”Teille, jotka ilakoitte täällä iloisilla pikkuapulaisilla, jotka tekevät perjantain lakon tarpeettomaksi hoitamalla lakossa olijoiden velvollisuudet: lakko-oikeus on saavutettu oikeus ja käytännössä työntekijöiden ainoita taistelukeinoja”, Hiidensalo aloittaa provokatiivisesti, ja jatkaa kyseenalaistamalla Juha Sipilän (kesk.) hallituksen leikkauspaketin perimmäiset motiivit.
”Hallitus haluaa nyt näyttää ammattiyhdistysliikkeelle. Voi kysyä, onko se millään tavalla hallituksen tehtävä?”
Freelancer ei lakkoile
Hiidensalo ottaa terävästi kantaa myös epätyypillisessä työsuhteessa olevien freelancereiden asemaan, joka on lainsäädännöllisesti perinteisessä työsuhteessa olevia turvattomampi. Samalla hän kyseenalaistaa erilaisilla työehdoilla samaa työtä tekevien palkansaajien keskinäisen solidaarisuuden.
”Kun olin mukana järjestämässä Pelastakaa Reijo -kampanjaa freelancer-toimittajien puolesta, lehtitalojen yksipuolisesti sanelemia riistosopimuksia vastan, liiton juristi väläytti työsuhteisten työntekijöiden tukilakkoa. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään koska työsuhteisia ei ilmeisesti kiinnostanut riskeerata omia etujaan freelancereiden takia.”
Pikkuapurit lakkoharmeja paikkaamassa
Osansa saavat myös kokoomusnuoret ja muut perjantaisen mielenilmauksen vaikutuksia aktiivisesti vaimentamaan pyrkivät tahot.
”Te, jotka järjestätte täällä pikkuapureita lakon tuomien pikkuharmien paikkaamiseksi, kun olette niin touhukkaita ja omavaraisia, niin mitä jos alkaisitte itse pyörittää tätä yhteiskuntaa kätilöinä, opettajina ja poliiseina?”
”Eikö ole teidänkin etu, että sen jonkun työtä arvostetaan eikä sen oikeuksia poljeta,” Hiidensalo kysyy.
Lopuksi kirjailija purkaa sanoiksi huolensa kärjistyneen vastakkainasettelun yhteiskunnan eheydelle aiheuttamasta haitasta.
”Tämä keskustelu pakottaa yksilön valitsemaan puolensa, halusi tämä sitä tai ei. Poliittisesta tulee väistämättä henkilökohtaista. Sinä ja minä olemme yhtäkkiä eri puolilla. Me emme halua sitä, emmehän?”, Hiidensalo päättää kirjoituksensa.