[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”matka-tulevaisuuteen-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kun pääministeri Sanna Marin (sd.) oli nimitetty tehtäväänsä, aina viisas internet kävi läpi hänen ja muiden hallituspuolueiden puheenjohtajien vanhoja vaalikonevastauksia. Niistä kävi ilmi, että Marin, Li Andersson (vas.) ja Maria Ohisalo (sd.) ovat oikeastaan kaikki feministejä; ainakin feministipuolueen vastaukset olivat lähimpänä heidän vastauksiaan, jopa lähempänä kuin heidän omien puolueidensa vastaukset.
Vilkas some-yhteisö jakoi myös innokkaasti valokuvaa, jossa neljä nuorta puoluejohtaja-ministerinaista poseerasi (rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson oli virkamatkalla), ja sama kuva levisi ympäri maailman. Tilanne toki oli merkittävä, koska tämän vahvempaa osoitusta naisten tasa-arvoisesta asemasta politiikassa harvoin tulee vastaan.
Oppositio puolestaan näytti – saatiin näyttämään – vanhojen äijien menneisyysjoukolta. Muun muassa kansanedustaja Emma Kari (vihr.) julkaisi kaksi allekkaista kuvaa, jossa kyseltiin, kumman ”porukan” lukija toivoo Suomea johtavan. Opposition kuvassa oli vain miehiä, hallituksen kuvassa naisia. Kävi ilmeiseksi, että Kari kannattaa naisporukkaa.
Kokoomuksen kansanedustaja Antti Häkkäsen mielestä on pelkästään hyvä asia, että Suomessa valtaan voivat päästä sekä miehet että naiset. Hän sanoo, että mies–nais-jakoa ei pidä korostaa liikaa.
– Asiat ja teot ratkaisevat. Ulkonäöstä ja sukupuolesta pitää päästä itse asioihin, siihen kaikilla lienee pyrkimys. Sukupuoli ei tee kenestäkään hyvää tasa-arvon edistäjää, vaan siihen tarvitaan tekoja.
Häkkänen, 34, sanoo, että hänelle ja hänen sukupolvelleen poliitikkojen jaottelu iän ja sukupuolen mukaan on vieras asia.
– Jokainen on yksilö, jonka pitää omilla avuillaan ja osaamisellaan näyttää mihin pystyy.
Hänen mielestään vaarana on, että linjoja aletaan vedellä sen mukaan, mitä sukupuolta, ikäryhmää ja vaikka paikkakuntaa joku edustaa. Samalla voidaan jopa unohtaa, mitä poliittista näkemystä tämä edustaa.
– Silloin politiikka menettää merkityksensä. Se on huono asia, koska tässähän käydään kamppailua Suomen suunnasta. Tämä aika on ideologisempaa kuin pitkään aikaan.
Samanlaisia ajatuksia tarjoaa viestintätoimisto Ellun Kanojen toimitusjohtaja Taru Tujunen. Hänen mielestään keskusteluissa sekoitetaan helposti kaksi asiaa: naisten asema ja hallituksen kyky tehdä päätöksiä.
– On hienoa elää maassa, jossa eri-ikäisten ja eri sukupuolia edustavien on mahdollista päästä keskeisille paikoille.
Hallituksen onnistumisen kannalta on kuitenkin yhdentekevää, montako naista tai miestä ministereinä ja puoluejohtajina istuu.
– Hallitus asettaa tavoitteen esimerkiksi uusista työpaikoista. Työpaikat ovat se mittari, jolla hallitus onnistuu tai epäonnistuu, Tujunen sanoo.
Hän sanoo, ettei pysty arvioimaan, miten hallituspuolueiden johtajien aatteellinen samankaltaisuus vaikuttaa puolueiden kannatukseen. Sen sijaan hallituksen sisäinen dynamiikka näyttää selvältä: keskusta irtaantuu muista puolueista.
– Hallituksen sisäinen vallanjako polarisoituu sille akselille, että keskusta on monissa kysymyksissä eri mieltä kuin vasemmisto, vihreät ja SDP, Tujunen sanoo.
