Sen jälkeen, kun Valko-Venäjää vuodesta 1992 diktatorisin ottein hallinnut Aljaksandr Lukašenka väärensi elokuun 2020 presidentinvaalien tuloksen ja käynnisti rauhanomaisten mielenosoitusten kovaotteisen tukahduttamisen, maansa eturivin kirjailijoihin lukeutuva Andrei Hadanovitš uskoo valkovenäläisten kokevan, että jäljellä on vain kaksi vaihtoehtoa.
– Huomenna me kaikki joko voitamme tai meidät kaikki ammutaan, hän sanoo ukrainalaiselle Euromaidan Press -lehdelle antamassaan haastattelussa.
– Äskettäiset uutiset osoittavat, että Valko-Venäjän hallinto ei ole vain raaka ja kyyninen. Se myös katsoo ihmiselämän olevan jotakin, minkä voi vain jauhaa murskaksi ja sylkäistä ulos. Aivan samoin se suhtautuu kansainväliseen oikeuteen, hän toteaa.
EU:n sisäisen lennon pakottaminen viime sunnuntaina Minskiin oli hänen mukaansa tietynlainen vedenjakaja, joka merkitsi Lukašenkan hallinnon siirtymistä diktatuurista omaa kansaansa panttivankina pitävään kansainväliseen terrorismiin. Taustalla hän on kuulevinaan jopa kaikuja kommunistidiktaattori Josif Stalinin häikäilemättömistä otteista.
Venäjä on pyrkinyt Hadanovitšin mukaan vuosisatojen ajan luomaan valheellista mielikuvaa Valko-Venäjästä eräänlaisena pikku-Venäjänä vailla omaa historiaa ja identiteettiä.
Tosiasiassa Valko-Venäjän kultakausi ajoittuu hänen mukaansa aikaan osana Liettuan suuriruhtinaskuntaa – eräänlaista oman aikansa kansainyhteisöä, jossa valkovenäläisillä oli merkittävä rooli. Sittemmin maan eliitti ensin puolalaistettiin, ja sittemmin syntyi Neuvostoliiton narratiivi, jossa Valko-Venäjän asema historiallisena toimijana kiistettiin tyystin.
Napoleonin sotien aikana osa valkovenäläisistä taisteli Hadanovitšin mukaan Ranskan keisarin joukoissa, osa Venäjän. Sama asetelma toistui toisessa maailmansodassa, jossa valkovenäläisiä sotilaita oli niin Stalinin puna-armeijassa kuin Saksan riveissä. Neuvostoliitossa näistä tosiasioista tuli kuitenkin tabu, josta ei saanut ääneen puhua.