hyvin järjestää myös erilaisia tempauksia, kuten pyöränhuolto- tai nastarenkaiden vaihtopäiviä.
– Vaikka vastuu pyörällä ajamisesta ja turvallisuudesta on luonnollisesti pyöräilijällä itsellään, myös työnantajan kannattaa panostaa pyöräilyturvallisuuteen. Työntekijän poissaolon on arvioitu maksavan keskimäärin 350 euroa päivässä, avainhenkilöiden kohdalla vielä enemmän, Niemi muistuttaa.