Tämä ero näkyi selvästi vaikkapa marraskuisessa välikysymyksessä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1577709684994{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”matka-tulevaisuuteen-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kokoomus teki marraskuun 27. päivänä hallitukselle välikysymyksen siitä, onko hallitus puuttunut Postin työehtosopimusneuvotteluihin. Välikysymystä ei ehditty käsitellä eduskunnan suuressa salissa, koska Antti Rinne (sd.) hajotti oman hallituksensa ennen sitä.
On tuiki harvinaista, että hallitus kaatuu välikysymysäänestykseen. Viimeksi näin on käynyt vuonna 1958.
Häkkänen sanoo, että asiallisesti katsoen kokoomuksen välikysymys kaatoi nytkin hallituksen, vaikka äänestykseen asti eduskunta ei päässytkään.
– Näkemykseni on, että hallitus kaatui nimenomaan välikysymykseen, siitä ei ole epäselvyyttä. Eduskunnan luottamusäänestyksessä olisi testattu, tukevatko hallituspuolueet hallitusta. Tässä tapauksessa luottamusta ei ollut.
Välikysymys asetti myös aikataulupaineen. Keskustan eduskuntaryhmän piti yhden viikonlopun aikana päättää, tukeeko se hallitusta. Päätöstä ei enää voinut venyttää välikysymyskeskustelun yli.
– Vasta silloin, kun välikysymys tehtiin, keskustalle tuli tarve selvittää, onko Rinne toiminut hallituksen linjan vastaisesti. Keskustalle selvisi, ettei sillä ole roolia hallituksen sisällä, vaan Rinne pyörittää asioita miten haluaa.
Vaikka myrsky nyt näyttää laantuneen, Häkkänen sanoo, että keskustassa kytee. Jotkut kansanedustajat pohtivat jo puoliääneen, vetäisivätkö he tukensa hallitusyhteistyöltä.
– Eduskunnan kuppilassa yksittäiset edustajat puhuvat tähän suuntaan, Häkkänen sanoo.
Kansanedustaja Wille Rydman (kok.) on avoimesti houkutellut keskustaa irtaantumaan. Hän sanoo, että liittymällä porvareihin keskusta pääsisi osaksi enemmistöä ja voisi ”estää hullutukset”.
– Haluaako keskusta jatkaa vihervasemmistolais-rkp:läisen kukkahattupolitiikan takuumiehenä, vai huomaisiko se paikkansa löytyvän pikemminkin tästä meidän joukostamme, Rydman kirjoitti joulukuussa.
Kokoomuksen kannalta hankalaa on ollut, että julkinen keskustelu liikkuu asioissa, jotka jakavat kokoomusta. Toisinaan asiat ovat suuria kysymyksiä, kuten ilmastonmuutos tai maahanmuutto, mutta yhä useammin ne ovat pieniä yksityiskohtia, jotka herättävät kansalaisissa tunteita mutta joilla on lopulta vain pieni merkitys ihmisten elämälle.
Häkkänen puhuu maitolasi- ja joulukirkkokirkkokiistoista.
– Täytyy muistaa, että suurissa puolueessa saa olla näkemyseroja. Merkittävissä kysymyksissä, jotka ovat olennaisia ja ratkaisevia, kokoomus on edelleen yhtenäinen.
Häkkäsen mielestä suuriin kysymyksiin kuuluvat vaikkapa valtion talouden hoito, velkaantuminen ja verotus.
– Suuri kysymys on, miten pelastetaan hyvinvointivaltion taloudellinen pohja. Kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat jo ajautumassa umpikujaan.
Samasta asiasta huomautti kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.), kun Marinin hallitusta pystytettiin.
– Toiveita hallitustunnusteluihin: päivittäkää talouden suuri kuva. Alijäämä karkaa miljarditolkulla käsistä. Luopukaa maakuntapohjaisesta sotesta. Luokaa kestävä toimintatapa valtioneuvoston sisällä.
Kun Nykypäivä haastatteli Tujusta, riitaisen Britannian vaalit oli juuri käyty ja Brexit varmistumassa. Kahtia jakautuvassa Yhdysvalloissa presidenttiä syytettiin virkarikoksesta. Saksan entinen ulkoministeri varoitti, että Nato on yhden tviitin päässä romahduksesta.
On ilmiselvää, että Suomessakin käydään läpi suurempaa murrosta kuin vain puoluekannatusten muutosta. Tujunen sanoo, että tulevaisuus on sumuisempi kuin koskaan.
– Kliseisesti voi sanoa, että mannerlaatat liikkuvat. Se merkitsee organisaatioille uusia asioita, eivätkä puolueet ole poikkeus, Tujunen sanoo.
Perinteiset puolueet muutos heittää hankalaan tilanteeseen. Niiden pitäisi uudistua, mutta ne eivät tiedä, miten. Tujusen mielestä niiden pitää uskaltaa kyseenalaistaa kaikki opilliset kysymykset ja tehdä syvällistä strategiatyötä.
– Fiksut organisaatiot ja yhteisöt vierailevat säännöllisesti tulevaisuudessa, Tujunen siteeraa tulevaisuustutkijoita.
Tujunen toimi kokoomuksen puoluesihteerinä vuosina 2006–2014. Hän sanoo, ettei kovin mielellään jakele neuvoja seuraajilleen. Hän kuitenkin ehdottaa kokoomukselle ”tulevaisuusmatkan” tekemistä.
– Se pitää tehdä avoimin mielin kuplan ulkopuolelle. Pitää uskaltaa nähdä asioita ja tehdä johtopäätöksiä.
Häkkäsen mielestä kokoomuksen ei kannata luopua vastuullisen yleispuoleen mallista. Hän moittii perussuomalaisia siitä, että se ei pysty tarjoamaan uskottavia vastauksia esimerkiksi työllisyyden hoitoon.
– Viestinnän täytyy olla selkeää. Kokoomuksessa täytyy ajatella selkeästi ja ilmaista selkeästi, Häkkänen sanoo.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1577709693919{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”matka-tulevaisuuteen-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Tällä hetkellä näyttää siltä, että eniten poliittisesta myllerryksestä hyötyvät perussuomalaiset ja jonkin verran myös vihreät. Tujunen löytää tähän kolme selitystä.
Ensinnäkin vasemmisto–oikeisto-akseli on muuttunut monipuolisemmaksi ja saanut rinnalleen muita tekijöitä. Niitä ovat muun muassa vihreys, kansallismielisyys ja vapaamielisyys.
Toiseksi kansalaisten suhde auktoriteetteihin on muuttunut. Ihmiset eivät enää luota niihin yhtä vahvasti kuin ennen.
– Valtaa pitävät edelleen yhteiskunnalliset instituutiot, mutta ne ovat ikään kuin tyhjentyneet ihmisistä, Tujunen sanoo.
Kolmas seikka on uudenlainen puhevalta. Suurta julkisuutta voi nykyään saada ilman tiedotusvälineiden suodatusta käyttämällä uusia kanavia.
– Kaikki nämä johtavat siihen, että puhutaan identiteettipolitiikasta. Kaikkien kolmen suuren puolueen pitää miettiä, mikä on niiden suhde vanhaan valtaan versus uuteen valtaan, Tujunen toteaa.
Viime kesänä Tujunen arvioi kokoomusta näillä sanoin: Ei ole kyse siitä, että on tehty vääriä asioita. On tehty oikeita asioita, mutta liian pitkään.
– Luulen, että olen edelleen samaa mieltä itseni kanssa, hän naurahtaa nyt.
Tujusen mukaan kokoomus on usein ollut historian ”oikealla puolella”. Se valitsi markkinatalouden kannattamisen vahvan valtiojohtoisessa Suomessa ja se kannatti EU-jäsenyyttä ensimmäisenä puolueena. Nyt testataan jälleen kokoomuksen kykyä uudistua sumuisessa tilanteessa.
Hän ennustaa, että puoluekenttä säilyy pirstaleisena.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]